Kolme joulunaluskuvaa vuoden 2009 Ruotsista:

Rosengårdissa Malmön laitamilla lapset elävät kurjuudessa ja köyhyydessä. Torakat ja home leviävät ahtaissa asunnoissa. Kolmen huoneen asunnossa saattaa asua kymmenen henkeä.

Nyforsin kaupunginosassa Eskilstunassa nuoret aikuiset etsivät työtä, jota ei ole. Työttömyysprosentti on yli seitsemän, ja nuoret joutuvat aloittamaan aikuiselämänsä sosiaalitoimiston luukulta.

Stureplanilla Tukholmassa käsilaukku maksaa edelleen toista tuhatta euroa.

Kansainvälisestä kriisistä ei näy jälkeäkään kaupungin keskustassa. Kauppiaat uskovat joulumyynnin olevan tänäkin vuonna ennätyksellisen vilkasta. Kauniit ja rikkaat tungeksivat taas Stureplanin ravintoloissa nauttien sushia tai salaattia aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. He ovat markkina-analyytikkoja ja pr-konsultteja, jotka luovat nyt ruotsalaista mediakuvaa: kriisi on ohi. Monet ruotsalaiset kuitenkin tietävät, ettei se pidä paikkaansa. Heidän osaltaan kriisi on vasta alkanut.

Toimeentulotukea saavien ruotsalaisten määrä on kasvanut viime vuodesta 20 prosenttia. Tukholman keskustan sushin syöjät tuskin kuitenkaan kuuluvat tähän joukkoon.

Pikkukaupungit

Kriisi kurittaa suurkaupunkien lähiöitä ja pienempiä kaupunkeja kuten Eskilstunaa, Södertäljeä, Fagerstaa ja Skinnskattebergiä. Se koettelee kuntia, joiden teollisuusyritykset ovat joutuneet supistamaan tuotantoaan tai pistämään lapun luukulle sen takia, että suurteollisuus ei enää tarvitse niiden tuotteita. Kun Volvolla ja Saabilla menee huonosti, alihankkijat eri puolilla Ruotsia tuntevat sen nahoissaan. Lakkautettu yritys voi kuihduttaa kokonaisen paikkakunnan.

Pelkästään Skinnskattebergin kunnan maksaman toimeentulotuen määrä on kasvanut 70 prosenttia. Kriisin aikana hallitus ohjaa kunnille rahaa toivoen, että sillä luotaisiin uusia työpaikkoja. Yli puolet maan kunnista kuitenkin sanoo valtiontuen juuri ja juuri riittävän toimeentulotukiin.

Porvarillinen kokoomushallitus tuli valtaan vuonna 2006. Se panosti silloin vahvasti syrjäytymisen ehkäisemiseen. Työlinja oli päivän sana, ja ruotsalaiset piti saada avustusten piiristä työelämään. Työttömyyskassasääntöjä muutettiin, maksuja korotettiin ja korvauksia pienennettiin. Puoli miljoonaa ruotsalaista erosi kassoista. Jotkut kassat menettivät lähes kolmanneksen jäsenistään, ja nyt kaikkein matalapalkkaisimmat joutuvat kriisin kynsiin ilman minkäänlaista työttömyysvakuutusta.

Juuri nämä ihmiset hakevat nyt toimeentulotukea. He ja nuoret aikuiset, jotka eivät ole ehtineet vielä edes päästä korvausten piiriin. Yhteensä heitä on paljon, sillä työttömyys kasvaa Ruotsissa EU:n keskitasoa nopeammin. Vuoden 2009 ensimmäisellä puoliskolla kasvu oli lähes 28 prosenttia. Vain kuudessa EU-maassa tahti oli vielä kiivaampi.

Unelma työpaikasta ja joulukaupasta rajoittuu Stureplanille. Monet ruotsalaislapset tietävät, että joulupukki ei tule tänä jouluna.

Kapina Rosengårdissa

Joka kymmenes ruotsalaislapsi elää köyhyydessä. Kaikkein köyhimmät asuvat Malmössä Rosengårdin lähiössä, jossa yli 60 prosenttia lapsista elää köyhyydessä. Rosengård ei ole kovin kaukana Malmön keskustasta. Lähiö rakennettiin runsaat 40 vuotta sitten ja siellä on nykyään yli 20 000 asukasta.

Rosengårdia on mustamaalattu ja herjattu enemmän kuin mitään muuta paikkaa koko Ruotsissa. Viime kesänä lähiötä ravisteli kapina. Nuoret kivittivät poliisia ja palokuntaa. Autot ja roskalaatikot roihusivat öisin.

Levottomuuspesäke oli Rosengårdissa sijaitsevassa Herrgårdenissa. Siellä on torakkataloja, ahtaasti asuvia ihmisiä ja noin yhdeksänkymmenen prosentin työttömyys.

Perheet ovat isoja ja lapset asuvat niin ahtaasti, etteivät he kerta kaikkiaan mahdu olemaan kotona. Missä tehdä läksyt, kun keittiönpöydän ääressä on jo niin monta muuta? Seitsemän kymmenestä ysiluokkalaisesta lähti keväällä Rosengårdin koulusta ilman peruskoulun päättötodistusta ja mahdollisuutta toisen asteen koulutukseen.

He ajautuivat suoraan työttömyyteen ja täydelliseen syrjäytymiseen. Monet Rosengårdin nuorista pojista siirtyvät suoraan koulusta rikollisuuteen. Rosengårdissa on kuitenkin myös vahva vastaliike. Jalkapallo on iso asia ja Zlatan Ibrahimovich on idoli. Zlatan asuu nykyään hohdokkaalla Limhamnsvägenillä Malmön toisella laidalla, mikä oikeastaan tekee sadusta vielä paremman. Zlatan edustaa unelmaa siitä, että kaikki on mahdollista, että Rosengårdistakin voi muuttaa kolmen miljoonan euron ja 500 neliön omakotitaloon.

Oikeastaan Zlatan symboloi myös rikkaiden ja köyhien välisen kuilun syvenemistä. Jos haluaa olla kiltti, voi sanoa, että Reinfeldtin hallituksella oli epäonnea siinä, että se panosti niin vahvasti työlinjaan juuri ennen kriisiä. Työttömyyskassan torpedointi oli vasta alkua. Sen jälkeen muutettiin sairausvakuutusjärjestelmää. Muutosten myötä monien pitkäaikaissairaiden ruotsalaisten on pakko palata töihin. Yli 50 000 ruotsalaista putoaa ensi vuonna sairauspäivärahalta, ja he joutuvat hankkimaan toimeentulonsa jotenkin muuten.

Hallituksen ajatuksena oli siis saada heidät takaisin työelämään, mutta kun työpaikkoja ei ole, jäljelle jää vain köyhyys ja toimeentulotuki. Ruotsin uusia köyhiä ovat siis työttömät ja sairaat. Monet kapinoivat uusia sääntöjä vastaan, mutta Reinfeldtin hallitus pitää kiinni työlinjastaan, vaikka sen puolustaminen onkin tätä nykyä varsin vaisua.

Kansallinen katastrofi

Ensimmäisinä syrjäytyvät maahanmuuttajataustaiset ja yksinhuoltajaäidit, mutta syrjäytyminen uhkaa myös teollisuustyöntekijöitä ja nuoria, jotka eivät ole vielä saaneet jalansijaa työmarkkinoilla.

Nuorten tilanne on kansallinen katastrofi. Ruotsin nuorisotyöttömyys on lähes 30 prosenttia. Lisäksi suuret ikäluokat päättävät koulunsa lähivuosina, eikä silloin ole mitään väliä sillä, asuuko Eskilstunassa vai Rosengårdissa. Avoimia työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole. Ruotsin nuorisotyöttömyys on EU:n toiseksi korkein. Nuoret eivät voi muuttaa pois kotoa eivätkä perustaa perhettä. Monet jäävät asumaan vanhempiensa ahtaisiin asuntoihin, joissa toimettomuutta ei lopulta pääse pakoon mitenkään.

Herrgårdenissa rikollisjengit värväävät työttömiä nuoria miehiä, ja rikollisuus kiusaa köyhiä lähiöitä. Niissä asuvat sekä rikolliset että heidän uhrinsa. Rikkaan keskustan ja köyhän lähiön välinen ero kasvaa Ruotsin kaupungeissa. Kriisi tekee lähiöistä vaarallisia ja pelko kasvaa keskiluokan asuinalueilla.

Sen vuoksi osa ruotsalaisista linnoittautuu yrittäessään suojautua toisten onnettomuudelta. Skånelainen Vellinge on tästä selkein esimerkki. Kunta kieltäytyi marraskuussa ottamasta vastaan ilman huoltajaa olevia pakolaispoikia Malmöstä. Samalla viikolla muukalaisvihaa uhkuva Ruotsindemokraatit-puolue (Sverigedemokraterna) sai mielipidemittauksessa lähes kuuden prosentin kannatuksen.

Ristiriidat lisääntyvät, ja homogeenisen ja turvallisen Ruotsin perustukset järkkyvät. Ruotsissa on vaalit kymmenen kuukauden kuluttua. Talouskriisi kirvoittaa tavallista aikaisemman vaalikeskustelun, jota käyvät kokoomushallitus ja uusi puna-vihreä oppositio. Ne selittävät uuden hädän täysin eri tavoin. Hallitus syyttää kaikesta talouskriisiä ja jatkaa valitulla tiellään alentaen tuloveroa, mikä provosoi niitä lukuisia äänestäjiä, jotka ovat jääneet työttömiksi tai pelkäävät työpaikkansa puolesta. Tuloveron alentaminen ärsyttää myös eläkeläisiä, jotka kokevat maksavansa rangaistusveroa, sillä heitä verotetaan ankarammin kuin työssäkäyviä.

Hallitus on vastannut tiukentamalla suhtautumistaan pankkeihin. Se katsoo niiden ja niiden jättibonusten aiheuttaneen kriisin. Näin voi toki ollakin, mutta työlinjan korostaminen aikana, jolloin työtä ei ole tarjolla, voidaan helposti kokea pilkantekona.

Tarjolla hypnoosia

Hallitus on ohjannut runsaasti rahaa siihen, että ihmisille kaikesta huolimatta löydettäisiin uusi työpaikka erityisten työvalmentajien avulla. Mukaan on ilmoittautunut 952 valmennusyritystä, jotka tarjoavat kaikkea mahdollista hypnoosista ratsastukseen. Hanketta on ilkuttu pelleilyksi ja hallituksen työllisyyspanostus on joutunut naurunalaiseksi.

Sosiaalidemokraateilla, ympäristöpuolueella ja vasemmistopuolueella eli puna-vihreällä oppositiolla on nyt kaikkien aikojen tilaisuus, ja oikeastaan niiden kuuluisi pärjätä mielipidemittauksissa paremmin kuin ne pärjäävät. Ne syyttävät lähes kaikesta hallitusta ja haluavat korottaa kaikkien veroja, jotta muun muassa kuntiin voitaisiin panostaa enemmän. Rahat halutaan käyttää terveydenhuoltoon, kouluun ja hoivaan sekä julkisen sektorin uusiin työpaikkoihin. Oppositio puhuu aina uusista työpaikoista, ja kun sosiaalidemokraatit äskettäin pitivät puoluekokouksen, siitä puhuttiin lyhyesti ja ytimekkäästi työllisyyskongressina.

Oikeiston ja vasemmiston tasaväkisyys johtuu todennäköisesti puoluejohtajista. Äänestäjät luottavat enemmän maltilliseen pääministeriin Fredrik Reinfeldtiin. Oppositiojohtaja Mona Sahlin kohtaa vastarintaa vanhojen juttujen ja sukupuolensa takia.

Muukalaisvihamielinen Ruotsindemokraatit lisää kannatustaan ja saattaa olla seuraavissa vaaleissa vaa´ankielen asemassa. Kysymys on siitä, miten vakiintuneet puolueet selviytyvät maahanmuutosta ja sosiaalisista kysymyksistä. Vaaleissa nousee paljolti esille pelko: työttömyyden pelko tai työttömien kohtaamisen pelko.

Jouluvalot valaisevat kuitenkin edelleen Tukholman Stureplania. Kriisistä ei näy jälkeäkään. Täällä työskentelevien lompakko on päinvastoin entistä pulleampi hallituksen veronalennusten ansiosta. ”Työnteon täytyy kannattaa.”

Mutta kun poistuu Richen tai Sturehofin ökyillalliselta ja kävelee maanalaiselle, joutuu ohittamaan miehen, joka seisoo maanalaisen kulmalla kerjäämässä.

Köyhistä köyhimpiä, kodittomia, on noin 18 000. Monilla on takanaan samanlainen tarina: ensin meni työpaikka, sitten lähti vaimo ja asunto ja samalla kaikki tulevaisuudentoivo. Nyt he joutuvat turvautumaan almuihin ja Kaupunkilähetyksen käytettyihin vaatteisiin. Samassa jonossa seisoo myös yksinhuoltajaäitejä, joilla ei ole varaa käydä lääkärissä tai ostaa vaippoja. Kaupunkilähetys pyytää juuri nyt lahjoittamaan kenkiä ja talvivaatteita. On talvi, Ruotsissa palellaan.

Artikkeli edustaa kirjoittajan omia näkemyksiä.