Islanti – tarujen saari – on kiehtova maa. Siksi en ole pitänyt raskaana sitä, että olen virkani puolesta ”joutunut” käymään siellä jo kolme kertaa tänä vuonna. Vaikka suurin osa ajasta on kulunut kokouksissa, olen aina pyrkinyt järjestämään itselleni sen verran vapaata, että ainakin uinti jossakin lukuisista maauimaloista on ollut mahdollista. Kokemus on erilainen, varsinkin kun sataa lunta ja on pakkasta. Kyse ei kuitenkaan ole energian tuhlauksesta. Sitä riittää ja on päästövapaa. Siitä huolehtii geoterminen lämpö.

Luonto on karuudessaan kaunis. Vaeltaminen tunturissa ja jäätiköillä on kokemisen arvoista. Virkistäytyminen lämpimissä lähteissä, joita on runsaasti matkan varrella, on ainutlaatuista.

Mutta kaikki ei sittenkään ole hyvin. Kuten tunnettua, Islannin talous on romahtanut. Kun tammikuussa kävin siellä, silloinen hallitus joutui eroamaan. Satuin olemaan heidän parlamentissa, alltinget´issa kun hallitus kaatui. Uusi vasemmistopohjainen vähemmistöhallitus muodostettiin. Se päätti erottaa keskuspankin pääjohtajan, David Oddssonín, virastaan. Erottamiseen liittyi paljon symboliikkaa. Oddsson on entinen pitkäaikainen pääministeri ja itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja. Häntä pidetään pääsyyllisenä siihen, että talous on vapautettu kaikista säännöstelyistä ja että finanssivalvonta on laiminlyöty. Keinottelu lainarahalla annettiin jatkua, kunnes talo romahti. Nyt ovat vain rauniot jäljellä.

Uudet vaalit pidettiin toukokuussa. Hallituspuolueet, demarit ja vasemmistovihreät, menestyivät hyvin ja muodostivat uuden hallituksen. Itsenäisyyspuolue, meidän kokoomusta lähellä oleva, sai rökäletappion. Kaikki puolueet saivat kokea kansan tuomion; vanhoja edustajia vaihdettiin reippaasti uusiin.

Suurin poliittinen kysymys on tietenkin laman torjuminen. Hallituksen on ollut pakko suostua Kansainvälisen valuuttarahaston talouskuuriin. Muut pohjoismaat ovat antaneet taloudellista tukea. Vielä ei kuitenkaan valoa tunnelissa näy. Toiminta rakennustyömailla seisoo, autokauppojen pihat ovat täynnä takaisinlunastettuja kalliita maastureita. ”Game over” – peli on pelattu, on tämän ilmiön nimi kansan parissa.

Erityisesti demarit pitävät EU:n jäsenyyttä ja sen myötä euroa välttämättömänä talouden pelastamiseksi. Kysymys jakaa mielipiteet. Niinpä hallituksella ei ole yhteistä kantaa. Vasemmistovihreät, toinen hallituspuolue, vastustaa jäsenyyttä. Päätösvalta on aidosti parlamentilla, jossa kaikki puolueet, demareita lukuun ottamatta, hajoavat. Ennuste on kuitenkin, että enemmistö on jäsenhakemuksen kannalla. Päätös tehtäneen heinäkuun alussa. Sen jälkeen alkavat jäsenyysneuvottelut. Kun neuvottelutulos on saavutettu, järjestetään kansanäänestys.

Jäsenyyden kannattajat toivovat pikaisia neuvotteluja ja asettavat toiveita Ruotsin EU-puheenjohtajuuteen. ETA:n jäsenenä Islanti on jo toimeenpannut 22 artiklaa 35:stä. Kalastus tulee olemaan ylivoimaisesti vaikein neuvottelukysymys. Ellei siinä saavuteta Islannille tyydyttävää ratkaisua, kansa äänestää taatusti ei.

Onko Islannilla jotain annettavana EU:lle? Mielestäni kolme asiaa; tuhatvuotinen kansanvaltaperinne, kestävä kalastuspolitiikka ja arktinen ulottuvuus.  Erityisesti viimeksi mainittu on tärkeä. Islannin jäsenyyden myötä EU pääsisi vaikuttamaan arktisiin asioihin, joihin USA, Kanada ja Venäjä ovat suurimpina vaikuttajina tänään.

Valtavat luonnonresurssit houkuttelevat.

Jan-Erik Enestam