Helsingin Kauppatori pääkaupungin sydämessä on varsinainen idylli kauniina kevätpäivänä. Mutta kun alkutoukokuun päivänä seisoskeli torin rannassa ja käänsi katseensa kohti presidentinlinnaa, silmä osui väistämättä rannan sähkökaappiin. Siihen oli tussilla sutaistu teksti, joka kahdella sanalla kertoi, kuinka jotain on perusteellisesti muuttunut Suomen tasavallan rauhassa.

”Tappakaa Thors”, sähkökaapissa luki, eikä tällaisia tekstejä ole ennen seiniin töherretty.

Astrid Thors on maahanmuutosta vastaava ministeri, joka edustaa ruotsalaista kansanpuoluetta. Tämä maahanmuuton ja kielivähemmistön yhdistelmä näyttää päästäneen joidenkin mielissä pimeyden voimia irti.

Kevättalven aikana esimerkiksi eräskin kunnallisvaaleissa perussuomalaisten ehdokkaana ollut henkilö oli avannut Facebook-ryhmän, jonka nimi oli tämä: ”Olen valmis istumaan muutaman vuoden Astrid Thorsin taposta”. Uhkauksia on mennyt poliisitutkintaan, mutta sävy ei siitä ole kummemmin muuttunut. Erittäin rankkaa rasistista ja uhkailevaa tekstiä löytää netistä yhä helposti.

Internet maahanmuuttokritiikin foorumina

Yksi selitys suomalaisen maahanmuuttokeskustelun luonteen rajussa muutoksessa löytyykin juuri internetistä, jonka keskustelupalstoilla muukalaisviha käy kovilla kierroksilla. Maahanmuuton puolesta omilla nimillään esiintyvät saavat varautua nimettömien solvausviestien ryöppyyn ja uhkailuihin. Se on vähentänyt monen halukkuutta osallistua julkisesti koko keskusteluun.

Netissä pienikin ryhmä voi saada äänensä kuulumaan, jos se on aktiivinen ja ärhäkkä. Joukossa on silti myös järjestäytyneitä, poliittiseen vaikuttamiseen tähtääviä ja omilla nimillä esiintyviä maahanmuuttokriittisiä foorumeita, joissa osataan argumentoida asiallisesti.

Vaaleissa tällaisten liikkeiden suosiota ei ole vielä kertaakaan mitattu, sillä ilmiö tässä mitassa on uusi. Silti jotain maan asenteissa ja virallisen keskustelun sävyssä on jo muuttunut.

Maaliskuussa Suomen suurin lehti Helsingin Sanomat julkaisi mielipidemittauksen, jossa 60 prosenttia suomalaisista sanoi olevansa sitä mieltä, ettei maahanmuuttoa pidä lisätä. Määrä oli selvästi suurempi kuin aiemmin. Sitä ennen suopea suhtautuminen maahanmuuttoon oli ollut kasvava trendi.

Turvapaikkalakeja kiristetään

Myös eduskunta on reagoinut. Lainmuutoksilla on pyritty vähentämään Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden määrää ikätesteillä ja perheenyhdistämisoikeuden kiristämisellä. Monet poliitikot ovat mukauttaneet lausuntojaan uusimpien galluptulosten mukaan ja ottaneet maahanmuuttokriittisiä sävyjä.

Selkein poikkeus toiseen suuntaan on ollut ulkoministeri Alexander Stubb, jonka maaliskuinen haastattelu Helsingin Sanomissa oli protesti muuttunutta mielipideilmastoa vastaan: "Olen nähnyt viime aikoina liian vähän ihmisiä, jotka sanovat maahanmuuton olevan Suomelle hyvä asia", hän sanoi ja piti kriitikoiden hallitsemaa maahanmuuttokeskustelua vastenmielisenä.

Ulkomaalaistaustaisten määrä on noin 2,5 prosenttia väestöstä. Osuus on ollut kasvussa mutta on Suomessa edelleenkin paljon pienempi kuin Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa. Keskustelussa eri osapuolet ovat heitelleet keskenään ristiriitaisia tulkintoja erityisesti turvapaikanhakijoita koskevista tilastoista. Ministeri Thors vakuutti toukokuussa eduskunnalle, että hakijoiden määrä on tänä vuonna laskenut tuntuvasti ja on selvästi pohjoismaisia naapureita pienempi.

Selkein selitys kriittisen keskustelun aaltoon juuri nyt löytyy talouskriisistä, joka on lisännyt työttömyyttä ja koetellut julkista taloutta. Edeltäneen nousukauden aikana koko teema pysyi aivan marginaalissa. Vielä ei silti ole varmaa, pysyykö aihe ensi vuoden keväänä pidettäviin vaaleihin asti pinnalla: alkukesällä teema ei ollut enää yhtä paljon esillä kuin talvella.

Populistinen puolue nojaa EU-vastaisuuteen

Suomen tunnetuin politiikan populisti eli perussuomalaisen puolueen johtaja Timo Soini ei mitenkään erityisesti ratsasta maahanmuuttopolitiikalla. Hän on pikemminkin joutunut ottamaan etäisyyttä joidenkin puolueen kannattajien ylilyönteihin.

Selkeästi maahanmuuttokriittistä väkeä on toki ryhmittynyt perussuomalaisiin, ja seuraavien vaalien myötä heidän voi olettaa nostavan puolueessa profiiliaan. Ainakin ehdokasasettelu viittaa vahvasti siihen suuntaan. Ellei sitten ääniä hajota se, että vaaleihin on omalla listallaan suuntaamassa myös lähes yksinomaan tähän teemaan keskittyvä uusi ryhmä.

Soini on taitavasti rakentanut poliittista pohjaa, jolla on täydet mahdollisuudet nostaa perussuomalaiset nykyisestä pienpuolueen asemasta keskisuureksi ryhmäksi. Hän on nyt saanut yllättävää vetoapua Kreikan suunnalta.

Merkittävää populistista puoluetta ei Suomessa ole nähty sitten 1970-luvun, jolloin Suomen Maaseudun Puolue ja sen johtaja Veikko Vennamo onnistui kanavoimaan itselleen silloisen protestiäänten aallon. Puolue hajosi ja romahti sittemmin nopeasti ja jäänteet ryhmittyivät perussuomalaiseksi puolueeksi. Soini on nostanut jo lähes kadonneen perinnön jälleen parrasvaloihin.

Oleellista uudessa nousussa on Soinin oma persoona: hän on poliittinen verbaalilahjakkuus, jonka sanavalinnat jäävät usein elämään. Eikä sattumalta, sillä hän on ahkerasti paneutunut populismin rakennuskeinoihin.

Soinin poliittinen linja on keskittynyt ennen muuta EU-kritiikkiin ja ”herrojen” haukkumiseen. Kreikan kriisi ja euroalueen huojuminen ovat olleet perussuomalaisille kuin taivaan lahja. Tällä menolla luvassa on entistä voimakkaampi poliittinen populistinen liike, jossa Soinin edustama EU-vastaisuus yhdistyy entistä selkeämpään maahanmuuttokriittiseen linjaan.

Tällä hetkellä puolueen gallupsuosio liikkuu vajaassa kymmenessä prosentissa. Viime vaaleissa se oli noin neljä prosenttia. Arkielämässä perussuomalaisten ongelmana on kaiken henkilöityminen puheenjohtaja Soiniin, joka parhaillaan edustaa puoluettaan myös europarlamentissa ja on paljon pois maasta. Eduskuntavaalien jälkeen hän aikoo palata Suomen politiikkaan.

Pääministeri vaihtumassa

Eduskuntavaalien asetelmista tosin on ennenaikaista vielä paljon sanoa. Politiikan kuviot ehtivät vielä muuttua, sillä pääministerikin on vaihtumassa. Matti Vanhanen jättää näinä aikoina keskustan puheenjohtajan tehtävät. Pian sen jälkeen hänen odotetaan luopuvan myös pääministerin paikalta uuden puheenjohtajan hyväksi.

Uuden johdon valitseva keskustan puoluekokous on 12. kesäkuuta. Ehdokkaita on neljä, ja etukäteen vahvimmilta ovat vaikuttaneet kuntaministeri Mari Kiviniemi ja elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen. Politiikan veteraani, ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen on ollut mittausten kolmossijalla. Valinta Kiviniemen ja Pekkarisen tai Väyrysen välillä olisi samalla valinta puolueen modernia siipeä edustavan nuorehkon naisen ja varttuneen, perinteistä linjaa edustavan miehen välillä.

Jos syviin sisäisiin vaikeuksiin joutunut keskusta häviää vaalit, uuden pääministerin kausi jää vain noin puolen vuoden mittaiseksi. Valinnalla ehtii silti joka tapauksessa olla sisäpolitiikkaan paljon vaikutusta.

Artikkeli edustaa kirjoittajan omia näkemyksiä.