Tanskan sanomalehdet ja tv-uutiset ovat täynnä juttuja moottoripyöräjengien ja maahanmuuttajajengien väkivaltaisista välienselvittelyistä. On kuitenkin olemassa myös toisenlainen tarina: työelämässä ei koskaan ole ollut yhtä paljon uusia tanskalaisia, koulutuksessa ei ole ollut yhtä paljon maahanmuuttajataustaisia nuoria – eivätkä he ole koskaan aikaisemmin olleet yhtä hyvin esillä kuin nyt.

Ei voi sanoa, että käsitteet kulttuurillinen monimuotoisuus ja monikulttuurinen yhteiskunta kuuluisivat tanskalaisten lempisanoihin.

Tanskassa on päinvastoin käyty 10–15 viime vuoden ajan tunnepitoista keskustelua siitä, miten sallivasti maahanmuuttoon tulisi suhtautua. Se onkin ollut yksi keskeisimmistä aiheista Tanskan politiikassa, ja vuoden 2001 vaaleissa nimenomaan sopimus ulkomaalaispolitiikasta edisti mittasuhteiltaan historiallisen vaalituloksen syntyä.

Poul Nyrup Rasmussenin johtamalle sosiaalidemokraattiselle hallitukselle näytettiin ovea. Sosiaalidemokraatit joutuivat luovuttamaan suurimman puolueen asemansa Anders Fogh Rasmussenin johtamalle Venstre-puolueelle. Pia Kjærsgaardin johtama Tanskan kansanpuolue teki läpimurron, ja siitä tuli uuden porvarihallituksen parlamentaarinen tukipilari. Lisäksi poliittisen keskustan pikkupuolueet menettivät vaikutusvaltansa oltuaan vuosikausia vaa´ankieliasemassa ja määrättyään siten hallituksen värin.

Maahanmuutto oli polttava aihe myös vuosien 2005 ja 2007 vaalitaisteluissa, ja se on saanut valtavasti palstatilaa. Muhammed-pilakuvat veivät Tanskan suoraan myrskyn silmään dramaattisessa yhteentörmäyksessä, jossa olivat vastakkain muslimien vaatimus islaminuskon kunnioittamisesta ja Tanskan hallituksen kiven kovaan puolustama ilmaisunvapaus. Yhteentörmäyksen uusintaesitys nähtiin äskettäin Genevessä pidetyssä skandaalinkäryisessä rasisminvastaisessa Durban II -konferenssissa.

Ulkomaalaiskeskustelu on saanut viime kuukausina uuden, karun ulottuvuuden, kun moottoripyöräjengit ja maahanmuuttajajengit ovat aloittaneet varsinaisen katusodan taistellessaan huumekaupan herruudesta.

Tanskalaiset ovat joutuneet epäuskoisina todistamaan ammuskelua Kööpenhaminan Nørrebrossa keskellä kirkasta päivää. Monien sietokyky ylittyi siinä vaiheessa, kun maahanmuuttajajengit alkoivat tehdä Nørrebrossa liikkuville kansalaisille ruumiintarkastuksia.

Ennätysajassa syntyi kansalaisvaatimus poliisin ja poliitikkojen liikkeelle saamiseksi, ja hallituksen vastaus oli "jengipaketti", jolla kovennettiin rangaistuksia ja helpotettiin Tanskan kansalaisuutta vailla olevien maahanmuuttajien karkottamista, mikäli he osallistuvat jengirikollisuuteen.

Menestystarinoitakin on

Tällaista taustaa vasten on jokseenkin selvää, että monimuotoisuuteen ja monikulttuurisuuteen liittyvät menestystarinat ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Keskustelu on päinvastoin saanut kansainvälisen – mukaan lukien pohjoismaisen – lehdistön kirjoittamaan kriittisesti ennen niin suvaitsevasta maasta, joka yhtäkkiä muuttui suljetuksi ja muukalaisvastaiseksi. Yhdeksän kymmenestä tanskalaispoliitikosta vastaisi kuitenkin, että maahanmuuttoa Tanskaan oli välttämätöntä rajoittaa merkittävästi, sillä maahan tuli runsaasti vierastyöläisiä esimerkiksi Turkin ja Pakistanin köyhältä maaseudulta. Siirtyminen sieltä Tanskaan osoittautui monesti erittäin vaikeaksi. Maahanmuutto ei suinkaan ole loppunut, mutta lainsäädännön muutosten myötä huomattavasti suurempi osa maahanmuuttajista on nyt koulutettua.

Lisäksi poliitikot sanoisivat, että aiemman kaltaisen maahanmuuton hillitseminen oli välttämätöntä, koska maahanmuuton mukanaan tuoma valtava kotouttamisurakka olisi muuten ollut mahdoton.

On nimittäin lukuisia tarinoita maahanmuuttajista ja heidän jälkeläisistään, jotka ovat tahdollaan ja taidollaan lyöneet itsensä läpi elinkeinoelämässä, politiikassa ja kulttuurissa. Lööpit täyttyvät jengisodista, mutta koskaan ennen eivät maahanmuuttajat ja heidän lapsensa ole tehneet vastaavaa läpimurtoa uudessa kotimaassaan.

Vahvoja roolimalleja

Naser Khader on ollut jo vuosia Tanskan selkeästi suosituimpia poliitikkoja. Khaderin suosio vaikutti vahvasti hänen perustamansa puolueen Uuden allianssin huimaan kannatukseen puolueen perustamisvaiheessa vuoden 2007 keväällä, kunnes puolue kuihtui sisäisten erimielisyyksien ja puoluejohdon vakavien virheiden riuduttamana.

Sosialistisen kansanpuolueen riveissä ovat pakistanilaissyntyinen lääkäri Kamal Qureshi ja turkkilaissyntyinen sairaanhoitaja Özlem Sara Cekic. Jälkimmäiseltä on ilmestynyt äskettäin hyvän vastaanoton saanut kirja ”Fra Føtex til Folketinget”, eli kaupan kassalta kansanedustajaksi. Kirjassaan Cekic kuvailee sitä, miten hän on onnistunut selviytymään uutena tanskalaisena kohtaamistaan haasteista.

Kulttuurielämässä puolestaan on saavuttanut suurta menestystä näyttelijä, kirjailija, esitelmöitsijä ja kolumnisti Farshad Kholghi. Kholghin perhe pakeni Iranista Tanskaan vuonna 1984, jotta hän välttyisi joutumasta tykinruoaksi Irakin vastaisessa sodassa. Hän on kirjoittanut Tanskassa omaelämäkerrallisen kirjan ”Verden er ét land” (Maailma on yksi maa). Kholghi on esiintynyt teatterissa ja elokuvissa sekä vahvana kommentaattorina maahanmuutosta, uskonnosta ja sananvapaudesta käydyissä keskusteluissa. Hän on myös toiminut maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten radikalisoitumisen ehkäisemiseksi.

Egyptiläissyntyinen stand-up-koomikko Omar Marzouk puolestaan on käyttänyt huumoria aseena – ja kenties ennen kaikkea ukkosenjohtimena – tanskalaisten ja maahanmuuttajien suhteessa ilmeneviä ennakkoluuloja vastaan. Mikään ei ole ollut pyhää. Yksi hänen ohjelmistaan oli nimeltään ”OPS – Oplysning til Perkerne om Samfundet” eli "Yhteiskuntatietoa rättipäille". Toisen nimi oli ”Omar og Ondskabens Akse” eli ”Omar ja pahuuden akseli”.

Musiikin alalla yksi Tanskan vahvimmista bändeistä on kolmen nuoren muslimimiehen muodostama Outlandish, joka on tavoittanut musiikillaan sekä tanskalaisen että kansainvälisen yleisön.

Uusi suuntaus

Epäilijät sanoisivat esimerkkejä olevan hyvin vähän yli viiteen miljoonaan asukkaaseen nähden. Tämä on tietysti totta. Juju on siinä, että nämä roolimallit ilmentävät entistä selkeämmin suuntausta, jossa yhä useammat maahanmuuttajataustaiset ihmiset selviytyvät hienosti Tanskan yhteiskunnassa.

Vasemmistolainen Information-lehti julkaisi taannoin pitkähkön artikkelin, joka alkoi entisen pääministerin lausahduksella: ”Meillä menee käsittämättömän hyvin.” Sen jälkeen toimittaja luetteli, miten hieman yli neljännes taloustieteen opiskelijoista on muita kuin syntyperäisiä tanskalaisia ja miten toisaalla on onnistuttu suuressa mittakaavassa ohjaamaan maahanmuuttajataustaiset miehet ja naiset toimeentulotuen piiristä työelämään ja veronmaksajiksi.

Uusien tanskalaisten yhdistyksen johtaja Torben Møller Hansen totesi artikkelissa sen ilahduttavan seikan, että Tanska on toden teolla alkanut luotsata maahanmuuttajia työelämään.

Huhtikuun lopussa saatiin täsmälleen sama viesti muuten kovasti mollatulta kotouttamisministeri Birthe Rønn Hornbechilta. Hän totesi lehdistötiedotteessaan, että hallituksen vuonna 2004 asettama tavoite 25 000 uuden tanskalaisen saamisesta mukaan työelämään vuoteen 2010 mennessä on saavutettu. Tavoite on kirjattu hallituksen tavoiteasiakirjaan helmikuulta 2005. Siitä ilmenee, että työelämään halutaan saada vuoteen 2010 mennessä 60 000 uutta ihmistä, joista 25 000:n tulee olla uusia tanskalaisia – siis Euroopan ulkopuolelta tulleita maahanmuuttajia ja heidän jälkeläisiään. Tavoitteessa otettiin huomioon demografinen kehitys, eli työikäisten ja työmarkkinoille siirtyvien määrän kasvu tänä aikana.

Vuonna 2004 työelämässä oli noin 94 000 Euroopan ulkopuolisista maista tullutta maahanmuuttajaa. Vuonna 2008 luku oli jo 120 000 väestökehityksen vaikutuksella korjattuna. Työssäkäyvien maahanmuuttajien lukumäärä on siis kasvanut noin 26 000:lla vuodesta 2004 vuoteen 2008.

”Hallituksen tavoite 25 000 maahanmuuttajan työllistämisestä oli vuonna 2004 hyvin kunnianhimoinen päämäärä, ja monet suhtautuivat epäillen sen toteutumiseen. Olenkin iloinen siitä, että tavoite on saavutettu jo nyt”, kotouttamisministeri totesi.

Yksi selitys on Tanskan vuosikausia kestänyt talouskasvu, joka sai yritykset kilpailemaan kaikesta saatavilla olevasta työvoimasta. Koulutusalan tilastot kertovat samalla sen, että nuorisoasteen ja korkea-asteen koulutuksessa on nyt aiempaa enemmän maahanmuuttajia. Uusien tutkimusten mukaan maahanmuuttajat myös kokevat itse kotoutuneensa paremmin tanskalaiseen yhteiskuntaan.

Nämä ilahduttavat tarinat hukkuvat Kööpenhaminan kaduilla kaikuviin laukauksiin. Ne ovat kuitenkin olemassa, ja niitä tulee koko ajan lisää.

Artikkeli edustaa kirjoittajan omia näkemyksiä.