Thorvald Stoltenberg luovutti helmikuussa 2009 raporttinsa "Pohjoismaiden ulko- ja turvallisuuspoliittinen yhteistyö" Pohjoismaiden ulkoministereille. Raportissa esitellään politiikan aloja ja muotoja, joilla pohjoismaista ulko- ja turvallisuuspoliittista yhteistyötä voitaisiin kehittää ja syventää.

Raportin luovuttamisen jälkeen Euroopan unioni on hyväksynyt Lissabonin sopimuksen, mikä on muun muassa luonut uusia ulko- ja turvallisuuspoliittisia edellytyksiä, jotka vaikuttavat pohjoismaiseen yhteistyöhön.

Enestamin mielestä Stoltenbergin raportti ei ole vielä vaikuttanut Pohjoismaiden hallituksiin oikean suuntaisesti esimerkiksi suurlähetystöjen tapauksessa.

- On vaikea ymmärtää, että ei ole vielä päästy eteenpäin, vaikka ulkoministerit itse tilasivat raportin. Valko-Venäjä on hyvä esimerkki siitä, että Pohjoismaista ainoastaan Ruotsilla on nykyisin suurlähetystö tietyssä maassa. Siellä voisimme toimia pohjoismaisesti, Enestam sanoi.

- Puolustusvoimien puolustusmateriaalin kustannukset nousevat jatkuvasti, ja siten yhteistyöstä tulee yhä tärkeämpää. Tämä kustannusten nousu johtaa Pohjoismaiden puolustuksen syventämiseen ja yhdentämiseen, niin että Pohjoismaat voivat pikkuhiljaa perustaa Pohjoismaiden puolustusliiton, Enestam totesi ja kiitteli Pohjoismaiden parlamentaarikkoja aktiivisuudesta tässä kysymyksessä.

Hän ehdotti myös EU:hun löyhää pohjoismaista blokkia, jossa myös Baltian maat olisivat mukana.

Suomen Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen ehdotti, että Pohjoismaiden olisi annettava pohjoismainen solidaarisuusjulistus ulkopuolelta tulevan hyökkäyksen varalta ja että tällainen julistus voisi vahvistaa Lissabonin julistusta.

Ruotsin Ulkopoliittisen instituutin tutkija Fredrik Doeser totesi pitämässään puheessa, että Lissabonin sopimus voi helpottaa pohjoismaisen turvallisuuspolitiikan ja turvallisuuspalvelun kehittämistä. Doeserin mukaan sillä pyrittäisiin lisäämään Pohjoismaiden vaikutusvaltaa EU:ssa.

Islantilainen toimittaja ja poliittinen analyytikko Baldvin Þor Bergsson haluaisi apua Natolta ja muilta Pohjoismailta, jos Islantiin hyökätään.

- Islannin on kysyttävä erityisesti Ruotsilta, miksi halutaan solidaarisuusjulistus EU:n kanssa mutta ei muiden Pohjoismaiden kanssa, Bergsson sanoi.

Lissabonin sopimus tuli voimaan 1. joulukuuta 2009 ja pani siten pisteen monta vuotta kestäneille neuvotteluille institutionaalisista kysymyksistä. Sopimuksen päämääränä on yksinkertaistaa, selventää ja tehostaa EU:n päätöksentekoa. Sopimuksella muutettiin olemassa olevia EU- ja EY-sopimuksia mutta ei korvattu niitä. Lissabonin sopimus tuo mukanaan säännöt ja työkalut, joita EU katsoo tarvitsevansa vastattaessa tulevaisuuden haasteisiin ja täytettäessä kansalaisten tarpeet globalisoituvassa maailmassa.