session (Hovedindlæg)

Rouva puhemies, arvoisat Pohjoismaiden neuvoston jäsenet.! Pohjoismaiden samankaltaisuus on tosiasia: arvot, historia, maailmankatsomus, yhteiskunnan kehitys ja talous muodostavat vahvan yhteisen perustan. Toista esimerkkiä yhtä samankaltaisesta ja läheisestä maaryhmästä on vaikea löytää. Tästä ovat yhtenä osoituksena jo tämä yhteinen kokouksemme ja sen pitkät perinteet.

Pohjoismaat ovat kuitenkin tehneet keskenään hyvin erilaisia kansainvälisiä ratkaisuja. Uskon, että lähitulevaisuudessa erilaiset pohjoismaiset tiet lähentyvät taas jälleen kerran toisiaan. Keskiaikana oli kausi, jolloin olimme kaikki samaa valtiota. Tänä päivänä meillä on mahdollisuus samaan läheisyyteen ja rajattomuuteen erityisesti EU:n kautta.

Hallitukseni hyväksyi EU-politiikkaa koskevan selonteon alkuvuodesta. Jokainen Pohjoismaa tekee tietenkin omat ratkaisunsa, emmekä ole neuvomassa muita, mutta itse asetimme visioksi sen, että vuonna 2020 kaikki Pohjoismaat ovat mukana. Islanti on ottanut ratkaisevan askeleen EU-jäsenyyden tiellä. Ei mene kauan, kun Norja on ainoa Pohjoismaa EU-perheen ulkopuolella.

Tämä on kysymys, jota on ehdottomasti pohdittava myös Pohjoismaisen yhteistyön näkökulmasta. Ilman selkeää näkemystä tämän seikan merkityksestä on olemassa se uhka, että pohjoismaisesta yhteistyöstä näissä yhteisissä pohjoismaisissa puitteissa tulee onttoa. Meidän pitää valita, olemmeko pohjoismaisen yhteistyön kautta oikeiden asioiden parissa vai uinahtava perinneyhdistys.

Pohjoismainen yhteistyö ei tietenkään ole EU:n panttivanki. Pohjoismaista yhteistyötä on harjoitettu sujuvasti senkin jälkeen, kun Tanskasta tuli EU:n jäsen vuonna 1973, mutta samalla EU:n kattamien asioiden ala on kasvanut merkittävästi ja on vaikea löytää pohjoismaisen yhteistyön alaa, jolla EU ei olisi jo merkittävä tekijä. Sanoin, että pohjoismainen yhteistyö ei ole EU:n panttivanki. Sitä voidaan harjoittaa EU:n rinnalla, mutta samalla on tosiasia, että EU muodostaa jäsenilleen niin tiiviin yhteistyön kehyksen, että pohjoismainen yhteistyö toteutuu EU-maailman ehdoilla.

Väitän, että pohjoismaisella yhteistyöllä on paras tulevaisuus EU:ssa ja sen kautta. Se ei välttämättä edellytä Norjan EU-jäsenyyttä, mutta pohjoismaisen yhteistyön pitää entistä selkeämmin ottaa huomioon se kehitys, joka EU:n sisällä tapahtuu, ja sopeuttaa yhteistyönsä näihin puitteisiin.

Puolustusyhteistyö on vain yksi esimerkki uudenlaisesta pohjoismaisesta yhteistyöstä. Norja on aktiivisesti mukana Euroopan turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa yhteistyössä, ESDP:ssä, pohjoismaisen taisteluosaston jäsenenä. Samalla Pohjoismaat ovat yhdessä päättäneet tiivistää puolustuspoliittista yhteistyötään, mikä on kehityksenä merkittävää ja osoitus siitä, että erilaiset EU- ja Nato-ratkaisut eivät ole este syvälle yhteistyölle, kun siihen on selkeä tarve ja tahto.

Itämeri on toinen esimerkki. Se on ollut Pohjolalle tärkeä erityiskysymys, mutta tätä päivää on se, että EU ottaa erityisen roolin Itämeren alueella. EU:lla on tuore Itämeri-strategia, ja sen tarpeista on ollut tärkeää katsoa Pohjoismaita laajemmin niin Baltian, Puolan kuin Saksan suuntaan. Pohjoismaisella yhteistyöllä on annettavaa Itämerelle, muun muassa toimivat työskentelytavat ja rahoitusta.

Nämä esimerkit ovat samalla osoitus siitä, että Viron, Latvian ja Liettuan mahdollisimman tiivis osallistuminen yhteistyöhön on loogista ja toivottavaa.

Kun Suomi aikanaan liittyi EU:n jäseneksi, oli yhtenä olettamana, että EU:n sisällä kasvaisi pohjoismainen blokki. Tämä blokki ei kuitenkaan koskaan toteutunut. Suomi, Ruotsi ja Tanska ovat usein samanmielisiä, mutta EU-jäsenmaina meillä on omat jakolinjamme, oli sitten kysymys maataloudesta, rahoituskehyksestä, eurosta tai Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Emme aina ole samassa veneessä.

Väitän, että tulevaisuudessa EU:n kannalta suuret kysymykset tulevat yhdistämään Pohjoismaita aiempaa enemmän. Pohjoismailla on luontevasti hyvin samankaltaiset näkemykset tulevaisuuden kannalta olennaisissa asioissa, oli sitten kyse ilmastosta, kilpailukyvystä, ikääntymisen haasteista, energiasta, liikenteestä, ympäristöstä, kehityspolitiikasta tai ulkosuhteista. Tämä tarjoaa uuden mahdollisuuden Pohjoismaiden entistä tiiviimmälle yhteistyölle.

I svensk oversættelse:

Fru ordförande, ärade medlemmar av Nordiska rådet! Det är ett faktum att de nordiska länderna är likadana: värden, historien, världsåskådningen, samhällsutvecklingen och ekonomin bildar en stark gemensam grund. Det är svårt att finna en annan grupp länder som är så likadana och står varandra så nära. Ett bevis på detta är detta gemensamma möte och dess långa anor.

De nordiska länderna har dock gått in för mycket olika slags internationella lösningar. Jag tror att inom en nära framtid sammanstrålar åter våra skilda nordiska vägar. Under medeltiden fanns en period då vi alla bildade en enda stat. Nuförtiden har vi en möjlighet till samma närhet och gränslöshet särskilt via EU.

Min regering antog en redogörelse för EU-politiken i början av året. Varje nordiskt land fattar naturligtvis sina egna beslut och vi vill inte ge råd till de övriga, men själva ställde vi upp som vision att år 2020 är alla nordiska länder med. Island har tagit ett avgörande steg mot EU-medlemskap. Det räcker inte länge förrän Norge är det enda nordiska landet utanför EU-familjen.

Detta är en fråga som absolut måste diskuteras även ur ett nordiskt samarbetsperspektiv. Utan en klar uppfattning om denna faktors betydelse finns faran att det nordiska samarbetet urholkas i dessa samnordiska ramar. Vi måste välja ifall vi vill ta upp riktiga frågor i det nordiska samarbetet eller vara en sömnig traditionsförening.

Det nordiska samarbetet hålls naturligtvis inte gisslan av EU. Vi har obehindrat hållit på med nordiskt samarbete även efter att Danmark blev EU-medlem år 1973. Samtidigt har dock EU-frågornas omfattning blivit allt större och det är svårt att finna ett nordiskt samarbetsområde inom vilket EU inte redan är en viktig aktör. Jag sade att det nordiska samarbetet inte hålls gisslan av EU. Det kan existera parallellt med EU men samtidigt är det ett faktum att EU bildar så kompakta samarbetsramar för sina medlemmar att nordiskt samarbete görs på EU-världens villkor.

Jag hävdar att det nordiska samarbetet har sin bästa framtid i och via EU. Detta förutsätter inte nödvändigtvis ett norskt EU-medlemskap, men det nordiska samarbetet måste klarare beakta utvecklingen inom EU och anpassa sig till dessa ramar.

Försvarssamarbete är ett endast ett exempel på nytt slags nordiskt samarbete. Norge deltar aktivt i det europeiska säkerhets- och försvarspolitiska samarbetet, ESDP, som medlem i den nordiska stridsgruppen. Samtidigt har de nordiska länderna tillsammans beslutat att intensifiera sitt försvarspolitiska samarbete, vilket är en viktig utveckling och ett bevis på att olika slags EU- och Natolösningar inte förhindrar fördjupat samarbete bara det finns ett klart behov och vilja.

Östersjön är ett annat exempel. För Norden har den utgjort en viktig särfråga men numera är det så att EU spelar en särskild roll inom Östersjöområdet. EU har en färsk Östersjöstrategi och i detta samband har det varit viktigt att betrakta de nordiska länderna mer omfattande i riktning av såväl Baltikum och Polen som Tyskland. Det nordiska samarbetet har mycket att ge Östersjön, bland annat effektiva arbetsmetoder och finansiering.

Dessa exempel är samtidigt bevis på att det är logiskt och önskvärt att Estland, Lettland och Litauen deltar så intensivt som möjligt i samarbetet.

När Finland blev EU-medlem antogs det bland annat att ett nordiskt block skulle bildas inom EU. Ett sådant block har dock aldrig skapats. Finland, Sverige och Danmark är ofta av samma åsikt men som EU-medlemsstater har vi våra skiljelinjer, till exempel i samband med lantbruk, euron, finansieringsramar eller europeisk säkerhets- och försvarspolitik. Vi sitter inte alltid i samma båt.

Jag hävdar att i framtiden kommer de stora EU-frågorna att förena de nordiska länderna allt mer. De nordiska länderna har naturligt mycket likadana uppfattningar om frågor viktiga för framtiden, till exempel klimat, konkurrenskraft, demografiska utmaningar, energi, trafik, miljö, utvecklingspolitik och utrikesrelationer. Detta erbjuder en ny möjlighet till allt intensivare samarbete i Norden.