Toinen päivä huhtikuuta kokoontuu ns. G20-ryhmä Lontooseen pohtimaan maailmatalouden tilaa. Keskustelu käy vilkkaana siitä, onko jo elvytetty riittävästi vai tarvitaanko vielä lisää toimenpiteitä estämään taantuma kehittymästä lamaksi. Jotkut puhuvat jopa markkinatalouden pelastamisesta.

On mielenkiintoista havaita, miten roolinjako esim. USA:n ja EU: välillä on muuttunut. USA, josta lama sai alkunsa, aikoo panostaa vielä lisää verovaroja taloutensa pelastamiseksi ja edellyttää  muilta erityisesti EU:lta samaa. EU katsoo, että sen ja jäsenmaiden tähänastiset toimenpiteet, n 2% BKT:stä, riittävät ainakin tässä vaiheessa varsinkin, kun ns. automaattiset vakauttajat, joiden vaikutus arvioidaan olevan myös n 2% BKT:stä otetaan huomioon. Sen sijaan EU haluaa panostaa taloustoimijoiden, erityisesti rahoituslaitosten parempaan valvontaan. Ei ole yllättävää, ettei USA ole niinkään kiinnostunut valvonnan lisäämisestä. Kapitalismin emämaassa vapaus on valttia. Sen sijaan amerikkalaisten kulttuuriin ei kuulu huutaa valtiota apuun elinkeinoelämän pelastamiseksi. Se on enemmänkin eurooppalainen tapa.

Oppositio vaatii äänekkäästi hallitukselta elvytyspakettia. Mutta hallitus empii ja on, pyytämättä, saanut keskuspankin pääjohtaja Nils Bernstein´ilta neuvon olla elvyttämättä. Hänen perustelunsa ovat kiteytettyinä seuraavat:

• Työllisyystilanne on hyvä. Työttömyysaste on alle 2%, mikä tarkoittaa, että työvoimasta on pulaa. Tämä nostaa palkkatasoa, mikä huonontaa kilpailukykyä. Sitä paitsi ”flexsecurity” toimii: koska on helppoa vähentää työvoimaa on kynnys palkata uusia työntekijöitä hyvin matala, kuten tällä hetkelläkin nähdään.
• Konkurssejakin tarvitaan. Tehottomasti toimivat yritykset joutuvat lopettamaan antaakseen tilaa uusille.
• Ahneita pankkeja rangaistaan. Huonosti hoidetut pankit fuusioidaan paremmin menestyneiden kanssa. Tämä tarkoittaa käytännössä vähemmän pankkeja.
• Rakennussektori on paisunut liian isoksi ja on ”ylikuumentunut”. Tämän takia palkat ovat nousseet muita sektoreita huomattavasti enemmän. Sopeutumista tarvitaan, ei työttömyyden kautta, vaan kouluttamalla rakennustyöntekijöitä muiden sektoreiden tarpeita varten.

Bernstein siirtää vastuun Tanskan talouden elvyttämiseksi kuluttajille. Palkat ovat nousseet monta vuotta ja samalla veroja on alennettu. Käteen on jäänyt entistä enemmän. Nyt on oikea hetki kuluttaa hän kehottaa.

Vasemmisto-oppositio on raivoissaan tällaisesta puheesta. Hallitus on toistaiseksi pysynyt hiljaa. Nähtäväksi jää kuinka kauan.