Kukaan vastuuntuntoinen poliitikko ei pidä talouskriisiä hyvänä asiana, mutta Jens Stoltenberg on yksi niistä, joiden mielestä tilanne ei ole erityisen uhkaava – sen enempää henkilökohtaisesti kuin maankaan kannalta. Vaikka öljynhinta onkin enää alle puolet entisestä, öljyrahasto on kutistunut ja yhä useammat ovat työttömiä, tuntuu kuin Norja voisi selviytyä kriisistä lähes ehjin nahoin. Lisäksi pääministerin puolue saattaa voittaa ensi syksyn vaalit.

Pääministeri Stoltenbergilla on tutkinto kansantaloustieteestä, ja hän on toiminut aikaisemmin valtiovarainministerinä. Hän on intohimoisen kiinnostunut poliittisista ongelmista, joissa hän voi hyödyntää täysimittaisesti talousosaamistaan. Hän on joutunut päivittämään osaamistaan syksyn mittaan, mutta se ei tunnu heikentäneen Stoltenbergin taloudellista itseluottamusta. Hänen taloudellinen näkemyksensä syksyn kriisinhallintaan on vähintään yhtä vahva kuin hänen poliittinen näkemyksensä.

Hän ei ole antanut periksi poliittisille paineille suurisuuntaisten kriisisuunnitelmien laatimisesta tai Norjan keskuspankin ohjeistamisesta laskemaan korkoja rivakammin ja enemmän kuin mihin keskuspankki itse on valmis. Hän on myös kahden viime kuukauden aikana asettunut sen kritiikin yläpuolelle, jota oppositio – ja monet kommentaattorit – ovat kohdistaneet häneen liian hitaan reagoinnin vuoksi.

Kokonaisvaltainen kriisisuunnitelma valmisteilla

Jens Stoltenberg on valinnut strategiakseen akuuttien kriisien ratkaisemisen yksittäisillä sektoreilla, ja kokonaisvaltainen kriisisuunnitelma saadaan vasta tammi-helmikuun vaihteessa. Tällaista menettelyä ovat suosittaneet myös valtiovarainministeriön asiantuntijat. Ennen uusiin toimiin ryhtymistä he haluavat nähdä, millainen vaikutus keskuspankin ensimmäisillä koronalennuksilla on. He haluavat myös aikaa uusien kriisinhallintatoimien kunnolliseen valmisteluun, niin ettei tuhlata rahaa tai käynnistetä liian pitkiä hankkeita, jotka pitkäkestoisuutensa takia saattavat aiheuttaa taloudelle uusia paineita, kun kriisi on ohi.

Tällainen lähestymistapa on kahden viime kuukauden aikana aiheuttanut sen, että viranomaiset ovat valmistelleet kahta rinnakkaista prosessia. Toisaalta ”kriisialoihin” on pidetty tiiviisti yhteyttä, jotta voitaisiin selvittää kiireellisten toimien tarve. Tähän ryhdyttiin vasta, kun pankkeja varten oli laadittu pelastussuunnitelma, niin että luotonanto sai taas vauhtia. Tämän jälkeen suuria ongelmia aiheuttivat vientiteollisuuden, erityisesti laivateollisuuden, rahoitusratkaisut. Hallitus ryhtyi useisiin eri toimiin turvatakseen teollisuuden luotonsaannin.

Nyt joulukuussa saatetaan ryhtyä toimiin kotimaan teollisuuden lainarahoituksen turvaamiseksi – koska yksityiset lainamarkkinat toimivat edelleen kovin huonosti myös näiden yritysten osalta. Joitakin viikkoja sitten kävi myös ilmi, että monet kunnat ovat leikanneet ensi vuoden toimintabudjettejaan, koska sekä verotulot että rahastomaksut on arvioitu uudelleen. Hallitus lähetti kunnille kirjeen, jossa niitä pyydettiin olemaan välittämättä verotulojen pienenemisestä sisäisissä budjeteissaan. Hallitus maksaa laskun aikanaan.

Kunnat eivät ole aivan tarkkaan selvillä siitä, millaista tukea on tulossa. Se riippuu nimittäin hallituksen käynnistämästä toisesta prosessista eli tulevan kriisipaketin suunnittelusta. Yleisesti oletetaan, että hallitus antaa rahaa paikallishallinnolle erilaisten paikallisten ”hätäaputöiden” käynnistämiseksi. Etusijalla on julkisten rakennusten ja laitosten kunnossapito.

Kuntien etujärjestöt tutkivat vielä ennen joulua eri mahdollisuuksia yhdessä asiasta vastaavan ministeriön kanssa. Samoin tehdään kaikissa muissakin ministeriöissä. Kaikilla yhteiskuntasektoreilla on luovuus kunniassa, kun ne pyrkivät saamaan mahdollisimman suuren osuuden tulevista kriisimäärärahoista.

Verohelpotuksiin suhtaudutaan epäillen

Tammikuun alussa valtiovarainministeriö punnitsee sitten eri toivomuksia ja vaatimuksia. Silloin laaditaan myös uudet talouskehitysennusteet, niin että kriisipaketti pystytään annostelemaan oikein. Jännitysmomenttina on, tyytyykö hallitus myöntämään lisämäärärahoja infrastruktuurin laajentamiseen ja ylläpitämiseen, vai ehdottaako se myös vero- tai maksuhelpotuksia.

Se selviää vasta, kun hallitus on laatinut uuden arvion kriisin vakavuudesta. Jos puolentoista kuukauden kuluttua on realistisia toiveita siitä, että pahin on ohi, Stoltenberg tyytyy lisäämään valtionbudjetin menoja. Edellytyksenä on, että korot ovat laskeneet niin paljon, että se jo sinällään pystyy piristämään yksityissektorin kulutusta.

Puna-vihreä hallitus ei erityisemmin halua vielä tässä vaiheessa turvautua verohelpotuksiin. Sosialistinen vasemmistopuolue SV ja keskustapuolue ovat yleisesti sitä mieltä, että verorasituksen tulisi olla korkeampi. Työväenpuolueen sisällä on erilaisia mielipiteitä, mutta on kiinnostavaa, että se osa puolueesta, joka normaalisti saattaisi turvautua verohelpotuksiin talouden kohentamiseksi, suhtautuu niihin nyt epäillen, koska kuluttajien oletetaan nykytilanteessa käyttävän mahdollisen veronkevennyksen säästämiseen eikä kulutukseen.

Työväenpuolueen puheenjohtaja Jens Stoltenberg kuuluu tähän ryhmään. Tämä puolestaan merkitsee sitä, että hän ajattelee verohelpotuksia pikemminkin poliittiselta kuin taloudelliselta kannalta. Niin kauan kuin hän taloustieteilijänä suhtautuu asiaan epäillen, poliittiset näkemykset saattavat painaa enemmän. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole helppo sanoa, miten tämä poliittinen ajattelu ilmenisi. Ei ole suinkaan varmaa, että hän toteuttaisi puna-vihreiden hallituskumppaneiden toiveet. Syksyllä järjestetään vaalit, ja Stoltenberg on viime kuukausien aikana osoittanut haluavansa huolehtia yhtä lailla puolueensa kuin hallituksenkin eduista. Hän on syksyn aikana turvautunut kolmessa eri asiassa työväenpuolueen enemmistöön juntatakseen läpi oman ja puolueensa tahdon.

Suvereeni ja itsevarma pääministeri

Jens Stoltenbergia oli pidetty kesään asti liian prosessikeskeisenä ja lepsuna. Maine on nyt muuttunut. Tämä johtuu jossakin määrin kriisitilanteen hoitamisesta. Hän on antanut selkeästi ymmärtää, että päätökset tehdään hänen toimistossaan. Suurkäräjien oppositiosta hän ei ole piitannut – eikä ole suonut myöskään kahden muun puolueen hallituskumppaneilleen kovin kummoista liikkumatilaa. Hän on vaikuttanut itsevarmalta ja suvereenilta.

Se on palkittu mielipidemittauksissa. Työväenpuolueen kannatus on kohonnut, ja puolueella on aihetta uskoa hyvään vaalitulokseen ensi syksynä. Ellei puna-vihreä hallitus saa uusittua enemmistöään, työväenpuolue saattaa olla niin vahvoilla, että se pystyy muodostamaan hallituksen yksinään – suurkäräjien vaihtuvien enemmistöryhmittymien tuella.

Juuri työväenpuolueen ja Jens Stoltenbergin itsevarmuus provosoi muita. Ärtymys on noussut sellaisiin mittoihin, että se tarttuu äänestäjiinkin.

Moni asia riippuu talouskriisin kehityksestä. Jos asiat menevät lähiaikoina hullumpaan suuntaan, hallituksen asteittainen tarttuminen kriisiin saattaakin osoittautua poliittisesti epäviisaaksi. Talouden näkökulmasta on tuskin epäilystä siitä, etteikö olisi järkevää edetä vähän kerrallaan ja harkita perusteellisesti ennen toimenpiteisiin ryhtymistä, mutta se on yhdentekevää, elleivät äänestäjät näe tuloksia. Jos työttömyys todella alkaa kasvaa, Stoltenberg saattaa saada syyn niskoilleen, vaikkei se tosiasiallisesti hänen syytään olekaan. Siinä tapauksessa tämänsyksyinen itsevarma ja itsenäinen asenne kääntyy häntä vastaan.

Työväenpuolue voidaan siinä tilanteessa vetää tilille myös siitä, että öljyrahasto, jonka nykyinen nimi on ulkomaan eläkerahasto, on pelattu ja hävitty maailman pörsseissä. Näin ei ole vielä tapahtunut, mutta se saattaa olla edessä. Käytännössä voisi käydä niin, että suuret monikansalliset yhtiöt luisuvat alamäkeä ja Norjan eläkerahaston omistajuus niissä häviää ikuisiksi ajoiksi. Se olisi jotakin aivan muuta kuin tähänastiset pörssinotkahdukset. Arvonalennusta on tapahtunut, mutta toivomme silti osakekurssien kääntyvän uuteen nousuun.

Stoltenberg voi lohduttautua sillä, että sellaisessa maailmanlaajuisessa romahduksessa olisi pelissä paljon pahempiakin asioita kuin hänen ensi syksyn vaalivoittonsa.

Artikkeli edustaa kirjoittajan omia näkemyksiä.