Toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa Suomen poliittista elämää hallitsi vain yksi asia: poliitikkojen vaalirahoitus ja sen epämääräiset lähteet. Etenkin pääministeri Matti Vanhasen kohdalla tämä keskustelu sivusi läheltä myös ilmastopolitiikkaa ja tulkintoja siitä, millainen yhdyskuntarakentaminen on perusteltua.

Suomessa kansanedustajien on lain mukaan ilmoitettava, mistä ovat vaalirahoitusta saaneet. Laki ei kuitenkaan määrää mitään sanktiota, jos ilmoitus on tehty huonosti tai ei ollenkaan. Media on huomautellut epäkohdasta usein, mutta ilman sen kummempia seurauksia – kunnes keskustapuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli meni televisiossa suoraan sanomaan, että rikkoo lakia.

Tästä lähti liikkeelle poliittinen skandaali, joka on paisunut paisumistaan. Nimittäin juuri noihin aikoihin toukokuun puolivälissä pääministeri Matti Vanhanen antoi blogissaan tukea valtavalle, Suomen suurimmalle kauppakeskukselle, jota eräs liikemies suunnittelee noin 50 kilometrin päähän Helsingistä. Sitä ennen oli kaavoituksesta vastaava kokoomuslainen asuntoministeri Jan Vapaavuori ehtinyt tyrmätä ajatuksen kahdesta syystä: ensinnäkin se on vastoin voimassa olevia maankäyttömääräyksiä ja toiseksi on ilmastosyistä mieletöntä rakentaa täysin irrallisia jättimäisiä kauppakeskuksia, jotka ovat puhtaasti yksityisautoilun varassa. Vapaavuoren sanoma siis oli, että ilmastopolitiikka pakottaa tiivistämään yhdyskuntarakennetta, ei hajottamaan sitä.

Pääministeri ja eräät muut näkyvät keskustan poliitikot olivat asiasta aivan eri kannalla. Heidän mielestään autoilu vähenee, kun kaiken saa yhdestä paikasta, ja sitä paitsi näin annetaan työpaikkoja muuallekin kuin kaupunkeihin.

Poliittinen luottamus horjui

Näin oli aluillaan ilmastopoliittinen väittely siitä, onko kauppakeskusten levittäminen kauas kaupungeista järkevää vai ei. Mutta asiat saivat nopeasti aivan uusia käänteitä. Kävi nimittäin ilmi, että keskustan lähipiireissä oli viime eduskuntavaalien alla perustettu yhdistys nimeltä ”Kehittyvien maakuntien Suomi”, ja se oli jakanut avokätisesti vaalirahaa keskustan ja kokoomuksen ehdokkaille ja muutamille muillekin. Moni rahan saajista oli ”unohtanut” ilmoittaa asiasta selvityksessään. Myös Vanhanen oli saanut tuota tukea, eikä hän omien sanojensa mukaan tiennyt yhdistyksen taustavoimia.

Nopeasti selvisi, että yhdistyksen tärkeimpiä rahoittajia ovat juuri ne liikemiehet, jotka innokkaimmin ovat olleet perustamassa Suomeen uusia irrallisia kauppakeskuksia – myös sitä, josta pääministeri Vanhanen ja asuntoministeri Vapaavuori parhaillaan väittelivät. Erityisesti kyse on ”Ideapark”-konseptista, jonka mittakaava on maassa aivan ennennäkemätön ja joista ensimmäinen on noussut moottoritien varteen Tampereen lähistölle.

Asiat näyttivät kääntyneen jotenkin päälaelleen. Asuntoministeri Vapaavuorella oli aiemmin kovin oikeistolainen maine. Nyt hän saarnasi rajoittamatonta kapitalismia vastaan ja vaati suunnanmuutosta ilmastopolitiikan nimissä. Ilmastosta usein Suomessa ja maailmalla puhunut pääministeri Vanhanen puolestaan ilmoitti aina kannattaneensa Ideaparkin kaltaisia hajasijoitettuja kauppamammutteja ja kiisti jyrkästi, että kenenkään vaalituki olisi mitenkään vaikuttanut hänen mielipiteisiinsä.

Kesäkuun ensimmäiselle viikolle mennessä vaalirahaskandaali oli ryvettänyt jo kymmeniä kansanedustajia ja syönyt luottamusta poliittiseen kulttuuriin siinä määrin, että oppositiosta alettiin vakavissaan vaatia ennenaikaisia vaaleja. Yleinen luottamus pääministeri Vanhaseen oli nopeassa laskussa ja keskustan sisällä kuohui. Monet moittivat ankarasti puoluejohdon toimia vaalirahakohun yhteydessä. Kun tämä AnalysNorden ilmestyy, keskusta valmistautuu juuri kesäkuun puolivälin puoluekokoukseensa, joka näin on saanut paljon ylimääräistä väriä.

Suurin oppositiopuolue sosialidemokraatit (SDP) on koettanut ottaa kaiken irti hallituksen ja etenkin keskustan ahdingosta, mutta SDP on itsekin ollut johtajuuskriisissä. Puoluekokouksessaan kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna SDP päätti uusia kasvonsa täysin ja tehdä irtioton entisiin kytkentöihin ammattiyhdistysliikkeeseen ja muualle. Puolue valitsi puheenjohtajakseen 32-vuotiaan kansanedustajan Jutta Urpilaisen, josta näin tuli SDP:n historian ensimmäinen naispuheenjohtaja. Hän voitti äänestyksessä selvästi Erkki Tuomiojan, pitkäaikaisen ulkoministerin. Urpilaisen tärkeimpiä meriittejä oli juuri se, että hän tulee perinteisten poliittisten koneistojen ulkopuolelta.

Uusi ilmastostrategia valmistelussa

Talven mittaan näytti pitkään siltä, että poliittista kevättä hallitsisi juuri ilmastokeskustelu. Hallitus nimittäin valmisteli eduskunnalle annettavaksi ilmasto- ja energiastrategiaa, josta on odotettu poikkeuksellisen merkittävää ja kauaskantoista. Työ osoittautui kuitenkin niin suureksi, että se valmistuu vasta syksyllä eduskunnan kesälomien jälkeen. Vasta silloin on selvillä, mitä Suomi varsinaisesti tavoittelee ja kuinka.

Suuri syy viivästykseen on siinä, että Euroopan komissio antoi oman ilmasto- ja energiapakettinsa vasta alkutalvesta. Se puolestaan asettaa Suomelle vaatimuksia, joiden täyttämisessä on paljon miettimistä. Erityisesti kyse on uusiutuvan energian osuuden nostamisesta, sillä helppoja ratkaisuja siihen ei tahdo löytyä.

Yleisesti myönnetään, että ilmastopolitiikkaan on suhtauduttava Suomessa paljon tähän asti nähtyä vakavammin. Varsinainen keskustelu hallituksen tavoitteista odottaa kuitenkin yhä sitä, että strategia ja siihen liittyvät toimenpiteet ovat tiedossa. Selvänä pidetään esimerkiksi sitä, että tuulivoiman osuutta on tuntuvasti nostettava nykyisesti. Suomi on nyt yhä yksi niistä harvoista Euroopan maista, joissa tuulienergiaa ei erikseen tueta.

Suhtautuminen turpeen käyttämiseen energiana puolestaan jakaa mielipiteitä. Suomessa monet ajavat sitä kantaa, että turve on uusiutuvaa energiaa. Tämän pohjalta harkitaan myös dieselin tuotantoa turpeesta. Ympäristöjärjestöt ovat tiukasti toista mieltä, eikä myöskään EU ole tähän asti lämmennyt Suomen tulkinnoille. Asialla on merkitystä siksi, että monen kaupungin lämpölaitokset käyttävät turvetta tärkeänä energialähteenä ja sen tuotanto antaa maaseudulla työtä.

Ydinvoima elpyy, autoverotus muuttui

Ehkä eniten ilmastopolitiikka näkyy kuitenkin suhtautumisessa ydinvoimaan, joka elää Suomessa selvästi uutta nousukautta. Ydinvoiman vastainen liike on hiipunut hyvin hiljaiseksi ja ydinvoimayhtiöt ovat ottaneet ilmastosta uuden myyntivaltin.

Suomessa on nyt neljä toimivaa ydinvoimalaa, viides on rakenteilla ja ainakin kahteen uuteen yritetään saada lupaa. Mielenkiintoisin näistä on Fennovoima-nimisen yhtiön suunnitelma. Yhtiö nimittäin kaavailee ydinvoimalaa aivan uudelle paikkakunnalle. Mahdollisia ehdokkaita on jäljellä neljä, ja kaksi niistä sijaitsee pohjoisen Perämeren rannalla. Sijaintia selittää, että alueella on paljon raskasta metalliteollisuutta, joka tarvitsee paljon energiaa. Jos ydinvoimala Perämeren rannalle nousee, se sijaitsee samalla varsin lähellä Ruotsia.

Yhtiöt valmistelevat lupahakemuksia nyt kiireisesti, mutta poliittisessa päätöksenteossa ne eivät vielä ole olleet. Etukäteen näyttää siltä, että hallitus antaisi luvan yhdelle uudelle voimalalle mutta tuskin kahdelle. Ratkaisu tietää päänvaivaa etenkin vihreille, jotka istuvat hallituksessa. 1990-luvulla vihreät jättivät silloisen hallituksen juuri ydinvoimapäätöksen vuoksi. Nyt on todennäköisempää, että puolue ei hallitusta mahdollisen ydinvoimalan vuoksi jätä.

Konkreettisimmin kansalaisia koskeva ilmastopäätös hallitukselta tähän mennessä on talvella tapahtunut autoverotuksen muuttaminen siten, että verotus pohjautuu päästöihin. Paljon kuluttavien automallien kuten katumaasturien hinta nousi, mutta kaikkien tavallisten mallien hinta laski yleensä muutamilla tuhansilla euroilla. Seurauksena automainonta keskittyy nyt juuri vähäpäästöisyyteen ja kulutukseen. Käänteeseen tosin vaikuttaa myös polttoaineiden hinnan raju nousu.

Artikkeli edustaa kirjoittajan omia näkemyksiä.