Onko Islanti mallimaa, joka puhtaine energianlähteineen voi edistää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä maailmanlaajuisesti? Vai ovatko islantilaiset pahimpia roistoja, jotka käyttävät eniten fossiilisia polttoaineita ja ovat suurimpia saastuttajia? Molemmat väitteet voisivat pitää paikkansa, ja siksi ilmastokeskustelu onkin sekä ristiriitaista että tärkeää.

Islanti kuuluu maailman kilpailukykyisimpiin maihin osittain juuri edullisen energiansa vuoksi. Maan talousihmeen takana ovat muun muassa ulkomaisten alumiiniyhtiöiden investoinnit. Islanti tuottaa eniten raaka-alumiinia asukasta kohti koko maailmassa. Maassa on kolme suurta alumiinitehdasta, joista kahta aiotaan laajentaa, ja lisäksi tavoitteena vielä kaksi uutta.

Kioton sopimus ja Islannin etumatka kilpailussa

Islanti on ratifioinut YK:n ilmastosopimukseen kuuluvan Kioton pöytäkirjan. Kahden seikan takia Islannilla on kuitenkin huomattavasti liikkumavaraa uuden suurteollisuuden suunnittelussa.

Ensinnäkin Islanti sai Kioton pöytäkirjassa luvan lisätä kasvihuonekaasupäästöjään 10 prosenttia sopimuskaudella, samalla kun useimmat muut teollisuusmaat sitoutuivat vähentämään päästöjään. Siten islantilaiset palkittiin jo ennen vuotta 1990 saavuttamistaan uusiutuvien energianlähteiden käytön tuloksista, sillä kyseinen vuosi on Kioton pöytäkirjan lähtökohta. Islannin kotitalouksien tarvitsema energia tuotetaan hyvin pitkälle vesivoimalla ja geotermisellä energialla.

Toiseksi tehtiin sopimus niin sanotuista ”Islannin ehdoista”. Sopimuksessa myönnetään poikkeus pienemmissä talousjärjestelmissä toimivan suurteollisuuden kasvihuonekaasupäästöille, jos tehtaat käyttävät uusiutuvaa energiaa. Poikkeuksen enimmäismääräksi on kuitenkin asetettu 1,6 miljoonaa tonnia hiilidioksidia.

Nämä kaksi seikkaa merkitsevät käytännössä, että Islannin kasvihuonekaasupäästöt saavat kasvaa lähes 60 prosenttia vuodesta 1990 vuoteen 2012. Tämä antaa Islannille kilpailuedun suhteessa muihin teollisuusmaihin, joita Kioton pöytäkirjan rajoitukset sitovat. Siksi Islanti on houkutteleva kumppani kansanväliselle suurteollisuudelle.

Islannin suurteollisuus on osa ratkaisua

Hallituksen suurteollisuuspolitiikasta käydään vilkasta keskustelua rakennettavien sähkövoimaloiden ympäristövaikutusten vuoksi (ks. AnalysNorden, syyskuu 2006). Samalla sekä oppositio että ympäristöjärjestöt ovat kiivaasti kritisoineet suurteollisuuden rakentamista, koska se kasvattaa kasvihuonekaasupäästöjä niin paljon. Suurteollisuuden vastustajien mielestä Islanti toimisi vastuuttomasti hyödyntäessään kaikkia lupia, jotka se on saanut entistä suurempien hiilidioksidipäästöjen ja muiden haitallisten kaasujen määrien lisäämiseksi.

Suurteollisuuden puolestapuhujat kutsuvat tätä väärinkäsitykseksi. Ympäristöministeri Jónína Bjartmarz väitti Islannin yleiskäräjillä helmikuussa käydyssä ilmastokeskustelussa sitkeästi, että Islannin suurteollisuus ei ole osa globaalin ilmaston lämpenemisen ongelmaa vaan päinvastoin osa ongelman ratkaisua. Islannissa alumiinia tuotetaan puhtaan ja uusiutuvan energian avulla, sen sijaan että jossakin toisessa maassa energiaa tuotettaisiin hiilestä. Vaikka alumiinintuotanto itsessään lisää Islannin kasvihuonekaasupäästöjä, se merkitsee kuitenkin maailmanlaajuisesti päästöjen vähenemistä, ja tämä vähennys on huomattavasti suurempi kuin päästöjen kasvu Islannissa.

Islantiin rakennetaan mahdollisesti niin paljon suurteollisuutta, että Kioton sopimuksen mukainen kiintiö ylittyy, vaikka se onkin suuri. Ympäristöministeri aikoo siksi tehdä yleiskäräjille lakiehdotuksen, jonka lähtökohta on seuraava: jos kasvihuonekaasupäästöt ylittävät sallitun rajan, suurteollisuuden on joko rahoitettava metsänistutus- ja maanparannushankkeita hiilidioksidin sitomiseksi tai ostettava lisäkiintiöitä hyväksytyiltä ulkomaisilta osapuolilta.

Ilmapiiri ja islantilaisten elämäntyyli

Vaikka hyväksyisimmekin väitteen, että Islanti tukee taistelua ilmaston lämpenemistä vastaan avaamalla ovensa kansainvälisille alumiiniyhtiöille, ei toisaalta voida väittää, että islantilaiset muuten olisivat kovinkaan tietoisia vastuustaan maapallon terveydentilasta. Kaikesta uusiutuvasta energiasta huolimatta harva muu kansakunta käyttää yhtä paljon fossiilisia polttoaineita henkilöä kohti ja vaikuttaa siten haitallisesti ilmakehään. Syynä suureen kulutukseen on suuri kalastus- ja kauppalaivasto sekä lentokaluston ja yksityisautojen suuri määrä.

Islantilaisten elämäntyyli ei ole juurikaan ympäristöä säästävä. Reykjavikissa, jossa on hyvin usein huono sää, ainoastaan 5 prosenttia asukkaista kävelee bussipysäkille. Vanhemmista 95 prosenttia ajaa lapsensa kouluun maastureilla. Jos keskivertoislantilaiselta kysyisi, kantaako hän vastuunsa ilmastomuutoksesta muun muassa käyttämällä julkista liikennettä, hän vastaisi todennäköisesti sinisilmäisesti: ”Mutta emmekös me saaneet kiintiön Kioton sopimuksessa?”

Ongelma on tunnustettu

Ohitse ovat ajat, jolloin Islannin johto saattoi vähätellä maapallon lämpenemisestä annettuja tieteellisiä varoituksia. Ministerit olivat hyvin vakavia kommentoidessaan YK:n uusinta ilmastoraporttia, jossa esitettiin uusia todisteita siitä, että ilmaston lämpeneminen on ihmisten aiheuttamaa.

Islantilaiset ovat aina olleet kiinnostuneempia siitä, miten he voisivat hyötyä globaaleista ongelmista – kuten maailmansodista ja kylmästä sodasta – kuin siitä, miten he voisivat auttaa näiden ongelmien ratkaisemisessa. Islantilaisia kiinnostavat enemmän kaupankäyntimahdollisuudet, joita syntyisi luoteisväylän avautumisesta merenjään sulamisen myötä, kuin se, mitä merenpinnan nousu merkitsisi Bangladeshin asukkaille.

Joihinkin islantilaisiin vaikuttaa kuitenkin se, että tiedemiehet ennustavat globaalin lämpenemisen vaikuttavan Golfvirtaan niin, että auringonottopäivien lukumäärä ei lisäännykään vaan että ilmasto sen sijaan kylmenee. Uusimpien tutkimusten mukaan tämä ei kuitenkaan ole kovin todennäköistä, joten nämäkin kansalaiset voivat hengähtää helpotuksesta.

Materialismin linnake?

Talouselämää kiinnostaa kovasti, miten islantilaisten osaamista uusiutuvista energianlähteistä voisi viedä muihin maihin ja siten edistää fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämistä. Islannin suurimpiin pankkeihin kuuluva Glitnir aikoo erikoistua tämänkaltaisten hankkeiden rahoittamiseen. Se on jo nyt mukana rakentamassa maailman suurinta lämpöhuoltojärjestelmää Xianyangissa Kiinassa. Arvioiden mukaan tällaiset hankkeet tarjoavat huikeita mahdollisuuksia Kiinassa ja kehitysmaissa.

Muutama viikko sitten pitämässään uudenvuodenpuheessa Islannin presidentti Ólafur Ragnar Grímsson puhui paljon globaalin lämpenemisen aiheuttamista vaaroista. Hän kuitenkin korosti huomattavasti enemmän uuden tilanteen myötä syntyviä osaamisen viennin mahdollisuuksia kuin sitä, että islantilaisten olisi mahdollisesti muutettava elämäntyyliään. Tämä heijastelee täydellisesti islantilaisten kansallista olemusta: jos Islannista tulee kasvihuoneilmiön vastaisen taistelun kansainvälinen keskus, islantilaiset voivat ostaa itselleen lisää maastureita. Ovatkohan islantilaiset kääntäneet nurinpäin kansainvälisten ympäristöjärjestöjen tunnetun iskulauseen ”Ajattele globaalisti, toimi paikallisesti!”?

Artikkeli edustaa kirjoittajan omia näkemyksiä.