session (Hovedindlæg)

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät pohjoismaiset ystävät! Olemme käyneet jo pitkän keskustelun, ja tässä keskustelussa on tullut monia tärkeitä asioita esiin. Aion omassa puheenvuorossani keskittyä vain kolmeen kohtaan.

Ensimmäinen koskee finanssikriisiä. Minusta, jos mikä, niin tämä finanssikriisi on osoittanut meille sen, että pohjoismainen malli on toimivin. Markkinat ovat hyvä renki mutta huono isäntä. Me tarvitsemme vahvaa valtiota, joka sääntelee ja ohjaa markkinoita. Me tarvitsemme vahvan valtion, joka luo ihmisille turvaverkkoa, luo tasa-arvoisia mahdollisuuksia rakentaa hyvää elämää lähtökohdista huolimatta.

Jotta me voimme tätä pohjoismaista mallia edistää myös Euroopan unionissa nykyistä paremmin, on mielestäni erittäin hienoa, että myös Islanti on liittymässä Euroopan unionin jäseneksi. Minusta tavoitteena tulisi olla se, mikä on täällä jo tänään ääneen lausuttu, että tulevaisuudessa kaikki Pohjoismaat olisivat Euroopan unionin jäseniä. Samoin kunnianhimoisena tavoitteena tulisi olla, että kaikki Pohjoismaat olisivat mukana Euroopan unionin yhteisessä talous- ja rahaliitossa.

Toinen asia, josta haluan sanoa muutaman sanan, koskee Pohjoismaiden välistä yhteistyötä. Täällä on tänään jo keskustelussa todettu, että puolustuspolitiikassa meillä on runsaasti mahdollisuuksia lisätä yhteistyötä Stoltenbergin raportin pohjalta. Itämeren pelastaminen vaatii Pohjoismailta nykyistä kunnianhimoisempaa ja tiiviimpää yhteistyötä, mutta, ystävät, erityisesti toivon tiiviimpää yhteistyötä pahenevan työllisyyskriisin hoitoon.

Suomessa on tällä hetkellä lähes 80 000 ihmistä enemmän työttömänä kuin vuosi sitten. Kuten pääministeri täällä totesi, ensi talvesta on työllisyyden osalta tulossa todella synkkä. Nyt tarvitsee tehdä kaikki voitava, jotta me pystymme torjumaan massatyöttömyyden synnyn, jotta me pystymme torjumaan myös sosiaalisen kriisin synnyn, jota työttömyys on aiheuttamassa. Ja tässä ideoiden ja käytänteiden hakemisessa työttömyyden ja erityisesti nuorisotyöttömyyden torjuntaan uskon, että Pohjoismailla on paljon keskenään annettavaa. Uskon, että Pohjoismaat voivat olla tätä työtä edistämässä myös Euroopan unionissa, jossa työllisyyden tulisi olla ykkösasia.

Hyvät ystävät, kolmas teema, josta haluan sanoa muutaman sanan, koskee juuri Pohjoismaiden roolia Euroopan unionissa. Täällä on tänään lähes kaikissa puheissa viitattu Kööpenhaminan ilmastokokoukseen.

Olen vahvasti sitä mieltä, että Euroopan unionin on jatkettava sillan rakentamista niin Kiinan, Venäjän, Yhdysvaltojen kuin Intiankin välillä. Meidän on välttämätöntä saada aikaan Kööpenhaminassa sitova sopimus, ja uskon, että meillä on myös mahdollisuudet siihen.

Kaiken kaikkiaan minusta Pohjoismaiden tulisi olla suunnannäyttäjänä ekososiaalisessa muutoksessa. Me tarvitsemme Lissabonin strategian jälkeen uuden strategian EU:lle, ja olen itse määritellyt, että tuon strategian pitäisi tehdä meidät vuoteen 2020 mennessä maailman kilpailukykyisimmäksi ekotaloudeksi eli vähäpäästöiseksi yhteiskunnaksi. Minusta tällaiselle strategialle sopisi loistavasti nimeksi ”Tukholman strategia”.

Tätä työtä toivon Pohjoismaiden käynnistävän Euroopan unionissa. Jos jotain, ystävät, niin toivon, että tulevaisuudessa meidät, tämän finanssikriisiajan poliittiset päättäjät, muistetaan rohkeudesta, siitä, että me kykenimme tekemään yhteisiä päätöksiä.

Svensk oversættelse:

Ärade ordförande, kära nordiska vänner! Vi har redan fört en lång diskussion och flera viktiga frågor har tagits upp i denna diskussion. I mitt inlägg tänker jag fokusera på endast tre punkter.

Den första gäller finanskrisen. Enligt mig har denna finanskris, om något, visat oss att den nordiska modellen är den som fungerar bäst. Marknaden är en bra dräng men en dålig husbonde. Vi behöver en stark stat som reglerar och styr marknaden. Vi behöver en stark stat som skapar ett socialt skyddsnät för människor, skapar lika möjligheter till ett gott liv oberoende av utgångsläge.

För att vi bättre skall kunna främja denna nordiska modell även i Europeiska unionen anser jag det vara ypperligt att Island också håller på att bli medlem i Europeiska unionen. Enligt mig bör målet vara det som redan sagts högt här, att alla nordiska länder är medlemmar av Europeiska unionen i framtiden. Ett annat ambitiöst mål bör vara att alla nordiska länder deltar i den gemensamma ekonomiska och monetära unionen i Europeiska unionen.

En annan fråga som jag vill kort ta upp gäller samarbetet mellan de nordiska länderna. Här idag har det redan slagits fast att inom försvarspolitiken har vi otaliga möjligheter att öka samarbetet på basis av Stoltenbergrapporten. Att rädda Östersjön kräver ambitiösare och tätare nordiskt samarbete men, kära vänner, särskilt hoppas jag på intensivare samarbete för att råda bot på den allt värre sysselsättningskrisen.

I Finland har vi för tillfället närapå 80 000 fler arbetslösa än för ett år sedan. Som statsministern sade här kommer vintern att vara ytterst dyster med tanke på sysselsättningen. Nu måste vi göra allt vi förmår för att avvärja en massarbetslöshet samt för att förhindra uppkomsten av den sociala kris som arbetslösheten håller på att åstadkomma. Och när vi letar efter idéer och praxis för att förebygga arbetslöshet och särskilt ungdomsarbetslöshet tror jag att de nordiska länderna har mycket att ge varandra. Jag tror att de nordiska länderna även kan främja detta arbete i Europeiska unionen där sysselsättningen borde vara den viktigaste frågan.

Kära vänner, det tredje tema som jag vill säga ett par ord om gäller just Nordens roll i Europeiska unionen. Här idag har nästan alla tal hänvisat till klimatmötet i Köpenhamn.

Min starka åsikt är att Europeiska unionen måste fortsätta bygga broar mellan såväl Kina, Ryssland, USA som Indien. Vi måste ovillkorligen få till stånd ett bindande avtal i Köpenhamn och jag tror att vi även har en möjlighet till detta.

På det hela taget anser jag att Norden bör vara vägvisare då det gäller ekosocial förändring. Efter Lissabonstrategin behöver vi en ny strategi för EU, och personligen är jag av den åsikten att denna strategi bör leda till att år 2020 är vi den konkurrenskraftigaste ekoekonomin i världen, det vill säga ett samhälle med lite utsläpp. Jag tycker att ”Stockholmsstrategin” är ett ypperligt namn på en sådan strategi.

Jag hoppas att Norden inleder detta arbete i Europeiska unionen. Om något, kära vänner, så hoppas jag på att framtida människor minns oss, de politiska beslutsfattarna under denna finanskrisperiod, för vårt mod, för att vi var kapabla att fatta gemensamma beslut.