Yhdysvaltain väistyvän presidentin George W. Bushin ja Tanskan pääministerin Anders Fogh Rasmussenin välillä vallitsee tavattoman vahva luottamussuhde. Barack Obama ja hänen uusi hallintonsa taas normalisoivat USA:n ja Tanskan suhteet. Vallanvaihto vaikuttaa joillakin alueilla suoraan Fogh Rasmussenin kohtaloon ja Tanskan hallituksen mahdollisuuksiin varmistaa, että vuoden 2009 ilmastokokouksessa saavutetaan tuloksia.

George W. Bushin ja Tanskan hallituksen päämiehen Anders Fogh Rasmussenin välit ovat olleet harvinaisen läheiset. Joidenkin mielestä syynä on se, että ennennäkemättömän epäsuositulla Yhdysvaltain presidentillä ei ole liiemmin ystäviä, ja siksi hänen on ollut pakko turvautua Tanskan ykkösmieheen. Toiset korostavat, että Bushilla ja Fogh Rasmussenilla on paljolti samanlainen maailmankatsomus ja että transatlanttiset suhteet ovat Fogh Rasmussenille ylettömän tärkeitä.

Maailman mahtavimman miehen ja pienen pohjoisen kuningaskunnan pääministerin välit ovat kiistatta olleet epätavallisen läheiset, mistä kertoo keskinäisten valtiovierailujen lisäksi myös se, että Tanskan pääministeri on puolisonsa kanssa vieraillut George W. Bushin maatilalla Crawfordissa.

Barack Obaman vaalivoiton myötä USA:n ja Tanskan suhteiden luonne kuitenkin muuttuu. Suhde muuttuu asiapitoisemmaksi, kun harvinaiset henkilökohtaiset suhteet jäävät syrjään ja muiden Euroopan maiden pääministerit vahvistavat omia, George W. Bushin kaudella heikentyneitä yhteyksiään Valkoiseen taloon.

Tanskalaisten poliitikoiden ja diplomaattien on todennäköisesti enää turha odottaa saavansa Washingtonissa entisenlaista VIP-kohtelua tai korkeimman tason informaatiota ja pääsyä kokouksiin.

Kansainvälinen ura katkolla

Barack Obaman valtaantulo vaikuttaa Anders Fogh Rasmussenin poliittiseen kohtaloon välittömästi ainakin kahdella tavalla: ensiksikin Kööpenhaminassa loppuvuodesta 2009 pidettävään YK:n ilmastokokoukseen ja toiseksi Fogh Rasmussenin mahdollisuuksiin tulla valituksi Naton pääsihteeriksi.

Tuleva vallanvaihto on kenties jo ehtinyt vaikuttaa pääministerin mahdollisuuksiin luoda kansainvälinen ura puolustusliiton pääsihteerinä. Pääministeri on joka tapauksessa kiistänyt Barack Obaman vaalivoiton jälkeen huomattavasti aikaisempaa tiukemmin ja päättäväisemmin, että hän ylipäätään olisi ehdolla kansainvälisiin virkoihin. Tämä saattaa sinällään johtua sisäpoliittisista seikoista, koska Fogh Rasmussenin ja hänen Venstre-puolueensa kannatus on mielipidemittausten mukaan laskenut hieman syksyn aikana ja puolue on kärsinyt tappioita useilla rintamilla, mutta myös USA:n vallanvaihto on voinut vaikuttaa asiaan. Kansainvälisessä lehdistössä Fogh Rasmussenin on toistuvasti mainittu olevan vahva ehdokas Naton pääsihteeriksi, mitä on usein perusteltu sillä, että hänellä on takanaan amerikkalaisten luja luottamus ja suorat yhteydet Washingtoniin.

Bushin hallinnolle Fogh Rasmussen olisikin ollut todellinen raskaan sarjan ehdokas, mutta on mahdotonta sanoa, miten Obaman uusi hallinto aikoo menetellä. Muut seikat, esimerkiksi suhteet Euroopan isoihin liittolaisiin, saattavat muuttaa tilannetta.

Ilmastokokouksen tulos riippuu amerikkalaisista

USA:n halukkuus kunnianhimoisen kansainvälisen ilmasto- ja ympäristöpolitiikan tekemiseen Kööpenhaminan ilmastokokouksessa on äärimmäisen tärkeää, mikäli pääministeri Fogh Rasmussen ja ilmastoministeri Connie Hedegaard haluavat kruunata Tanskan ilmastodiplomatian uraauurtavalla kansainvälisellä sopimuksella.

Samasta syystä he tulevat tekemään kaikkensa saadakseen USA:n uuden hallituksen puolelleen, ja he toivovat Obaman pitävän kiinni aikomuksistaan, joita hän on esittänyt pitkän ja uuvuttavan vaalitaistelun aikana. Connie Hedegaard on muun muassa luonut suhteet tutkijoihin ja neuvonantajiin, joiden puoleen Barack Obaman arvellaan kääntyvän muovattaessa Yhdysvaltain tulevaa ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa.

Toisaalta taas on ilmeistä, että jos uusi presidentti ei aiokaan määrätietoisesti pyrkiä kattavaan ilmastosopimukseen – esimerkiksi siitä syystä, että hän pelkää sen aiheuttavan liian suuria paineita Yhdysvaltain taloudelle ja amerikkalaisyritysten lyhyen aikavälin kilpailukyvylle epävakaassa taloudellisessa tilanteessa –, Tanskan pääministerin ja ilmastoministerin on erittäin hankala tehdä Kööpenhaminan ilmastokokouksesta kansainvälistä menestystä.

Toimiiko historian heiluri jälleen?

Barack Obaman valinta voi vaikuttaa yleisemminkin Tanskan politiikkaan. Sekä poliitikot että tarkkailijat ovat viime aikoina käyttäneet aikaa osoittaakseen, että USA:n ja Tanskan vallanvaihdot ovat viime vuosikymmeninä merkillisellä tavalla noudattaneet tiettyä kaavaa.

1960-luvulla USA:n presidenttinä oli demokraatti ja Tanskassa olivat vallassa sosiaalidemokraatit. Vuosikymmenen lopulla valtaan tuli republikaani Richard Nixon, ja Tanskassa valtaan nousi porvarihallitus. Republikaanipresidentit Ronald Reagan ja George Bush vanhempi olivat vallassa USA:ssa 1980-luvulla, jolloin Tanskassa pitivät valtaa porvarihallitukset. Demokraatti Bill Clinton nousi valtaan 1990-luvulla, jolloin Tanskan pääministerinä oli sosiaalidemokraatti Poul Nyrup Rasmussen. Sitten USA:ssa koitti George W. Bushin aika, ja Tanskassa puolestaan on pitänyt valtaa vuosituhannen vaihteesta saakka porvarillis-liberaalinen Anders Fogh Rasmussen.

Tanskalaispoliitikot ovat selvästikin havainneet tämän rinnakkaisuuden, ja monet katsovat Obaman vaalivoiton merkitsevän hallitusvaihdoksen mahdollisuutta tai vaaraa myös Tanskassa.

Sosiaalidemokraattien puoluejohtaja ja pääministeriehdokas Helle Thorning-Schmidt ei ilmaissut asiaa suoraan, mutta hän totesi kuitenkin Obaman valinnan ennakoivan uutta aikakautta, jolloin maailmaa ei enää jaeta ”heihin ja meihin”. Tämä oli huonosti peitelty viittaus siitä, että hän näkee sekä George W. Bushin että Anders Fogh Rasmussenin ”hajottajina” eikä ”kokoajina”.

Sosialistisen kansanpuolueen SF:n puheenjohtaja Villy Søvndal arvioi tilannetta suorapuheisemmin todeten Obaman voiton olevan iso tappio Fogh Rasmussenille: ”Obaman vaalivoitto on kova isku Fogh Rasmussenille. Pääministeri on menettänyt poliittisen gurunsa George W. Bushin, ja republikaanien vaalitappiolla on seurauksia myös meidän hallituksellemme. Fogh Rasmussen on liittoutunut hyvin läheisesti Bushin kanssa. Nyt Bush uppoaa ja vetää Fogh Rasmussenin mukanaan”, SF:n puheenjohtaja sanoi toiveikkaana.

Tanskan parlamentin vastakkaiselta laitamalta piikitteli puolestaan Tanskan kansanpuolueen Pia Kjærsgaard sosiaalidemokraatteja ja sosialistista kansanpuoluetta, jotka hänen mukaansa yrittävät säälittävällä tavalla omia USA:n uuden presidentin. Kjærsgaard muistutti, että Barack Obama olisi Tanskan oloissa huomattavasti kauempana oikealla kuin Christiansborgin kaikkein oikeistolaisimmat ja porvallisimmatkaan puolueet.

Mitä tästä voidaan siis päätellä? Kokonaisuutena Obaman valinta uudeksi presidentiksi johtaa Tanskan ja USA:n suhteiden tarkistamiseen, vaikka ne säilyvät edelleen erittäin lujina, mutta vielä ei ole mahdollista sanoa, koittaako Euroopassa uuden presidentin myötä uusi vaaleanpunainen aikakausi 1990-luvun tapaan.

Tanskan oppositio toivoo sitä.

Artikkeli edustaa kirjoittajan omia näkemyksiä.