Keskustelua pohjoismaisen yhteistyön perusrakenteista
Färsaaret lähetti Pohjoismaiden neuvostolle vuonna 2016 kirjeen, jossa se anoi täysjäsenyyttä neuvostossa ja täyttä pääsyä kaikkien pohjoismaisten sopimusten piiriin.
Pohjoismaiden neuvoston Suomen- ja Islannin-valtuuskunnat taas ehdottivat vuonna 2016, että suomesta ja islannista tehtäisiin yhteistyön virallisia kieliä ruotsin, norjan ja tanskan lisäksi.
Ahvenanmaan, Färsaarten ja Grönlannin yhteistyörooli
Helsingin sopimuksessa eli virallisen pohjoismaisen yhteistyön perussopimuksessa määrätään, että yhteistyön osapuolina ovat viisi Pohjoismaata. Pohjoismaiden neuvoston jäseninä voi olla vain itsenäisiä valtioita. Sopimukseen vuonna 1983 tehdyn lisäyksen mukaan Ahvenanmaan, Färsaarten ja Grönlannin itsehallintoalueilla on oikeus osallistua yhteistyöhön. Itsehallintoalueiden osallistumismahdollisuuksia tarkennettiin ja vahvistettiin edelleen vuonna 2007 hyväksytyssä Ahvenanmaan asiakirjassa.
Puheenjohtajisto päätyi asian valmistelussa siihen, ettei se voi puoltaa Färsaarten toivetta.Valmistelutyössään puheenjohtajisto on selvittänyt Färsaarten toivomuksesta sen, onko Ahvenanmaan asiakirjan suuntaviivoja noudatettu. Lisäksi on teetetty selvitykset rajoitteista, joita Tanskan perustuslaki asettaa Färsaarten täysjäsenyydelle Pohjoismaiden neuvoston kaltaisessa kansainvälisessä järjestössä.
Puheenjohtajisto totesi asian valmistelun perusteella, ettei Färsaarten toivetta voida hyväksyä. Helsingin sopimus ja Tanskan perustuslaki sisältävät muotoiluja, jotka tekevät hyväksymisestä mahdotonta.
– Haluan korostaa, että puheenjohtajisto aidosti arvostaa Färsaarten toivetta pohjoismaisen yhteistyön syventämisestä. Se voi kuitenkin tapahtua myös nykyisten yhteistyörakenteiden puitteissa, Britt Lundberg toteaa.
Hän on myös tyytyväinen siihen, että Ahvenanmaan asiakirjassa määritellyt vahvistavat toimenpiteet on toteutettu.
Vaikea kielikysymys
Ehdotus suomen ja islannin hyväksymisestä yhteistyön virallisiksi työkieliksi tehtiin Kööpenhaminan-istunnossa vuonna 2016. Sittemmin asia on ollut lausuntokierroksella kansallisissa valtuuskunnissa.
Vastauksissa painotetaan erityisesti demokratiaa, tasa-arvoa, taloutta ja pohjoismaista yhteenkuuluvuutta sekä käytännön ratkaisuja.
Yhteenkuuluvuus kokisi kovan kolauksen, jos siirtyisimme käytännön syistä englantiin.– Yritimme ottaa kaikki näkökohdat ja niiden keskinäiset suhteet huomioon kielikysymyksen valmistelussa, Britt Lundberg sanoo. Vastauksiin perustunut päätösehdotus oli, että skandinaaviset kielet pysyvät jatkossakin neuvoston virallisina työkielinä.
– Yhteenkuuluvuus kokisi kovan kolauksen, jos siirtyisimme käytännön syistä englantiin, presidentti toteaa. Tästä vallitsi yksimielisyys kansallisten valtuuskuntien vastauksissa.
Pitkän keskustelun jälkeen puheenjohtajisto päätti jättää asian pöydälle. Suomen ja Islannin valtuuskunnille annettiin mahdollisuus laatia uusi ja selkeämpi ehdotus syyskuussa pidettävään puheenjohtajiston seuraavaan kokoukseen.
– Nyt tehty ehdotus oli parannus nykytilanteeseen, mutta yhdenvertainen se ei ole, toteaa puheenjohtajiston islantilaisjäsen Sigurður Ingi Jóhannsson. Suomen Juho Eerola on samaa mieltä.
– Suomalaiset ja islantilaiset eivät osallistu pohjoismaiseen yhteistyöhän samoilla ehdoilla kuin skandinaavisia kieliä äidinkielenään puhuvat, hän sanoo.
Färsaarten asema pohjoismaisessa yhteistyössä sekä työkieliasia käsitellään lopullisesti marraskuussa Pohjoismaiden neuvoston Helsingin-istunnossa.
