Pohjoismaiden tulisi toimia ja esiintyä EU:ssa yhtenäisemmin. Nyt on oikea aika muodostaa EU:hun pohjoismainen ”liittoutuma”. Esimerkiksi EU:n toimintapoliittisia asiakirjoja voitaisiin tarkastella yhteispohjoismaisin silmin. Tätä mieltä on Pohjoismaiden neuvoston johtaja Jan-Erik Enestam.
Eurooppalainen perhe on kasvanut rytisten kuluneen vuosikymmenen aikana. EU:ssa on nykyään peräti 27 maata − eli sen jäsenmäärä on yli nelinkertainen verrattuna yhteistyön yli 50 vuoden takaisiin syntyhetkiin.
Miten laajentuminen vaikuttaa pohjoismaiseen yhteistyöhön? Mitä uusia mahdollisuuksia ja haasteita se tarjoaa meille?
Kokemuksemme on, että mitä isompi perhe, sitä vaikeampi on olla kaikille mieliksi. Erityisesti pienten jäsenmaiden voi olla vaikea saada ääntään kuuluviin – isojen ääni kantaa usein kauemmas.
On luonnollista, että pienet jäsenmaat hakevat samanmielisiä kumppaneita ja liittolaisia parantaakseen vaikutusmahdollisuuksiaan. Sama järkeily pätee myös entistä aktiivisempaan ja yhtenäisempään pohjoismaiseen EU-politiikkaan.
Sekä Suomi että Ruotsi kannattivat päinvastaista politiikkaa liittyessään EU:hun vuonna 1995. Kumpikaan ei halunnut pohjoismaista liittoutumaa − päinvastoin. Ajatuksena oli sen sijaan liittoutua tarvittaessa sellaisten maiden kanssa, joilla oli jossakin tietyssä asiassa samanlaiset tavoitteet ja käsitykset.
EU:n kehitys ja laajentuminen puhuvat kuitenkin sen puolesta, että periaatetta olisi aika korjata. Aika on kypsä järjestelmällisemmälle ja yhdentyneemmälle pohjoismaiselle EU-yhteistyölle. Pohjoismaiden välillä on kaikesta huolimatta enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja – mistä pohjoismaisen mallin käsite on selkeä osoitus.
Pohjoismaat voisivat esimerkiksi koordinoida enemmän EU:n vihreisiin ja valkoisiin kirjoihin liittyvää politiikkaansa. Tärkeitä toimintapoliittisia asiakirjoja voitaisiin tarkastella pohjoismaisin silmin sekä parlamentaarisella että hallitustasolla. Luontevia elimiä tällaiseen tarkasteluun ja koordinointiin olisivat Pohjoismaiden neuvosto ja Pohjoismaiden ministerineuvosto.
On tietysti myös aihepiirejä ja asioita, joissa Pohjoismaiden näkemykset poikkeavat toisistaan. Yhteistyöhön soveltuvilla alueilla voimme kuitenkin saavuttaa pohjoismaista lisäarvoa esiintymällä nykyistä yhtenäisemmin.
Yhtenä esimerkkinä mainittakoon ympäristösektori, jolla Pohjoismaat jo jossakin määrin koordinoivat EU-politiikkaansa. EU-asiat ovat käytännössä jokaisen pohjoismaisen ministerikokouksen asialistalla. Lisäksi Pohjoismaiden ympäristöministerit tapaavat säännöllisesti kaikkien EU:n ympäristöministerikokousten alla. Tämä suo myös EU:n ulkopuolella oleville Norjalle ja Islannille mahdollisuuden saada äänensä kuuluviin unionissa.
Pohjoismailla on lähivuosina tärkeä tehtävä nimenomaan ympäristö- ja ilmastoasioissa. Ensinnäkin Ruotsi toimii EU:n puheenjohtajana vuoden 2009 jälkipuoliskolla, jolloin neuvotellaan uudesta kansainvälisestä ilmastosopimuksesta pyrkimyksenä hidastaa ilmastonmuutosta. Sopimus korvaisi vuonna 2012 umpeutuvan Kioton pöytäkirjan. Toiseksi Kööpenhamina isännöi YK:n laajaa ilmastokokousta, jossa tämä toivon mukaan kunnianhimoinen sopimus on tarkoitus hyväksyä. Tilanne on siis mitä otollisin entistä systemaattisemmalle pohjoismaiselle ilmastoyhteistyölle!
Vastaavanlaisia, joskaan ei yhtä pitkälle meneviä malleja voitaisiin soveltaa muillakin sektoreilla ja käsitellä pohjoismaisissa ministerikokouksissa EU-asioita, erityisesti koulutusta, tutkimusta ja innovointia, joissa Pohjoismaat ovat menestyneet erinomaisesti.
Ympäristö ja ilmasto, tutkimus ja innovointi liittyvät läheisesti myös meneillään olevaan globalisaatioon. Yhteinen esiintyminen ja yhteiset toimet ovat yhä tärkeämpiä nykyisessä globaalistuvassa maailmassa. Pohjoismaat ovat yhdessä käynnistäneet kunnianhimoisen globalisaatioprosessin, jossa mainitut alueet ovat tärkeysjärjestyksen kärjessä. Globalisaation tarjoamia mahdollisuuksia on hyödynnettävä.
Saattaa olla, että iskulause ”yhdessä olemme vahvempia” on kärsinyt hienoisen inflaation. Se kuvastaa kuitenkin täsmälleen sitä, mihin meidän on nyt pyrittävä. Entistä osaavamman ja näkyvämmän hyvinvointi-Pohjolan edellytys on, että valmistaudumme ja varaudumme yhdessä tulevaisuuteen sekä alueellisesti, Euroopan tasolla että maailmanlaajuisesti.
