Vuosituhannen alussa Tanskan valtakunnan eri osilla oli aivan erilaiset näkemykset Kioton pöytäkirjasta. Emämaa Tanska allekirjoitti Kioton sopimuksen vuonna 2002, mutta Färsaaret suhtautui siihen puolestaan varauksella. Olikin aikamoinen yllätys, että Färsaarten maakuntahallituksen enemmistö päätti syyskuun loppupuolella allekirjoittaa Kioton sopimuksen. Sopimus asettaa Färsaarille suuria velvoitteita, jotka maankamaralla ovat kenties jotenkuten toteutettavissa, mutta merenkulku onkin kova pähkinä purtavaksi. Kalastusalukset ovat nimittäin Färsaarten suurimpia saastuttajia ja samalla alueen ainoa merkittävä tulonlähde. Sen vuoksi elinkeinoelämä ja liberaalipoliitikot toivovat erityissopimuksia. Toisten mielestä Färsaarten olisi taas pitänyt hyväksyä sopimus tuoreeltaan, koska nyt siihen on liian myöhäistä vaikuttaa, ja velvoitteita on parempi ryhtyä noudattamaan heti, sen sijaan että jäädään odottamaan sanktioita ja sakkoja.

Asiantuntijat ja asiaan vihkiytyneet ovat jo kauan hoputtaneet poliitikkoja allekirjoittamaan Kioton sopimuksen ja osoittamaan sen täytäntöönpanoon riittävästi rahaa, sillä ympäristö − ja samalla koko tulevaisuutemme − kärsii. Färsaaret on tosiasiallisesti alueena kuitenkin niin pieni, ettei sen hiilidioksidipäästöillä ole maailmanlaajuista merkitystä. Maakunta haluaa kuitenkin olla mukana globaalissa maailmanyhteisössä, ja päätöksellä on vahva signaaliarvo.

Poliittista taustaa

Vuoden 2004 hallitussopimuksen mukaan Färsaarten maakuntahallitus toimii määrätietoisesti ilmansaasteiden vähentämiseksi. Hallituksen puheenjohtaja Jóannes Eidesgaard kuitenkin vahvisti aiemmin tänä vuonna, ettei hallituksella ole konkreettista suunnitelmaa. Hänen 17. syyskuuta esittämänsä lakiehdotus Kioton sopimuksen täytäntöönpanosta Färsaarilla tuli melkoisena yllätyksenä, vaikka hän aiemmin onkin sanonut, että Kioton sopimus allekirjoitetaan kuluvalla hallituskaudella. Lakikäräjät hyväksyi esityksen 28. syyskuuta.

Osa oppositiosta väittää esityksen olleen pelkkää ääntenkalastelua, sillä lakikäräjävaalit pidetään viimeistään tammikuussa 2008. Ehdotus tuli oikeastaan yhdennellätoista hetkellä. YK oli nimittäin ilmoittanut Tanskalle, että Färsaarten oli tehtävä selväksi kantansa Kioton sopimukseen 24. lokakuuta 2008 mennessä. Färsaaret on mukana YK:ssa Tanskan osana, ei itsenäisenä jäsenenä.

Entä nyt?

Ääntenkalastelua tai ei, jotakin on kuitenkin tehtävä. Elinkeinoelämällä on koko ajan ollut omat varaumansa. Myös konservatiivinen kansanpuolue Fólkaflokkurin on toivonut erityissopimusta. Siinä onkin tekemistä. Färsaarten hiilidioksidipäästöt kasvoivat 11 prosenttia vuodesta 1990 vuoteen 2002. Viimeisin mittaus on vuodelta 2004, eikä sitä uudempia tilastoja ole saatavilla. Tanskan ja YK:n mukaan sopimus velvoittaa Färsaaret vähentämään päästöjä 19−20 prosenttia seuraavien neljän vuoden kuluessa.

Analys Nordenissa kirjoitettiin Färsaarten ympäristötilanteesta edellisen kerran syyskuussa 2006. Sen jälkeen maakuntahallitus on myöntänyt ympäristösektorille neljän miljoonan Tanskan kruunun ylimääräisen määrärahan. Ympäristöviraston mukaan neljä miljoonaa riittää siihen, että ympäristö- ja yleissopimusalue saatetaan ajan tasalle Kioton sopimuksen edellyttämällä tavalla. Rahaa ei siis liikene suurhankkeisiin, vaan ainoastaan kaikkein välttämättömimpään. Rahoitustoive oli 11 miljoonaa kruunua. Poliitikot selittävät, että kyse on vain ensimmäisestä askeleesta. Kioton sopimuksen allekirjoittamisen myötä askeltahtia kannattaa ehkä kuitenkin kiristää.

Maakuntahallitus on yhdistänyt ympäristöhallinnon ja joitakin muita keskeisiä laitoksia yhdeksi suuremmaksi organisaatioksi. Asia on sen verran uusi, että toistaiseksi on vaikea sanoa, missä määrin se tehostaa ympäristö- ja luontoasioiden hoitamista.

Poliitikot ahtaalla

On aistittavissa, että monet poliitikot ja elinkeinoelämän edustajat olisivat toivoneet Kioto-asiaan toisenlaista ratkaisua, kenties jopa useamman kymmenen vuoden siirtymäkautta. Tilanne on kuitenkin kiperä, kun samalla halutaan olla mukana kansainvälisessä tutkimuksessa ja lisätä yhteistyötä EU:n kanssa. Färsaaret tavoittelee myös Pohjoismaiden neuvoston täysjäsenyyttä ja haluaa muutenkin toimia yhdenvertaisena muiden maiden kanssa. Se tuskin kuitenkaan on mahdollista, jos vastustaa niin perustärkeää asiaa kuin Kioton pöytäkirja. Färsaarelaisten ympäristö- ja luontotietoisuus on myös lisääntymässä. Tulevat sukupolvet asettavat epäilemättä suuria vaatimuksia ympäristöpolitiikalle. Esimerkkinä mainittakoon, että erääseen uuteen lastentarhaan on asennettu aurinkopaneelit, jotka säästävät ympäristöä 12 tonnin vuotuiselta hiilidioksidipäästöltä ja joita lisäksi hyödynnetään opetuksessa. Monet talonomistajat vaihtavat öljylämmityksen niin ympäristöä kuin lompakkoakin säästäviin sähkö- ja lämpöpumppuihin ja Tórshavnin taloudet kytketään vähitellen kaukolämpöverkkoon. Lisäksi ympäristöaktivistit saavat runsaasti palstatilaa mediassa. Kuten aikaisemmassa AN-artikkelissa mainittiin, Färsaaret suunnittelee tuuli-, vesi- ja vetyenergian osuuden lisäämistä. Alueella on myös käynnistetty hankkeita, jotka liittyvät muun muassa aaltoenergian hyödyntämiseen, mutta sellainen vie oman aikansa, eikä myöskään öljynkulutusta meriolosuhteissa pystytä vähentämään käden käänteessä.

Ympäristötaustaa

Färsaaret ei ole mikään ympäristön- ja luonnonsuojelun veteraani. Ensimmäinen jätteenpolttolaitos avattiin vasta 1980-luvulla kuntien yhteishankkeena. Sitä ennen jätteet upotettiin mereen. Joka kunnassa oli ramppi, jota pitkin autot pystyivät peruuttamaan aivan rantaan ja kippaamaan tai lapioimaan jätteet suoraan mereen. Monet luonnonkauniit alueet olivat sotkuisia ja haisevia. Pääkaupunkiin Tórshavniin rakennettiin vuonna 1987 energialaitos ja jätteenpolttolaitos, ja vuosien saatossa laitoksia on parannettu. Alun perin kummassakin pelkästään poltettiin sekajätettä, mutta nyt niissä toimii jätteiden kierrätys ja lajittelu ja niihin on asennettu tehokkaat hiilidioksidisuodattimet.

Färsaarelaiset itse katsovat olevansa 10 vuotta lähimpiä naapureitaan jäljessä, mitä on joskus saatettu käyttää verukkeenakin. Ympäristöasioissa se ei ole enää mahdollista, mikäli ylipäätään aiotaan pysyä muun maailman mukana. Vuoden mittaan on puhuttu hiilidioksidikiintiöiden ostamisesta muista maista ja hiilidioksidihyvityksestä kehitysmaahankkeiden yhteydessä. Sekään ei saa olla veruke olla toimimatta ja ajattelematta luovasti. Sen vuoksi saattaakin olla välttämätöntä toteuttaa maakuntahallituksen idea tutkimuspuistosta ja tutkimusyhteistyöstä muiden maiden kanssa. Färsaaret ei ole mukana EU:ssa, ja vaikka se tekeekin EU:n kanssa yhteistyötä useilla eri alueilla, yhteisön varat ja organisaatiot eivät ole vapaasti sen ulottuvilla.

Mitä Kioton jälkeen?

Päätettyään Kioton sopimuksen allekirjoittamisesta hallituksen enemmistö on todennut päätöksen tulevan maksamaan miljoonia kruunuja. Oletettavasti tämä merkitsee sitä, että viranomaisten on lähiluettava budjettiesitys uusin silmin ja muutettava taloudellisia painopisteitä. Yksi mahdollisuus saattaisi olla entistä vakavampi suhtautuminen ennalta ehkäiseviin toimiin. Kalansaaliiden väheneminen on säännöllisin väliajoin lamaannuttanut Färsaarten taloutta. Näin kävi viimeksi 1990-luvulla, jolloin Tanskan hallitus pelasti Färsaaret miljardien kruunujen suuruisella valtionlainalla. Asiantuntijoiden käsityksen mukaan poliitikot ja elinkeinoelämä eivät ole ryhtyneet tarpeellisiin toimiin kalakantojen hupenemisvaroituksista huolimatta. Holtittoman kalastuksen jälkipyykki tulee pestäväksi ennemmin tai myöhemmin.

Tiukat kalastussäännöt edistäisivät taatusti kalakantojen säilymistä ja niin ollen myös taloudellista vakautta. On myös mietittävä, miten budjettiin varatut määrärahat käytetään. Nykytilanteessa voisi esimerkiksi isot rakennushankkeet jättää odottamaan aikaa parempaa − vaikkapa sitä, että Färsaarten aluevesiltä löydetään öljyä. Öljy-yhtiö BP on nimittäin ilmoittanut aloittavansa Färsaarten kuudennet öljyn koeporaukset lokakuun puolivälissä.

Färsaarten BKT on noin 11 miljardia Tanskan kruunua (noin 1,475 miljardia euroa) ja asukasluku noin 48 000 henkeä.

Artikkelin lähtökohtana oli 1. lokakuuta 2007 vallinnut tilanne. Färsaarten viestimissä ilmoitettiin kuitenkin 15. lokakuuta, ettei Tanskan ympäristöministeri Connie Hedegaard ollut tyytyväinen lakikäräjien päätökseen. Hän halusi saada yksityiskohtaisen selityksen tai muuten hän ei antaisi YK:lle ilmoitusta päätöksestä. Färsaarten puolueet ovat kuitenkin hyvin eri mieltä siitä, miten ja milloin päästöjen vähentämistä koskevaa sopimusta voidaan alkaa noudattaa. Päätös Kioton sopimusta koskevien Färsaarten varaumien poistamisesta saattaa siis olla vain tyhjää puhetta ilman poliittista sisältöä – ainakin toistaiseksi.

Artikkeli edustaa kirjoittajan omia näkemyksiä.