Väestörakenteen muutokset vähentävät työssä käyvien osuutta koko väestöstä. Varsinkin seminaariin osallistuneet virolaisministerit Urve Palo ja Maret Maripuu tähdensivät, että työperäinen maahanmuutto ei loppujen lopuksi ole ratkaisu ongelmaan, vaan se vain lykkää sitä eteenpäin. Työperäisen maahanmuuton sijaan tulisikin kohdistaa huomio työmarkkinoiden ulkopuolelle joutuneiden saamiseen mukaan työelämään.

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä katsoi, että aktiivisilla ikäihmisillä on paljon annettavaa. Väestön ikääntymistä ei siten pitäisi tarkastella vain kielteisessä valossa, vaan päinvastoin yhteiskunnallisena mahdollisuutena. Tämä edellyttää kuitenkin nykyisten työskentely- ja eläkemallien muuttamista. Ruotsalaisen valtiosihteerin Johan Tiedemannin mukaan yhteiskunnan on luotava hyviä kannustimia, joilla ikääntyvät saadaan myös pysymään entistä pidempään työmarkkinoilla.

Osallistujat olivat yksimielisiä myös siitä, että työnantajien rooli vahvistuu tulevaisuudessa ja että niillä on jatkossa nykyistä suurempi vastuu henkilöstön sosiaalisesta hyvinvoinnista. Työantajien tulisi luoda joustavia työsuhteita, jotka helpottavat vanhempien aktiivista osallistumista työmarkkinoille.

Syntyvyyden väheneminen ei näytä olevan suoraan kytköksissä valtiollisiin sosiaaliturvajärjestelmiin ja poliittisiin toimenpiteisiin. Keskeisimpänä vaikuttimena pidetään nimittäin ihmisten omaa arvoajattelua, joka ei ole suosinut perhenäkökulmaa riittävästi. Rakennemuutokset alkavat yksilöistä: jos yksilöiden arvoperusta ei muutu, myöskään syntyvyyden lisääntyminen ei ole näköpiirissä.

Seminaarin järjesti Pohjoismaiden ministerineuvosto, ja se oli osa kestävän kehityksen sosiaaliseen ulottuvuuteen liittyvää työtä.