Tanskan hallitus työskentelee korkeapaineella luodakseen edellytykset maailmanlaajuiselle ilmastosopimukselle, josta neuvotellaan ensi vuonna YK:n ilmastokokouksessa Kööpenhaminassa. Suurten kansainvälisten toimijoiden liittyminen sopimukseen ei kuitenkaan ole varmaa. Tanskan elinkeinoelämä valmistautuu samaan aikaan hyödyntämään ilmastokokousta tanskalaisen ympäristöteknologian näyteikkunana.

Pääministeri Anders Fogh Rasmussenilla ja ilmastoministeri Connie Hedegaardilla on yhteinen unelma. Kun maailman huippupoliitikot tapaavat YK:n ilmastokokouksessa Kööpenhaminassa vuonna 2009, ministerit toivovat, että intensiivisten neuvottelujen jälkeen voidaan hyväksyä kunnianhimoinen maailmanlaajuinen sopimus, joka pystyy takaamaan aidon edistymisen ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Anders Fogh Rasmussen on kerran aikaisemmin toiminut pääneuvottelijana äärimmäisen hankalissa neuvotteluissa, joissa oli paljon pelissä. Vasta nimitettynä hallituksen päämiehenä hän isännöi Kööpenhaminassa joulukuussa 2002 ratkaisevan tärkeää Tanskan puheenjohtajakauden EU-huippukokousta, jossa hän saattoi hermoja raastavan tiukat neuvottelut päätökseen, joka merkitsi Keski- ja Itä-Euroopan hakijamaiden hyväksymistä EU:n jäseniksi. Eurooppa oli jälleen yhdistynyt toisen maailmansodan päättymisestä lähtien vallinneen pitkän eron jälkeen.

Tuolloisen huippukokouksen alla pääministeri matkusti pitkin Eurooppaa kartoittaakseen kaikki neuvotteluasemat ja hahmotellakseen ratkaisuja, ja nyt hän toistaa käytännössä saman urakan tiiviissä yhteistyössä Connie Hedegaardin kanssa.

Kummallakin on tiivis matkaohjelma, sillä heidän on ehdittävä lobata monia poliittisia päätöksentekijöitä, jotka kokoontuvat neuvottelupöydän ääreen Kööpenhaminaan 30. marraskuuta–11. joulukuuta 2009.

Edelliseen kertaan verrattuna nyt on kuitenkin yksi seikka kokonaan toisin: EU:n huippukokouksen alla odotukset olivat korkealla, ja kaikissa pääkaupungeissa toivottiin hartaasti Euroopan yhdistymistä. Ilmastokokouksen alla kaksikon – Fogh Rasmussenin ja Hedegaardin – on toisaalta ehdittävä vaikuttaa huomattavasti useampiin päättäjiin, ja toisaalta he tarvitsevat myös roppakaupalla onnea saadakseen suurimmat ja kaikkein varauksellisimmat toimijat kallistumaan laajan sopimuksen kannalle.

He taistelevatkin jo nyt kelloa vastaan.

Suunnaton haaste

Sekä hallitukselle että keskushallinnolle kokous on suunnaton haaste, ja työtä tehdään korkeapaineella, jotta Tanska pystyisi isännöimään ilmastokokousta menestyksekkäästi.

Kokouksen puheenjohtajana Tanskan tulee huolehtia sekä arkipäiväisistä asioista kuten valtavan logistiikan toimivuudesta että ennen kaikkea siitä, että sopimusteksti on sellainen, että kaikki voivat hyväksyä sen, ja lisäksi Fogh Rasmussenin ja Hedegaardin tulee sovitella neuvotteluosapuolten välille väistämättä syntyvissä kiistoissa.

Konferenssiin osallistuu ministereitä ja virkamiehiä peräti 189 maasta, ja lisäksi mukana on suuri määrä kansalais- ja muita järjestöjä.

Pääministeri on perustanut tehtävää varten korkean tason virkamiehistä koostuvan erityisen ilmastosihteeristön, joka koordinoi toimia yli hallinnonrajojen, ja monet näistä virkamiehistä ovat käytännössä koko ajan tien päällä eräänlaisina kiertävinä ilmastolähettiläinä.

Samalla virkamiehet koordinoivat kaikkien mukana olevien ministeriöiden toimia. Ja ministeriöitä riittää: pääministerin kanslia, talous- ja elinkeinoministeriö, ulkoministeriö, valtiovarainministeriö, tiede-, teknologia- ja kehitysministeriö, ilmasto- ja energiaministeriö, liikenneministeriö ja ympäristöministeriö.

Ilmastodiplomatiaa

Kun Fogh Rasmussen viime vuonna teki muutoksia hallituksessaan, hän loi tietoisesti uuden rakenteen, jossa hänen puoluetoverinsa Troels Lund Poulsen nimitettiin perinteiseksi ympäristöministeriksi ja siihenastisesta konservatiivisesta ympäristöministeristä Connie Hedegaardista tuli ilmastoministeri, mikä takasi hänelle optimaaliset edellytykset YK:n ilmastokokouksen valmisteluun ja kokousta edeltäviin lukuisiin matkoihin.

Tanskan ministerit ja virkamiehet eivät kuitenkaan ole ainoita matkustelijoita. Jo nyt Kööpenhaminaan sukkuloi poliitikkoja ja asiantuntijoita valmistelemaan huippukokousta. Näissä yhteyksissä ovat tärkeitä vakituiset keskustelukokoukset, joissa isännän paikalla istuu pääministeri.

Toukokuun alussa Fogh Rasmussen isännöi ensimmäistä keskustelukokousta, jossa hän ja ilmastoministeri tapasivat ilmastoneuvottelujen avainmaiden keskeisiä poliitikkoja ja asiantuntijoita. Harvardin yliopiston asiantuntijoiden laatiman keskusteluasiakirjan pohjalta he keskustelivat joistakin erityisistä haasteista. Keskusteluun osallistuivat muun muassa OECD:n pääsihteeri Angel Gurria ja maailmankuulu brittiekonomisti, professori Nicholas Stern, joka on laatinut ilmastonmuutosta käsittelevän uraa uurtavan raportin. Raportissa korostetaan ennen kaikkea seurauksia, joita ilmastonmuutos aiheuttaa, elleivät poliitikot tartu radikaalimpiin toimiin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.

Hankalat lähtökohdat

Parhaatkaan aikomukset ja huolellisimmatkaan valmistelut eivät kuitenkaan voi kätkeä sitä tosiseikkaa, että mullistavan tuloksen aikaansaaminen Kööpenhaminan kokouksessa on äärimmäisen vaikeaa.

Maailman kansakunnilla on viimeinen mahdollisuus solmia uusi sopimus vuonna 2009, mikäli sen halutaan astuvan voimaan ennen Kioton sopimuksen umpeutumista. Se asettaa luonnollisesti suuria paineita kaikille osapuolille, ennen kaikkea länsimaille, joissa ympäristö- ja ilmastoasiat ovat jatkuvasti mukana poliittisessa päiväjärjestyksessä, ja tätä painetta Fogh Rasmussen pyrkii hyödyntämään. Maailman poliittiset päätöksentekijät ovat yhä tietoisempia siitä, että maailmanlaajuinen ilmastosopimus on pakko saada aikaan, niin että ihmisen toiminnan haittavaikutuksia ilmastoon voidaan rajoittaa.

Kukaan ei tosissaan kiellä, etteivätkö ihmisen toiminnasta aiheutuvat päästöt olisi voimakkaasti lisänneet kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä ja etteikö maapallon lämpeneminen olisi huomattavasti nopeutunut, ja sen vuoksi toimenpiteet ovatkin välttämättömiä.

Euroopan parlamentti lähetti viimeksi voimakkaan viestin EU:n valtion- ja hallitusten päämiehille siitä, että ilmastotavoitteita on tiukennettava entisestään, ja eurooppalaiset parlamentaarikot korostivat sitä, että neuvottelutulokseen pääseminen Kööpenhaminassa on tärkeää.

Silti on vähintäänkin epävarmaa, ovatko suurimmat ja painavimmat kansainväliset toimijat valmiita tekemään pitkälle meneviä päätöksiä vuonna 2009.

Yhdysvalloissa kiinnostus ympäristö- ja ilmastoasioihin on yleisesti ottaen kasvanut, ja republikaanien presidenttiehdokas John McCain on sitoutunut voimakkaasti ympäristöpolitiikkaan – toisaalta ilmaston suojelemisen vuoksi, toisaalta vähentääkseen Yhdysvaltojen riippuvuutta Lähi-idän öljystä, mihin liittyy puhtaasti turvallisuuspoliittinen näkökulma.

Connie Hedegaard keskusteli John McCainin kanssa, kun amerikkalaisten huippupoliitikkojen muodostama valtuuskunta vieraili Grönlannissa todetakseen omin silmin ilmastonmuutoksen dramaattisuuden ja mannerjäätikön reunojen sulamisen. Energia-ahmatti Yhdysvallat on kuitenkin kaikkea muuta kuin valmis allekirjoittamaan pitkälle meneviä sopimuksia vielä vuonna 2009.

Lisäksi on ratkaistava tutuksi tullut ongelma, joka liittyy siihen, että maailman uudet taloudelliset voimakeskukset – Intia ja ennen kaikkea Kiina – eivät hyväksy miljoonien köyhien elämänlaatua parantavan talouskehityksensä hidastamista. Ne eivät halua alistua rasittaviin ilmasto- ja ympäristövaatimuksiin, kun länsimaat ovat yksinkertaisesti sanottuna jo sukupolvien ajan saaneet mässäillä energiankulutuksella pyrkiessään taloudelliseen menestykseen ja hyvinvointiin.

Tanskan elinkeinoelämän mahdollisuus

Kansainväliset tarkkailijat ovatkin laatineet erilaisia arvioita siitä, miten suuri päätöksentekovoima Kööpenhaminassa saadaan aikaan.

Päätavoitteen saavuttamisen lisäksi Tanskan hallitus työskentelee, järkevää kyllä, myös joidenkin pienempien kansallisten tavoitteiden puolesta. Yksi ajatus on hyödyntää ilmastokokousta ponnahduslautana, jolla tuodaan esille Tanskan elinkeinoelämän osaamista ympäristöteknologian ja energiankäytön alalla.

Voidakseen hyödyntää tätä varsin merkittävää mahdollisuutta Tanskan elinkeinoelämä on – rinnan keskushallinnon virkamiesten kanssa – rakentanut verkoston ja joitakin lobbausjärjestöjä, jotta ne voisivat yhteisvoimin markkinoida tuotteitaan ja palveluitaan kansainvälisesti ilmastokokouksen yhteydessä.

Niiden ponnistelut noudattelevat täysin hallituksen toivetta siitä, että ilmastopäiväjärjestyksen avulla on luotava uusia vihreitä teknologioita, joista tulevaisuudessa saattaa tulla merkittäviä liiketoiminta-aloja.

Artikkeli edustaa kirjoittajan omia näkemyksiä.