Robèrtin mukaan olemme eksyneet yksityiskohtien viidakkoon kestävän kehityksen edistämistyössä ja lisäksi meiltä puuttuu yhteiset puitteet. Puitejärjestelmän tulee koostua yleisistä, konkreettisista periaatteista, jotka eivät ole keskenään päällekkäisiä. Periaatteiden tulee olla yhtä yksinkertaisia ja yleismaailmallisia kuin jalkapallon säännöt.

Niin lukuisat johtavat kansainväliset yritykset kuin pienemmätkin kunnat ovat ottaneet käyttöön Ròbertin kestävän kehityksen periaatteet. Ròbertin mukaan Suomi voisi hyvinkin olla maailman ensimmäinen maa, joka ottaa käyttöön kestävän kehityksen periaatteet koko kansallisessa politiikassaan.

– Kestävän kehityksen oppiminen on elinikäinen prosessi. Se ei ole muutamassa kuukaudessa toteutettavissa oleva hanke tai kampanja.

Näin todettiin konferenssin yleisissä päätelmissä, jotka esiteltiin konferenssin päätöstilaisuudessa. Voidaankin kysyä, kuka kouluttaa politiikkoja kestävässä kehityksessä ja miten. Energia-alan toimijoiden suuren määrän vuoksi paikallisviranomaisilla on keskeinen tehtävä, ja työhön tarvitaan lisäksi lujaa johtajuutta, arvioivat konferenssin osallistujat.

Viranomaisten ei myöskään tule vähätellä kansalaisten huolta, toiveita ja muutoshalua. Jos toivotaan kansalaisten ja eri kohderyhmien sitoutuvan työhön, heidät on osallistettava jo varhain suunnitteluvaiheessa. Silloin yksilö kokee suurempaa velvollisuutta osallistua.

Osallistujien mielestä paikallisten ratkaisujen tulee lisäksi olla yhteensopivia kansallisten suunnitelmien ja ohjelmien kanssa. Erityisen tärkeänä pidettiin HELCOMin Itämeren suojelun toimintaohjelmaa.

Kaiken kaikkiaan haluttiin kehottaa sekä kansalaisia että poliitikkoja yhteistyöhön, siirtymään strategioista käytännön toimiin ja hyödyntämään muitakin näkökulmia kuin vihreän politiikan perinteisiä puitteita. Ròbertin tavoin osallistujat katsoivat, että lähtökohdaksi ei voida ottaa toisten tekemisiä, vaan että itse kunkin tulee toimia kestävän kehityksen edelläkävijänä.