Suurkäräjillä keskusteltiin toukokuun viimeisellä viikolla burkan käytöstä. Ainoastaan edistyspuolueen edustajat kannattivat burkan, niqabin ja muiden täysin peittävien asujen kieltämistä yleisillä paikoilla. Muiden puolueiden edustajat totesivat, että pukeutumispoliisi ja ihmisen oikeuksien määrittäminen asun perusteella sotivat ihmisoikeuksia vastaan.

Keskustelun kulkua oli mahdoton arvata vielä muutama kuukausi sitten. Sekä punavihreässä hallituskoalitiossa että Høyressä on burkakiellon kannattajia. Ei siksi, että kovin moni käyttäisi Norjassa burkaa tai niqabia, vaan siksi, että naisten sortamiseen haluttiin ottaa selkeästi kantaa.

Perustelut ovat tuttuja monista Euroopan maista: Jos täysin peittävät asut kielletään, muslimimiesten on huomattavasti vaikeampi pakottaa naiset käyttämään sellaisia, ja samalla osoitetaan, ettei tässä ole sijaa kulttuurirelativismille. Länsimaisissa yhteiskunnissa tulee noudattaa lännen tasa-arvokulttuuria.

Viime syksyn ja talven uutuus oli se, että burkakiellosta keskustelivat perinteisen vasemmiston edustajat. Tämä tulkittiin yleisesti niin, että vasemmiston kotouttamispolitiikka oli liukkailla jäillä. Vastikään käydyssä pilapiirroskeskustelussa sitä oli syytetty liian lepsusta suhtautumisesta muslimifundamentalisteihin.

Keskustelua ja sananvapautta

Kuten tiedämme, Norjan viranomaiset päättivät aloittaa laajan ja tiiviin keskustelun eri muslimiyhteisöjen edustajien kanssa, minkä vuoksi monien tärkeiden poliitikkojen tulkittiin pyytävän anteeksi niiden päätoimittajien puolesta, jotka päättivät julkaista kiistellyt pilakuvat.

Punavihreille oli vaikea pala, että hallituksen ja hallituspuolueiden väitettiin asettavan muslimien kanssa käytävät keskustelut sananvapauden edelle. Oli korostettava, että läntisten arvojen (esimerkiksi tasa-arvon) puolustaminen oli tärkeämpää kuin keskustelu ja ymmärtäväinen politiikka.

Poliittiseen vasemmistoon teki vaikutuksen se, että Tanskan vasemmistoradikaalien kannatusluvut lähtivät vahvaan nousuun, kun sosialistisen kansanpuolueen puheenjohtaja tiukensi ulkomaalaislausuntojaan.

Tällainen oli siis tilanne viime talvena. Suurkäräjillä käydyn burkakeskustelun jälkeen ei ole helppo arvioida kotouttamis- ja maahanmuuttajapolitiikan suuntausta.

Voimakas oikeistosuuntaus

Voi olla, että maahanmuuttajakeskustelu ja -politiikka tiukentuvat, mutta on myös mahdollista, että kaikki puolueet edistyspuoluetta lukuun ottamatta ovat päätyneet siihen, että on tärkeämpää korostaa nykyisen kotouttamispolitiikan hyviä puolia ja jättää symboliikka sikseen.

Syynä olisi siinä tapauksessa se, että ne pitävät välttämättömänä esiintyä todellista tiukempana ja suvaitsemattomampana.

Vaikka puoluestrategien ei väitettäisikään kulkevan mielipidemittausten talutusnuorassa, on silti luonnollista, että he ottavat mittaukset huomioon. Kuluneen puolivuotiskauden lukuisat gallupit osoittavat yksiselitteisesti, että jokseenkin voimakas oikeistosuuntaus liittyy paljolti maltillisen Høyre-puolueen suosioon.

Haparoituaan ensin puoleen ja toiseen Høyre on sittemmin päättänyt profiloitua yksilönoikeuksia korostavana modernina liberaalipuolueena. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että valtion ei tule sekaantua liikaa yksilöiden elämään, ihonväristä riippumatta.

Kansallispopulismi

Edistyspuolueen kannatus ei ole viimeaikaisten mielipidemittausten mukaan laskenut kovin paljon, vaan sen kannatusluvut pysyttelevät yhä 20 prosentin paikkeilla. Silti sekä puolueen että sen lähiympäristön mielestä tilanne junnaa paikallaan.

Viime syksyn vaalitulos oli ennätyksellisen hyvä (22,9 prosenttia), ja edistyspuolueen kannatus on perinteisesti ollut suurempi vaalien välillä kuin varsinaisena vaalipäivänä. Niin ei kuitenkaan ole ollut tänä talvena ja keväänä.

Ylimalkaisesti voidaan siis sanoa, että Norjassa ei ole kansallis- tai oikeistopopulistista suuntausta. Maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikka on nyt aivan yhtä tiukkaa ja liberaalia kuin viime vuosina yleensäkin, ja äänestäjät tuntuvat olevan siihen tyytyväisiä.

Vaihtoehtoinen, ja oletettavasti oikeampi päätelmä on, että Norjan koko poliittinen kenttä on siirtynyt muutaman pienen askeleen kohti sitä, mitä voisi kutsua kansallispopulismiksi.

Sanaan liittyy niin monia kielteisiä mielleyhtymiä, että se on paras määritellä heti.

Kansallispopulismilla tarkoitetaan sitä, että poliitikot ottavat huomioon kansalaisten käsityksen, jonka mukaan uusille maanmiehillemme asetetaan liian vähän ja liian hölliä vaatimuksia ja heitä päästetään maahan niin paljon, että kotouttaminen ei enää onnistu - ja että poliitikot myös sopeuttavat politiikkaansa jossakin määrin tämän käsityksen mukaan.

Punavihreä hallitus ilmoitti hallituskautensa alussa vuonna 2005 noudattavansa inhimillistä maahanmuuttopolitiikkaa. Uusi hallitus otti suojiinsa erityisesti alaikäiset turvapaikanhakijat.

Vuosien mittaan politiikkaa on kiristetty. Ensimmäinen tiukennus toteutettiin vuonna 2008 ja seuraava viime syksyn vaalien jälkeen. Työväenpuolue hyödynsi silloin vahvistunutta asemaansa punavihreässä allianssissa ja kiristi maahanmuuttopolitiikkaa. Sosialistinen vasemmistopuolue SV protestoi äänekkäästi, mutta hyväksyi silti tiukennukset.

Vastoin YK:n ohjeita

Käytännössä tämä on johtanut siihen, että Norjan ulkomaalaisviranomaiset eivät enää noudata entiseen tapaan YK:n pakolaiskomissaarin ohjeita ja että teini-ikäiset turvapaikanhakijat saavat jäädä maahan vain siihen saakka, että täyttävät 18 vuotta.

Viranomaisten lakisääteinen syntymäpäivälahja heille on palautus kotimaahan heti täysi-ikäistymisen myötä.

Edellytyksenä on tietysti, että palauttaminen ei vaaranna turvapaikanhakijan henkeä ja terveyttä tai johda vainoon. Toisaalta myös mahdollisten riskien arviointia on tiukennettu.

Ulkomaalaisviraston hallintoyksikkö ja valitusyksikkö olivatkin pitkään erimielisiä turvapaikanhakijoiden palauttamisesta Kreikkaan. Ulkomaalaisviraston valituksia käsittelevä ulkomaalaislautakunta oli pitkään sitä mieltä, että Kreikka ei käsitellyt turvapaikka-anomuksia asianmukaisesti. Lautakunta kuitenkin pyörsi päätöksensä, ilman että poliitikot olisivat havaittavasti painostaneet sitä, ja nyt turvapaikanhakijoita palautetaan taas Kreikkaan.

Stoltenberg viestittää ankaruutta

Yleisesti ottaen Norjan viranomaisten voi sanoa tehneen viime aikoina tiukennuksia, jotka viestittävät ulkomaailmalle, että turvapaikka ei heltiä Norjasta yhtään helpommin kuin muista Euroopan maista.

Jens Stoltenberg on siis onnistunut pyrkimyksissään pysäyttää viime ja toissa vuonna voimakkaasti kasvanut turvapaikanhakijatulva. Hän on viestittänyt ankaruutta – sekä ulkomailla oleville mahdollisille maahanmuuttajille että omille äänestäjilleen.

Myös kotouttamiskeskustelun sävy on jyrkentynyt viime vuosina. Nyt edellytetään entistä tiukemmin, että kaikki maahanmuuttajat oppivat norjaa, ja maahanmuuttajataustaiset lapset pyritään saamaan päiväkotiin, jotta he oppisivat norjaa ennen kouluun menoa.

Edistyspuolue eroaa yhä muista puolueista siinä, että se haluaa enemmän sanktioita niille, jotka eivät opettele norjaa, mutta muilta osin sen tavoitteet ja äänensävyt ovat jokseenkin samanlaisia kuin muilla puolueilla.

Tämä koskee myös kiistaa Osloon suunnitellusta uudesta muslimikoulusta. Työväenpuolue ja sosialistinen vasemmistopuolue (SV) kannattavat pääkaupungissa edistyspuolueen toivomusta, jonka mukaan muslimikoulua ei tule sallia – siitä huolimatta, että Oslossa on useita yksityisiä kristillisiä kouluja.

SV:n puheenjohtaja ja opetusministeri Kristin Halvorsen on sanonut oman lääninsä puoluepiirille, että hänen mielestään muslimikoulu on sallittava niin kauan kuin kristilliset koulut sallitaan.

Sekä SV:ssä että työväenpuolueessa tuntuu vallitsevan melkoinen erimielisyys, ja erityisen suurten kotouttamishaasteiden kanssa painivilla alueilla asuvat puoluetoverit kannattavat tiukempaa menettelyä kuin muualla asuvat.

Tämä saattaa merkitä sitä, että myös perinteiset vasemmistopuolueet tuntevat kansallispopulistista vetoa - ainakin se puolueväki, joka aikoo kalastella ääniä etupäässä ulkomaalaistaustaisten asuttamilla alueilla.

Artikkeli edustaa kirjoittajan omia näkemyksiä.