Paavo Arhinmäki (Main speech)

Arvoisa presidentti! Rajaesteiden poistaminen on tärkeää ja konkreettista työtä tavallisten pohjoismaalaisten, tavallisten ihmisten hyväksi. Itse asiassa Pohjoismaiden neuvoston ja pohjoismaisen yhteistyön suuri rikkaus on se, että harvassa kansainvälisessä yhteistyöorganisaatiossa tehdään niin konkreettisesti tekoja ja asioita tavallisten ihmisten puolesta.

Minusta Pohjoismaiden neuvoston rikkaus on ollut se, että täällä puhutaan ruohonjuuritason asioista, pyritään vaikuttamaan pieniltä tuntuviin asioihin, jotka ovat kuitenkin yksittäisten ihmisten kannalta hyvin suuria - siihen, miten pystyy työskentelemään toisissa maissa, miten pystyy eläkepäiviään viettämään omassa kotimaassaan, miten eri maista tulevat puolisot pystyvät hoitamaan lapsia, saavat tarvittavia vanhempainvapaita, jne.

Haluan nostaa esille yhden rajaesteen, josta aikaisemmin ei ole juurikaan keskusteltu pohjoismaisissa yhteyksissä. Siihen viitattiin aikaisemmassa keskustelussa Pohjoismaiden neuvoston osalta, nimittäin kysymykseen nuuskasta.

Ruotsi sai EU-jäsenyyden yhteydessä pysyvän opt outin siitä, että Ruotsissa saa myydä nuuskaa. Norjassa tietysti EU:n ulkopuolisena on tähän mahdollisuus. Suomessa käydään keskustelua, koska siellä erityisesti rannikkoalueella ja ruotsinkielisissä piireissä on pitkä perinne siitä, että nuuskaa on käytetty erityisen paljon.

Ongelmana on se, että Islannissa nuuskan käyttö on täysin kiellettyä. Sen maahan tuominen on täysin kiellettyä. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa tietämättään Pohjoismaiden kansalaiset saattavat syyllistyä jopa rikoksiin. Tuomalla nuuska maahan he tietämättään salakuljettavat sitä.

Tämä on kysymys, josta toivoisin Islannissa pohdittavan, miten tämä asia voitaisiin pohjoismaisena yhteistyönä ja rajaesteenä murtaa, semminkin kuin esimerkiksi seuraava istunto on Reykjavikissa. Ja joillain Pohjoismaiden neuvoston jäsenilläkin voi olla hankalaa keskittyä istuntoon, jos ei voi käyttää istunnon aikana nuuskaa.

Svensk oversættelse:

Ärade president! Att avlägsna gränshinder är ett viktigt och konkret arbete som gagnar vanliga nordbor, vanliga människor. I själva verket är den stora rikedomen i Nordiska rådet och nordiskt samarbete att i få internationella samarbetsorganisationer utförs så konkreta handlingar och saker för att hjälpa vanliga människor.

Enligt mig har rikedomen i Nordiska rådet varit att här diskuteras gräsrotsnivåfrågor, försöker man påverka frågor som verkar små men som är mycket stora för enskilda människor – det hur man kan arbeta i andra länder, hur man kan tillbringa sina pensionärsdagar i sitt hemland, hur makar från skilda länder kan ta hand om sina barn, får den föräldraledighet de behöver och så vidare.

Jag vill ta upp ett gränshinder som tidigare knappt diskuterats i nordiska sammanhang. Till det hänvisades för Nordiska rådets del i en tidigare diskussion, det vill säga frågan om snus.

I samband med sitt EU-medlemskap fick Sverige ett permanent undantag så att snus får säljas i Sverige. I Norge är detta naturligtvis möjligt eftersom det är utanför EU. I Finland diskuteras frågan eftersom särskilt inom kustområdet och i svenskspråkiga kretsar finns en lång tradition av att använda mycket snus.

Problemet är att i Island är det totalt förbjudet att använda snus. Det är totalt förbjudet att föra snus in i landet. Detta leder till en situation där nordiska medborgare kan begå till och med brott på grund av okunskap. Genom att föra snus in i landet blir de ovetande skyldiga till smuggling.

Detta är en fråga som jag hoppas att man funderar på i Island, hur detta gränshinder kunde avlägsnas genom nordiskt samarbete, särskilt med tanke till exempel på att nästa session hålls i Reykjavik. Och vissa medlemmar i Nordiska rådet kan dessutom ha det svårt att koncentrera sig på sessionen ifall de inte får använda snus under den.