Marraskuun alussa Suomen kaikkien aikojen suurin yksittäinen vientituote saavutti Ison-Beltin sillan. Jättimäinen, lajissaan maailman valtavin risteilyalus Oasis of the Seas oli 72 metriä korkea, sillan korkeus on 65 metriä. Uutisfilmit kautta maailman näyttivät, kuinka savupiippuaan laskenut superlaiva lipui sillan ali aivan rakenteita hipoen.

Suomalaisen vientiteollisuuden ylpeys höyrysi näin avomerelle, kohti Karibiaa. Kaksi viikkoa myöhemmin laivan rakentaneelta Turun telakalta sanottiin irti 400 työntekijää. Uusia tilauksia ei enää luksusristeilijän jälkeen ollut.

Syvällä Suomen sisämaassa sijaitsee yli 20 000 asukkaan Varkauden kaupunki, joka koko 80-vuotisen olemassaolonsa ajan on elänyt ja hengittänyt paperi- ja sellutehtaiden varassa. Kirjaimellisesti, sillä tehtaat sijaitsevat aivan kaupungin keskustassa.

Varkauden tehtaat kuuluvat Stora Enso -konsernille, jonka suurimmat omistajat ovat Suomen valtio ja ruotsalainen Wallenbergien suku. Kesäkuussa yhtiö ilmoitti, että Varkauden tehtaat suljetaan vuoden kuluessa, jos markkinatilanteessa ei tapahdu oleellista muutosta.

Koko seudun elinkeinotoiminta on täysin riippuvainen metsätehtaista. Jos ne lopetetaan, katoaa sivuvaikutuksineen tuhansia työpaikkoja ja Varkauden työttömyys nousee 30–40 prosenttiin. Se olisi jo Suomen ennätys, sillä sellaista ei koettu edes 1990-luvun alun lamassa. Varkaudesta saattaa tulla suomalaisen metsäteollisuuden entisen suuruuden synkin hautamuistomerkki. Metsäyhtiöt kyllä elävät; globaaleilla markkinoilla ne investoivat ennen muuta Etelä-Amerikkaan.

Teollisuus kärsii yhä

Talouskriisi tekee Suomessa yhä tuhojaan eri puolilla maata. Vientiteollisuudesta kierre on levinnyt muillekin aloille, palveluihin ja julkiseen hallintoon.

Työttömyysaste oli syyskuussa vielä alle kahdeksan prosenttia mutta kaikki olettavat sen nousevan talven mittaan kymmenen prosentin pahemmalle puolelle. Hurjimmat ennusteet ovat liikkuneet jo noin 14 prosentissa.

Ihmisten toimeentulossa tämä ei vielä kovin paljon näy. Suomessa ansiosidonnainen työttömyysturva takaa lähes entisen palkkatason 500 päivän ajan työttömäksi joutumisen jälkeen. Sen jälkeen tuki pienenee. Talouskriisin vuoksi työnsä menettäneet ovat yhä ansiosidonnaisella tuella. Heidän suurimmat toimeentulo-ongelmansa ovat vasta edessä, jos työttömyys jatkuu.

Uusi piirre on, että erityisesti miesten työttömyys on kasvanut vauhdilla. Talouskriisi iski pahasti juuri miesvaltaiseen vientiteollisuuteen, josta tuntuu yhä kantautuvan huonoja uutisia päivä toisensa jälkeen. Suuri osa Suomen teollisuudesta tekee investointitavaroita, joille ei nyt ole kysyntää, kun vientimaissa teollisuus ei enää ole investoinut.

Lisäksi moni yhtiö on lomauttanut työntekijöitään. On todennäköistä, että talven edetessä iso joukko lomautetuista joutuu kuulemaan olevansa lopullisesti vailla työtä. On rakentumassa aikapommi, jonka todelliset yhteiskunnalliset kustannukset näkyvät vasta viiveellä.

Tuloerojen kasvu on muutenkin todellisuutta. Tilastot ovat yhä ajalta ennen talouskriisiä, mutta vuonna 2007 pienituloisia oli 13,5 prosenttia suomalaisista. Heistä suurin ryhmä oli eläkeläisiä, sitten tulivat opiskelijat ja työttömät. On odotettavissa, että työttömien osuus siinä nousee vielä tuntuvasti. 1990-luvun puolivälissä noin neljä prosenttia suomalaislapsista asui vähätuloisissa perheissä, 2007 luku oli jo noin 14 prosenttia.

Tuloerot ovat Suomessa eurooppalaisittain pienet, mutta suuremmat kuin Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Laskelmien mukaan tuloerot ovat 1990-luvun puolivälin jälkeen nousseet Suomessa nopeammin kuin yhdessäkään muussa OECD-maassa samana aikana.

Leipäjonojen pituus kasvussa

Edelleenkään talouskriisin vaikutukset suomalaiseen yhteiskuntaan eivät ole yhtä dramaattisia ja näkyviä kuin 1990-luvun alussa, jolloin kaikki tuntui pysähtyvän kuin seinään. Paljon pelastaa nyt se, että korot ovat alhaalla ja velkaantuminen hallinnassa, toisin kuin silloin. Mutta näkyvillä ei vielä ole mitään kunnollista ulospääsyä. On oletettavissa, että työttömyyden kasvun myötä monet muutkin pulmat kasvavat.

Uusimman vertailun mukaan Suomi oli vuonna 2008 ohittanut Tanskan maana, jossa kulutettiin alkoholia Pohjoismaista eniten. Vertailu ei kerro muutoksen syitä, mutta se on tehty aikana ennen talouskriisiä. Työttömyyden kasvu tuskin ainakaan hillitsee alkoholin kulutusta, ja jo nyt alkoholiperäiset sairaudet ovat Suomessa muita Pohjoismaita vakavampia.

Leipäjonot ovat jo kauan olleet osa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan synkempää puolta. Kirkot, työttömien järjestöt, Pelastusarmeija ja muut vastaavat organisaatiot ovat jakaneet ilmaisia avustuksia, joille on ollut ottajia parempinakin aikoina. Nyt kaikkialla on huomattu, että nämä hiljaiset jonot ovat viime aikoina tuntuvasti pidentyneet. Köyhyyden kirot ovat selvästi kasvussa.

Köyhyys koettelee etenkin pitkäaikaistyöttömiä ja monia eläkeläisiä, yksinhuoltajia ja opiskelijoita. Nuorisotyöttömyys liikkuu paikkakunnasta riippuen 20 prosentin molemmin puolin. On mahdotonta päästä ansiosidonnaiselle työttömyystuelle, jos ei koskaan ole alkanut edes saada ansioita.

Valtaosa nuorista opiskelee ja yrittää päästä kiinni töihin ja tavalliseen elämään. Eivät kuitenkaan kaikki. On arvioitu, että jopa 40 000 suomalaista 16–24-vuotiasta nuorta olisi kokonaan pudonnut koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. He ovat ”kadonneet” jonnekin, eikä kukaan tunnu oikein tietävän, minne. Päihteiden väärinkäyttö ja näköalattomuus ovat syrjäytyneiden joukossa yleistä. Yhteiskunnan viimeiset turvaverkot toki tavoittavat useimmat heistä, mutta elämä on sinnittelyä pienten sosiaalitukien varassa. Kuilu syrjäytyneiden ja aktiiviväestön välillä kasvaa, sillä yhteiskunta korostaa yhä enemmän osaamisen ja aktiivisuuden merkitystä.

Pienituloisten määrä kasvussa

Silti koulutetutkin nuoret voivat vain kateellisina katsoa vanhempiensa sukupolvea, jolle työpaikka on merkinnyt pysyvää työsuhdetta. Nuorille on usein tarjolla vain sijaisuuksia, määräaikaisuuksia, osa-aikaisuutta ja epävarmoja näkymiä.

Esimerkiksi Oulu on moderni, teknologiateollisuudellaan ylpeilevä yli 130 000 asukkaan yliopistokaupunki Pohjois-Suomessa. Paikkakunta kasvaa, mutta samalla on kasvanut työttömyys. Noin 9 000 oululaista on vailla työtä, heistä nuoria on parituhatta.

Monien oppilaitosten ja pohjoissuomalaisittain suuren kaupungin vetovoima on houkutellut kaupunkiin paljon nuoria, joiden on erittäin vaikea saada sieltä töitä. Maan vaikeimman nuorisotyöttömyyden helpottamiseksi on etsitty kuumeisesti keinoja, mutta todellisuuden kääntäminen toisenlaiseksi on kovin työlästä. Yritysten rekrytointi on pysähdyksissä ja julkinenkin sektori pyrkii kustannuspaineissaan vähentämään väkeä eikä palkkaamaan lisää. Tästä huolimatta katukuva on aivan normaali: suomalainen köyhyys on yhä suhteellista, ulospäin sitä ei kovin hevin huomaa.

Helsingissä voi selkeästi havaita, että asuinalueet ovat alkaneet eriytyä varakkuuden sekä sosiaalisen ja etnisen taustan mukaan. Muualla maassa sama ilmiö on hitaampi.

Maahanmuuttajien työttömyys oli jo ennen kriisiä noin kaksinkertainen kantaväestöön nähden. Myös heidän tilannettaan työmarkkinoiden jumiutuminen on vaikeuttanut tuntuvasti. Samalla kotouttaminen suomalaiseen yhteiskuntaan vaikeutuu. Ilmiön näkyvyyteen vaikuttaa kuitenkin se, että maahanmuuttajien määrä on Suomessa oleellisesti muita Pohjoismaita pienempi.

Artikkeli edustaa kirjoittajan omia näkemyksiä.