Lisää kunnianhimoa ja vastuuta Pariisin ilmastosopimuksen valmisteluun
Maailman päättäjät pyrkivät parhaillaan saamaan aikaan uuden suuren ilmastosopimuksen osana ilmastonmuutosta koskevaa Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimusta (UNFCCC). Valmista on määrä tulla Pariisin COP21-ilmastokokouksessa tämän vuoden joulukuussa.
Sitoutuminen ja tavoitteellisuus varmistettava
Sopimus perustuu kaikkien osapuolten tekemiin sitoumuksiin, joista käytetään nimitystä kansalliset panokset (Intended Nationally Determined Contributions, INDC). Sveitsi ja EU julkistivat omat panoksensa viime kuussa, ja muiden kehittyneiden maiden odotetaan seuraavan pian perässä. Osa maista saattaa kuitenkin ilmoittaa omat panoksensa vasta Pariisin jälkeen.
Mutta mistä osapuolet ja tarkkailijat tietävät, riittävätkö panokset kokonaisuutena rajoittamaan maapallon ilmaston lämpenemisen kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna? Mistä tiedetään, millä mailla on huomattavat ja millä riittämättömät panokset? Entä miten osapuolet pannaan vastuuseen sitoumustensa toteuttamisesta ja miten heitä usutetaan jatkuvasti nostamaan tavoitetasoaan?
Luottamus tavoitteellisuuden takeena
Maailmanlaajuisten ilmastoneuvottelujen pohjoismainen työryhmä (NOAK) on julkaissut uuden raportin, jossa tarkastellaan Pariisin sopimukseen liittyvien kansallisten panosten arviointivaihtoehtoja. Raportissa on hyödynnetty UNFCCC:n sisäisistä ja ulkopuolisista prosesseista saatuja oppeja. Raportin mukaan kansallisten panosten jonkinlainen ennakkoarviointi voisi auttaa varmistamaan niiden tavoitteellisuuden ja kohtuullisuuden. Arviointiprosessia voitaisiin täydentää tarkkailijajärjestöjen tekemillä arvioinneilla sekä osapuolten epävirallisilla keskusteluilla. Lisäksi on suotavaa arvioida ajoittain kokonaistavoitetasoa ekologisen tehokkuuden näkökulmasta. Tässä voidaan hyödyntää olemassa olevia arviointiprosesseja.
NOAKin puheenjohtaja Peer Stiansen toteaa näin: "Tavoitteellisuuden takeena on luottamus. Kansallisten panosten hyvä arviointiprosessi auttaa lisäämään osapuolten välistä luottamusta, mikä on elintärkeää sekä ennen Pariisia että sen jälkeen. Uskon, että tästä ja NOAKin rahoittamista muista vastaavista raporteista on neuvottelijoille ja muille hyvä apu tulevassa haasteellisessa urakassa."
Raportin "Assessment and Review under a 2015 Climate Change Agreement" laativat NOAKin toimeksiannosta Stockholm Environment Institute (SEI), Center for International Climate and Environmental Research – Oslo (CICERO) sekä German Development Institute (DIE).
Keskustelua päätelmistä Tukholmassa
Raportti julkaistaan SEIn järjestämässä seminaarissa Tukholmassa 25. maaliskuuta. Mukana keskustelemassa ovat raportin tekijät, Ruotsin ympäristö- ja energiaministeriön Elin Kronqvist, Suomen ympäristökeskuksen Hanna-Liisa Kangas sekä ruotsalaisen Diakonia-kehitysyhteistyöjärjestön Petter Lydén.
Raportissa tarkastellaan keskeisiä valintoja ja kompromisseja, joita poliittisilta päättäjiltä vaaditaan arviointiprosessien suunnittelussa. Esimerkkejä näistä ovat arvioinnin rajaaminen (arvioidaanko vain hillitsemissitoumuksia vai kansallisten panosten kokonaisuutta), osapuolten arvioinnin mahdollinen eriyttäminen ja sen toteuttamistavat sekä kansalaisjärjestöjen roolin määrittely.
"Kaikkia näitä asioita ei voida ratkaista ennen Pariisia, ja arvioinnin yksityiskohdista voidaan sopia tulevina vuosina", totesi tutkija ja raportin pääkirjoittaja Harro van Asselt. "Tästä huolimatta Pariisissa tarvitaan joitakin toimia, kuten päätös arviointiprosessin luomisesta paitsi kansallisten panosten ennakkoarviointia myös niiden täytäntöönpanoa varten."
Raportti on saatavissa Pohjoismaiden ministerineuvoston sivustosta. Raportin päätelmät on myös tiivistetty politiikkamuistioon, joka löytyy täältä.
Maailmanlaajuisten ilmastoneuvottelujen pohjoismainen työryhmä (NOAK) toimii Pohjoismaiden ministerineuvoston alaisuudessa.
