Yhteiskunnan turvallisuuteen liittyvää pohjoismaista yhteistyötä voitaisiin vahvistaa ja keskittää nykyisestä, vaikka tietyt perinteiset politiikan alat eivät kuulukaan virallisen pohjoismaisen yhteistyön piiriin. Stoltenbergin raportti antaa viitteitä siitä, että nyt on tullut aika panostaa vahvasti pohjoismaiseen yhteistyöhön Pohjoismaiden ja niiden naapurivaltioiden uusien turvallisuushaasteiden parissa. Yhteiskunnan turvallisuuden pitäisi olla elimellinen osa virallista pohjoismaista yhteistyötä.
Kysymys yhteiskunnan turvallisuudesta sisäisten ja ulkoisten uhkien edessä on muuttanut luonnettaan viime vuosina. Yhteiskunnan turvallisuuteen kuuluu nykyään paljon muutakin kuin sotilaallisen tai geopoliittisen voiman käyttö, vaikka olemmekin aivan vastikään nähneet huolestuttavia esimerkkejä perinteisistä sotilaallisista selkkauksista ja niihin liittyvästä väkivallasta.
Kokeneiden arvioijien mukaan yhteiskuntaa ja sen kansalaisia uhkaavat nykyään yhä selkeämmin esimerkiksi köyhyys, järjestäytynyt rikollisuus, terrorismi, luonnonkatastrofit sekä teknisten tai sosiaalisten rakenteiden romahtaminen. Uhat ja riskit eivät kunnioita valtakunnanrajoja. Yhteiskunnan turvallisuus on usealle eri politiikan alalle ulottuva tehtävä. Niinpä uhista, kriiseistä ja konflikteista tarvitaankin kokonaisnäkemystä, jonka vankkana perusperiaatteena on oikeusvarmuuden ja ihmisoikeuksien loukkaamattomuus. Aihetta on välttämätöntä lähestyä koordinoidusti ja monisektorisesti, ja lisäksi tarvitaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä.
Uskomme vakaasti siihen, että pohjoismaisella yhteistyöllä voidaan saavuttaa lisäarvoa, josta olisi suurta hyötyä uudessa turvallisuustilanteessa. Lisäarvo pohjautuu pitkäaikaiseen yhteistyökokemukseen lähestulkoon kaikilla yhteiskunnan aloilla, laajaan kokemukseen kansainvälisestä yhteistyöstä, uskottavuuteen kansainvälisellä näyttämöllä, käytettävissä oleviin huippuasiantuntijoihin sekä kokemuksiin, joita maillemme on karttunut rauhaa edistävistä yhteisistä panostuksista ja toimenpiteistä.
Otetaanpa muutama esimerkki Pohjoismaiden neuvoston työstä: Vuonna 2001 annoimme Pohjoismaiden hallituksille konfliktien ehkäisemistä ja siviilikriisinhallintaa koskevan suosituksen. Siinä korostimme, että perinteinen rauhanturvakoulutus sekä siviilipoliisikoulutus on järjestetty Pohjolassa hyvin ja että koulutus on saanut osakseen myös kansainvälistä arvostusta. Ehdotimme, että Pohjoismaat ryhtyisivät myös konfliktien ehkäisyssä ja siviilikriisinhallinnassa yhtä aktiiviseen yhteistyöhön. Pohjoismaisen yhteistyön lujittaminen lisäisi toimenpiteiden painoarvoa, laajentaisi asiantuntemusta ja varmistaisi voimavarojen nykyistä tehokkaamman hyödyntämisen. Pohjoismainen konfliktinehkäisyn resurssipankki voisi mahdollistaa nykyistä paljon tiiviimmän yhteistyön.
Vuonna 2005 esitimme Pohjoismaiden hallituksille kirjallisen kysymyksen, jossa kehotimme Pohjoismaita parantamaan kriisin- ja katastrofinhallintakykyään muun muassa lisäämällä yhteistuumin kapasiteettiaan ja taloudellista valmiuttaan. Vahvistetusta pohjoismaisesta yhteistyöstä olisi etua sekä panostettaessa katastrofien hoitoon eri puolilla maapalloa että autettaessa ja suojeltaessa Pohjoismaiden kansalaisia oleskelivatpa he missä päin maailmaa tahansa. Huomautimme, että sotilaallisen rauhanturvatoiminnan koordinoimiseksi kehitetty Nordcaps-järjestely on osoittautunut erittäin toimivaksi ja että sitä voitaisiin mainiosti käyttää mallina myös kriisin- ja katastrofinhallinnan pohjoismaiselle työnjaolle ja koordinoinnille.
Pohjoismaiden neuvosto on suosittanut sekä vuonna 2001 että vuonna 2008, että Pohjoismaiden ulkomaanedustustojen yhteistyötä on vahvistettava ja että on ryhdyttävä toimenpiteisiin muun muassa sen edistämiseksi, että yksi Pohjoismaa voisi edustaa kaikkia Pohjoismaita paikoissa, joissa kaikki Pohjoismaat eivät voi olla edustettuina.
Vuonna 2008 Pohjoismaiden neuvosto suositti Pohjoismaiden hallituksille, että ne edistäisivät Pohjoismaiden puolustus- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön syventämistä.
Näiden esimerkkien valossa katsomme, että Stoltenbergin raportti on perusteellista työtä. Hänen ehdotuksensa pohjautuvat pitkään kokemukseen, nykyaikaisiin näkemyksiin ja realistisiin pohdintoihin. Oslossa pidetyssä lehdistötilaisuudessa Pohjoismaiden ulkoministerit ilmaisivat yksimielisen arvostuksensa Stoltenbergin ajatuksille. Pohjoismaiden neuvosto odottaakin nyt innolla laajempaa keskustelua Pohjoismaiden ministerineuvoston kanssa siitä, miten uusiin turvallisuushaasteisiin olisi parasta tarttua.
Sinikka Bohlin, Ruotsin valtiopäivien jäsen, Pohjoismaiden neuvoston presidentti
Jan-Erik Enestam, Pohjoismaiden neuvoston johtaja
