"Lasku lapsensaannista" -konferenssiin osallistui tasa-arvotutkijoita, poliitikkoja ja asiantuntijoita kaikista Pohjoismaista, ja siinä esiteltiin Pohjoismaiden erilaisia perhevapaajärjestelmiä. Konferenssissa käsiteltiin perhevapaiden epätasaista jakautumista naisten ja miesten välillä sekä siitä aiheutuvia kustannuksia. Seuraukset näkyvät tällä hetkellä erityisesti naisten palkka- ja urakehityksessä, sillä synnytysikäisten naisten palkkaamista pidetään usein riskinä.

Tasa-arvo taloudellisesti kannattavaa
– Tasa-arvo on paras vaihtoehto myös taloudellisesti. Se on tärkeää naisten aseman turvaamiseksi työmarkkinoilla ja miesten aseman vahvistamiseksi kodeissa. Lapsella on lisäksi oikeus olla yhdessä sekä äidin että isän kanssa, sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä sanoi Helsingissä pidetyssä konferenssissa.

– Suomella on vielä paljon tekemistä, totesi tasa-arvoministeri Stefan Wallinin valtiosihteeri Stefan Johansson. Hän korosti, että Suomessa tarvitaan tällä alalla kokonaisuudistusta. Nykyisin suomalaisilla isillä on vain kahden viikon isyysvapaa, jopa pitenee neljään viikkoon vuonna 2009. Tämä on pohjoismaisittain vähän.

Johansson sanoi Suomen ottavan nyt mallia Islannista. Siellä perhevapaat on jaettu kolmeen osaan, joista kolme kuukautta on varattu isälle. Tämä on lisännyt merkittävästi isyysvapaalle jäävien islantilaisten isien määrää. Tasa-arvoministerin ehdotus kolmijaon tuomisesta myös Suomeen on herättänyt paljon tunteita ja keskustelua. Mallissa varattaisiin äidille ja isälle kummallekin kuuden kuukauden vapaa, ja lisäksi olisi käytössä kuusi kuukautta perheen itsensä jaettavaksi. – Pohjoismaisen yhteistyön jatkamiseen on siten painavat perusteet, Johansson sanoi avajaispuheessaan.

Lakisääteisyys ja palkkakompensaatiot tärkeitä
Islannin tasa-arvokeskusta edustaneen Ingolfúr V. Gislasonin mukaan isien saaminen hoitovapaalle edellyttää kolmea asiaa. Niistä yhtenä ovat palkkakompensaatiot ja toisena yksilölliset ratkaisut. Kolmantena on joustavuus. Islannissa on todettu, että työnantajat suhtautuvat myönteisemmin "pakollisiin" kuin vapaaehtoisiin isyysvapaisiin. Tämän vuoksi Gislason pitää tärkeänä isyysvapaaoikeuden lakisääteisyyttä.

Norjassa isille on varattu kuuden viikon kiintiö. Tilastollista keskustoimistoa edustaneen Kari Skreden mukaan isyysvapaalle jäävien isien määrä kyllä kasvaa, mutta hitaasti. Tutkimuksissa on todettu, että isät jäävät hanakammin isyysvapaalle perheissä, joissa äiti ja isä ovat tavallista tasa-arvoisempia. – Suurimpana haasteena on kannustaa miehiä ja yksityisen sektorin työnantajia tukemaan tasa-arvoista vanhemmuutta, Skrede sanoi puheessaan keskiviikkona.

Ruotsissa tasa-arvobonusta
Ruotsissa on kolmen kuukauden isyysvapaakiintiö. Tutkija Ann-Zofie Duvanderin mukaan seitsemän prosenttia kaikista ruotsalaisvanhemmista jakaa perhevapaat tasan siihen mennessä, kun lapsi täyttää kaksi vuotta. Jotta isät saataisiin ottamaan entistä pidempiä vapaita, Ruotsissa aiotaan ottaa käyttöön tasa-arvobonus vuonna 2008. Se antaa vanhemmille 3 000 kruunun verohelpotuksen, mikäli nämä jakavat perhevapaat entistä tasaisemmin. Ruotsissa on toisin sanoen päädytty käyttämään porkkanaa kepin sijasta isyysvapaiden pidentämiseksi, ja uudistuksen vaikutuksia onkin kiinnostavaa seurata.

Tanskan järjestelmään ei sisälly isäkiintiötä, mutta säännöt ovat sikäli joustavat, että vanhemmat voivat jakaa vapaat keskenään. Kansallisen tasa-arvotutkimuskeskuksen Bente Marianne Olsenin mukaan tilanne on kuitenkin yhä sellainen, että lasten kanssa kotona olijat ovat pääasiassa äitejä. Olsenin mielestä työpaikan kulttuuri vaikuttaa suuresti siihen, jäävätkö miehet isyysvapaalle.

Konferenssin järjestivät Pohjoismaiden ministerineuvosto sekä Suomen sosiaali- ja terveysministeriö. Konferenssi oli osa ministerineuvoston Suomen-puheenjohtajakauden ohjelmaa.