Lausunto: Pohjoismaiden neuvosto vaatii myrkytöntä arkea

26.03.15 | Uutinen
Nordiska flaggor på Christiansborg
Photographer
Søren Svendsen/Ministerråd
Pohjoismaiden neuvosto toivoo tehokkaampaa kemikaalipolitiikkaa, jolla voidaan ehkäistä ihmisten, ja etenkin lasten, altistuminen terveydelle haitallisille kemikaaleille. EU:n on kehitettävä kriteerejä hormonitoimintaa häiritsevien aineiden tunnistamiseksi. EU:n kemikaalilainsäädännössä (REACH-asetus) potentiaalisesti vaarallisiksi kemikaaleiksi luokiteltujen aineiden käyttö tulee kieltää mahdollisimman nopeasti.

Pohjoismaiden neuvoston lausunto myrkyttömästä arjesta:

Tieteellisen varmuuden puuttuessa varovaisuusperiaatteen tulisi olla lähtökohtana ihmisten ja etenkin lasten terveyden suojelulle. Perustiedon puuttuminen ei saa olla toimenpiteitä koskevien päätösten esteenä. Kysymys on tärkeä koko Euroopalle ja Euroopan komissiolla on päävastuu ehdottaa toimia, joilla voidaan suojella kansalaisten elämää ja terveyttä. 

Hormonitoimintaa häiritsevät aineet

Aikuiset, ja etenkin lapset, altistuvat päivittäin suurelle määrälle kemikaaleja monista eri lähteistä, kuten leluista, kosmetiikasta, elektronisista laitteista, rakennusmateriaaleista, elintarvikepakkauksista ja lääkkeistä. Pieninä määrinä arkipäivän tuotteissa esiintyvillä hormonitoimintaa häiritseviä aineilla ja kemikaaleilla voi olla vahingollisia yhteisvaikutuksia, mikä lisää huolta hormonitoimintaa häiritsevistä aineista ja muista vahingollisista kemikaaleista.

Nämä aineet voivat johtaa muun muassa rinta- ja eturauhassyöpään, siemennesteen laadun heikkenemiseen ja sukupuolielinten vaurioitumiseen jo sikiövaiheessa. Uudet tutkimukset ovat lisäksi viitanneet yhteyteen hormonitoimintaa häiritsevien aineiden ja esimerkiksi ADHD:n, diabeteksen ja liikalihavuuden välillä.

Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että hormonitoimintaa häiritseville aineille ei ole turvallista alarajaa. Ratkaisevaa vaikuttaa pikemminkin olevan altistumisen ajankohta, ei aineiden määrä. Altistuminen esimerkiksi sikiövaiheessa voi johtaa häiriöihin myöhemmin elämässä tai jopa seuraavassa sukupolvessa.

Uuden selvityksen mukaan kansalaisten altistuminen hormonitoimintaa häiritseville aineille aiheuttaa EU-maille vähintään 600 miljoonan euron kustannukset menetettynä työkykynä ja terveydenhuollon kustannusten kasvuna – ja tämä luku on ilmeisesti vain jäävuoren huippu.

Olisi suositeltavaa korvata haitalliset aineet vähemmän haitallisilla, jos vaihtoehtoja on olemassa. Tuomalla esille mahdollisuutta korvata aineet toisilla voisi olla helpompaa toteuttaa tiukempaa politikkaa niiden tuotteiden osalta, joilla on haitallisempia ominaisuuksia.

Lisäksi on tärkeää tuoda selvemmin esille tuottajien dokumentointivastuuta.

Lainsäädäntö

Pohjoismaiden päätösvalta on rajallista alan lainsäädännön osalta, sillä lainsäädäntötyötä tehdään pääosin EU-tasolla osittain EU:n REACH-kemikaalilainsäädännön kautta ja osittain kemikaalien käyttöä koskevien muiden EU-säännösten kautta.

Ongelmana on, että EU-lainsäädännön kehittäminen vie aivan liian kauan aikaa ja että vain yksi tai kaksi tuhannesta kemikaalista, joiden haitallisuudesta on tehty ilmoitus, on saatu käsiteltyä loppuun EU-tasolla. Lisäksi lainsäädäntötyön peruslähtökohdat, kuten hormonitoimintaa häiritsevien aineiden tunnistamiskriteerien laatiminen, ovat viivästyneet Euroopan komissiossa. Tarvitaan vahvempaa poliittista panosta, jotta asiassa päästään eteenpäin.

Tarvitaan lisätoimia, jotta voidaan estää ihmisten altistuminen hormonitoimintaa häiritseville aineille!

Edellä esitetyn nojalla Pohjoismaiden neuvosto kehottaa,

  • että Euroopan parlamentti seuraa aktiivisesti Euroopan komission toimia kemikaalilainsäädännön kehittämiseksi ja vahvistamiseksi.
  • että Euroopan komissio

1) esittää mahdollisimman pian ehdotuksen yleiskriteereiksi sekä selventää EU-lainsäädännössä, millaisten aineiden katsotaan olevan hormonitoimintaa häiritseviä

2) parantaa EU-lainsäädännön vakiotietovaatimuksia siten, että ne pitävät sisällään myös tietoa hormonitoimintaa häiritsevistä aineista

3) ottaa käyttöön seulonnan aineille, joiden nykytiedon mukaan voidaan epäillä häiritsevän hormonitoimintaa

4) ottaa käyttöön erityiset kokeet aineille, joiden epäillään häiritsevän hormonitoimintaa, tavoitteena arvioida niiden mahdollisia vaikutuksia

5) edistää mahdollisuutta korvata haitalliset aineet vähemmän haitallisilla osana tiukemman kemikaalipolitiikan kehittämistä

6) ottaa käyttöön säädöksiä, joiden tavoitteena on vähentää ihmisten, etenkin lasten, altistumista aineille, joiden on todettu häiritsevän hormonitoimintaa