Pohjoismaisen hyvinvointimallin kolme haastetta
Pohjoismaiden ministerineuvosto on julkaissut keskusteluraportin Spillet om den nordiske velferden, jossa pohditaan pohjoismaisen hyvinvointimallin tulevaisuutta globaalissa kilpailutaloudessa. Eturivin pohjoismaiset poliitikot, työmarkkinajärjestöjen johtajat ja hyvinvointitutkijat esittävät siinä oman näkemyksensä pohjoismaisten hyvinvointiyhteiskuntien vahvuuksista, heikkouksista ja tulevien vuosien keskeisimmistä haasteista.
Raportissa todetaan, että pohjoismaiset hyvinvointivaltiot ovat tulevaisuudessa suurten haasteiden edessä pyrkiessään kehittämään pohjoismaista hyvinvointimallia ja turvaamaan samanaikaisesti asemansa globaalissa kilpailutaloudessa. Seuraavassa on kuvattu kolmea keskeistä haastetta:
Ensimmäinen haaste: globaali kilpailutalous. Onnistummeko varmistamaan hyvinvointiyhteiskunnan toiminnan tai uudistamaan sitä tarpeeksi, jotta se kykenee vastaamaan globaaleihin haasteisiin? Sosiaalinen polkumyynti, minimipalkka ja työn perässä tulevien siirtolaisten oikeus käyttää hyvinvointijärjestelmiämme ovat haaste yleiselle ja avokätiselle pohjoismaiselle hyvinvointimallille. Maahanmuutto vahvistaa eroja. Kysymys kuuluukin, hyväksymmekö kasvavat erot vai yritämmekö rajoittaa maahanmuuttoa pitääksemme kiinni homogeenisesta yhteiskunnasta, jossa vallitsee mahdollisimman suuri tasa-arvo.
Toinen haaste: ideologiat innovaatioiden esteenä. Olisiko käytettävä enemmän tarveharkintaa, olisiko hyvinvointipalvelut kytkettävä selkeämmin ansaittuihin oikeuksiin ja olisiko määriteltävä, mitä julkisen sektorin tulee tarjota ja rahoittaa ja minkä olisi oltava yksityisellä vastuulla? Julkisten palveluiden laadun heikkeneminen, kykenemättömyys mukauttaa julkiset palvelut yksittäisten käyttäjien tarpeisiin ja yhteiskuntaa kohtaan tunnetun solidaarisuuden heikkeneminen ovat useiden tutkimuspaneelin osanottajien mukaan hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisen suurimpia uhkia lähivuosina.
Kolmas haaste: marginalisoituminen ja syrjäytyminen. Pohjoismaiden hyvinvointi on pois sulkevaa: meillä on varaa pitää ihmisiä työmarkkinoiden ulkopuolella. Norjassa noin neljännes työikäisistä on työelämän ulkopuolella. Työkyvyttömien ja varhaiseläkkeellä olevien osuus on suuri erityisesti Norjassa ja Ruotsissa. Maahanmuuttajat ovat muita kansalaisia useammin työelämän ulkopuolella. Se, että työelämän ulkopuolella on runsaasti kansalaisia, voi johtaa marginalisoitumisen lisääntymiseen ja vaarantaa hyvinvoinnin tason. Ei ole mahdollista ylläpitää hyvinvointimallia ilman useampia työssäkäyviä. Useammat on myös saatava jäämään työmarkkinoille pitemmäksi ajaksi.
