Tasavallan presidentti Tarja Halonen järjesti 11.3  Presidenttifoorumin aiheena Itämeri. Foorumi on tavoitteeltaan keskusteleva tilaisuus, jossa monipuolisesti kokoonpantu kutsuvierasjoukko lyhyiden alustusten jälkeen tuo esille oman lähestymiskulman aiheeseen. Tutkijat, virkamiehet, poliitikot, yritysjohtajat, kansalaisjärjestöjen edustajat – yhteensä n 40 – kertoivat  käsityksensä  Itämeren tilasta ja tulevaisuudesta. Kaikilla oli yhteinen huoli, Itämeri voi erittäin huonosti.

Itämeri on ainoa meremme. Rakenteeltaan se kuitenkin muistuttaa järveä, koska se on matala ja veden vaihtuvuus on pientä. Se on kaunis, luonnonvara, tulolähde, mutta myös kaatopaikka ja siksi maailman likaisin meri.

Sekä työtä että yhteistyötä Itämeren pelastamiseksi on tehty jo montakymmentä vuotta. Helcom on vanhin yhteistyöjärjestö. Se on hyväksynyt toimintasuunnitelman – Baltic Sea Action Plan – joka keskittyy neljään asiaan: rehevöitymisen estämiseen, vaarallisten aineiden levittämisen estämiseen, meriliikenteen turvallisuuden lisäämiseen, ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen. Tavoitteet ovat kunnianhimoiset. Silti kaikki Itämerimaiden valtiot, Venäjä mukaan lukien hyväksyivät ne. Varsinaisena haasteena on kuitenkin toimintasuunnitelman toteuttaminen. Sitä valvomaan ja toivottavasti myös vauhdittamaan, on asetettu erityinen seurantaryhmä, Itämerisuurlähettiläs Ole Norrbackín johdolla.

Omassa puheenvuorossani totesin, että Itämeri ei tarvitse uusia organisaatioita. Niitä on jo ainakin 30 , joiden pääasiallinen tai tärkeä osatehtävä on Itämeren pelastaminen. Tämän lisäksi mm suurimmilla kaupungeilla on oma Itämeriohjelmansa. Sen sijaan tulisi näiden lukuisten yhteistyöjärjestöjen toimenkuvia selkeyttää, päällekkäistöiden välttämiseksi.

Kysyin miksi tulokset ovat niin heikkoja, vaikka paljon töitä on tehty, ja kauan. Yksi syy on, että tulokset tulevat  viiveellä. Toinen syy liittyy tiedon lisäämiseen. Tutkimusten kautta tulee uutta tietoa ongelmista, joita ei aikaisemmin tiedostettu. Ja kolmas varmaan siihen, että organisaatioiden yhteistyön konkreettiset saavutukset eivät ole missän suhteessa organisaatioiden – ja julkilausumien - määrään.

Mitä pitäisi tehdä vaikuttavampien tulosten aikaansaamiseksi? Mielestäni tärkeintä olisi sitoutua Helcomìn toimintasuunnitelman toteuttamiseen, mieluiten sovittua nopeammassa aikataulussa. Edelleen on syytä tiivistää yhteistyötä organisaatioiden välillä,  jotta resurssit käytetään mahdollisimman tehokkaasti. PPP- public private partnership- yhteistyötä on syytä kehittää. John Nurmisen säätiö ja Ilkka Herlinin Baltic Sea Action Group ovat esimerkkejä yksityisen sektorin lisääntyvästä kiinnostuksesta panostaa puhtaampaan Itämereen.

EU on laatimassa omaa Itämeri-strategiaa. Toivoisin siitä myös koko Itämeripolitiikan ”pääkoordinattoria” . Kytkettynä Pohjoinen Ulottuvuus-politiikkaan, saadaan myös Venäjä kytkettyä mukaan.

Lopuksi on syytä muistaa, että me kaikki – sinä ja minä – omilla ratkaisuillamme voimme vaikuttamaan Itämeren tilaan. Ympäristöjörjestöillä on hyviä vinkkejä toimenpiteistä meille jokaiselle.