Mikään muu voisi tuskin kuvata Islannin tämänhetkistä tilannetta osuvammin kuin urheiluhallin seinällä riippuva ilmoitus. Kansanäänestys saatetaan järjestää, mutta jos sitä ei järjestetä, kukaan ei tiedä, mitä sen sijaan tapahtuu. Perutaanko kansanäänestys, koska brittien ja hollantilaisten kanssa on saatu aikaan uusi sopimus? Lykätäänkö kansanäänestystä, kunnes on selvitetty perinpohjaisesti, onko sopimukseen pääsy mahdollista? Eikö olisi mahdollisuuksia parempaan sopimukseen, jos kansanäänestyksen tulos olisi selvillä – näyttäähän nyt vahvasti siltä, että islantilaisten enemmistö on valmis hylkäämään lain? Pitääkö paikkansa, että britit haluaisivat mieluiten välttyä islantilaisten Icesave-kansanäänestykseltä, koska Islannin hallitus saisi sen myötä kansalta vahvemmat neuvotteluvaltuudet? Jos näin on, voidaan ainakin olla tyytyväisiä siihen, että Ison-Britannian viranomaiset ja Islannin hallitus pystyvät olemaan yksimielisiä edes jostain – olkoonkin sitten vaikka siitä, että kansanäänestys on niiden mielestä pahimpia asioita, joita kuvitella saattaa.