Vuoden alkaessa Suomessa on valjennut karu totuus. Oman talouden hyvä kunto ei riittänyt puskuriksi, kun globaali talous törmäsi seinään. Vientiteollisuuden tilaukset ovat hetkessä kadonneet ja kaikki odotukset tämän vuoden kehityksestä romahtaneet. Hallitus yrittää elvyttää ja ottaa lisää velkaa, mutta työttömyys on nopeasti nousemassa.

Suomen ilmastopoliittisiin tavoitteisiin ei muuttunut tilanne ole vaikuttanut. Eduskunta saa kevään aikana käsittelyyn tulevaisuusselonteon, jossa pohditaan tarvittavia toimia päästöjen vähennyksissä aina vuoteen 2050 asti.

Iso osa Suomen perinteisestä teollisuustuotannosta on jo aikoja sitten muuttanut ulkomaille globalisaation myötä, mutta paljon on yhä jäljellä. Raskas tai erikoistunut teollisuus tekee pitkälle jalostettuja tuotteita globaaleille markkinoille: paperia, terästä, laivoja. Metsäteollisuus oli joutunut vaikeuksiin jo aiemmin, mutta yleisesti tilanne näytti hyvältä. Vielä loppuvuoteen asti tilauskirjat pullottivat täysinä. Puhuttiin työvoimapulasta, pohdittiin ulkomaisen työvoiman lisäämistä.

Sitten edessä oli pörssiyhtiöiden seuraava kvartaali, ja tammi-helmikuun vaiheilla ilmestyivät järkyttyneen näköiset teollisuusjohtajat tiedotustilaisuuksiin kertomaan työvoiman vähennyksistä, investointien siirtämisestä ja toinen toistaan synkemmistä tuloksista. Eikä kukaan heistä uskaltanut enää ennustaa, mitä vuoden jatkuminen tuo tullessaan.

Vienti on Suomelle elintärkeää

Ennen niin vakaat teollisuuden työpaikat ovat muuttuneet erittäin epävarmoiksi. Pienessä pohjoisessa Tornion kaupungissa teräsyhtiö Outokumpu lopetti palkan maksamisen 2 000 työntekijälle. Kaskisten 1 500 asukkaan pikkukaupungissa länsirannikolla lakkautettiin 250 työntekijän sellutehdas, paikkakunnan suurin työllistäjä. Hangon tuontisatamassa makaa silmänkantamattomiin upouusia autoja, joiden oli määrä päätyä venäläisille ostajille mutta joita kukaan ei Venäjällä enää osta.

Nämä vaikeudet kertautuvat talouden muillekin aloille. Suomen bruttokansantuotteesta peräti 45 prosenttia muodostuu vientiteollisuudesta. Kun vienti pysähtyy lähes kaikilla aloilla äkkiä ja odottamatta, ei paljon auta, vaikka maan talouden lähtökohdat olisivat muuten kunnossa.

Suomen ammattiliittojen keskusjärjestön SAK:n laskelmien mukaan noin 50 000 suomalaista oli tammikuussa joutunut kokemaan joko lomautus- tai irtisanomisuhkaa työpaikallaan. Kaikki talouden tilastokäyrät kääntyivät marras-joulukuussa laskuun lukuun ottamatta työttömyystilastoja, jotka kääntyivät nousuun. Runsaan kuuden prosentin työttömyys ei sinällään vielä ole hälyttävä, mutta on jo selvää, että se nousee vuoden mittaan vähintään pari prosenttiyksikköä.

Kun yhtiöiden tulokset ovat romahtaneet, kunnat eivät saa enää niiltä verotuloja. Kautta maan kunnat ja kaupungit joutuvat laatimaan talousarvioitaan uusiksi ja miettimään säästökohteita, sillä kuntien tulot laskevat odotetusta mutta kustannukset yhä nousevat. Ja kaikkialla huudetaan nyt valtiota apuun.

Käsillä ”talouden talvisota”

1990-luvun alun syvän laman jälkeen Suomesta kehittyi avoin, globaalisti toimiva ja globaalisti orientoitunut talous. Näytti siltä, että toimiva resepti oli vihdoinkin löytynyt. Teollisuus loi tiiviit yhteydet Kiinaan, Intiaan ja Venäjälle, joiden kasvu näytti vääjäämättömältä. Kotimaassa työttömyys laski jatkuvasti ja päätyi jo selvästi EU-maiden keskiarvon alle. Valtiontalous oli saatu erinomaiseen kuntoon.

Vielä viime vuoden syksyllä valtiovarainministeri, kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen saattoi luottavaisesti sanoa, että Suomi selviää taantumasta muita maita vähemmällä. Tämän vuoden puolella niitä puheita ei enää ole kuultu.

Tammikuussa Katainen jo laati kiireen kaupalla uusia elvytysohjelmia, puhui ”talouden talvisodasta” ja ilmoitti valtion velan kasvavan lähivuosina tuntuvasti. Lyhyessä ajassa kaikki näkymät olivat muuttuneet täydellisesti, ja uudet ennusteet odottivat jo kolmen-neljän prosentin laskua maan talouteen.

Suomen – kuten niin monen muunkin maan – talous oli aivan liian globalisoitunut kestääkseen globaalin talouden halvaantumista. Seuraukset iskivät Suomeen viiveellä, mutta iskivät kuitenkin. Mikään ei edelleenkään viittaa yhtä pahaan kurimukseen kuin 1990-luvun alussa, jolloin maa oli lähellä talouden romahtamista Islannissa nyt koetulla tavalla. Pankkikriisiä ei ole, velkaantuminen on hallinnassa, yritykset kunnossa ja lähtökohdat kautta linjan paremmat.

Suurin ongelma on siinä, että tällä erää ei ilmeistä ulospääsyä ole näkyvillä.

Katse viennistä kotimarkkinoille

1990-luvun alun lamaan Suomi sukelsi sulkeutuneena ja säännösteltynä taloutena, jolla oli oma heikko valuutta. Mutta silloin saatettiin devalvoida, tukea vientiteollisuutta ja yrittää kaikin keinoin hakea uutta nousua viennin ja kansainvälisten kytkösten avulla. Huomattavat panostukset tutkimukseen ja innovaatioihin auttoivat tässä kaikessa. Tuota aikaa symboloi parhaiten Nokian muuttuminen sekavasta monialakonsernista johtavaksi globaaliksi tietoteknologiayhtiöksi. Nyt Suomessa seurataan huolestuneina, kuinka noin 16 000 suomalaista suoraan työllistävän yhtiön jatkossa käy. Väkeä on jo ryhdytty vähentämään.

Tällä erää ei viennin tukeminen paljon auta, koska kukaan ei missään osta mitään. Katseet ovatkin kääntyneet kotimaiseen kysyntään, palveluihin, kotimarkkinoihin – siis kaikkeen sellaiseen, johon ei globalisaation kulta-aikana montaa ajatusta uhrattu.

Tammikuun lopussa hallitus julkisti elvytyspaketin, jonka kokonaisvaikutuksiksi se arvioi kaksi miljardia euroa. Sillä on määrä turvata noin 25 000 työpaikkaa, joskaan kaikki taloustieteilijät eivät yhdy siihen arvioon. Pääpaino on töissä, jotka saadaan alkuun nopeasti ja jotka työllistävät hyvin. Tyypillisesti kyse on teiden, ratojen ja rakennusten pienistä korjaus- ja parannusurakoista.

Samalla on ryhdytty miettimään, mikä jatkossa olisi neuvoksi.

Pääministeri, keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen on puhunut tarpeesta kymmenien miljardien eurojen ”tulevaisuuspakettiin”, jolla suunnattaisiin investointeja Suomeen. Samalla hän on puhunut ”kolmannesta tiestä”, joka tarkoittaisi välimuotoa markkinaliberalismin ja talouden valtio-ohjauksen välillä.

Porvarihallituksen sisällä keskusta onkin pyrkinyt tekemään irtiottoa markkinaliberaaliin kauteen, kuten Vanhanen asian määrittelee. Sisäpolitiikassa hallituksen ja opposition välit ovat taloustilanteen muuttumisen myötä selvästi kiristyneet, ja pitkään nousussa ollut kokoomus on alkuvuodesta joutunut puolustuskannalle.

Ilmastotavoitteet pitävät

Puhe innovaatioista on näissä oloissa siirtynyt taka-alalle ja yliopistokeskustelu koskee lähinnä sitä, kuinka yliopistojen toiminta jatkossa rahoitetaan. Talouden uuden kasvun toiveita moni hakee ympäristö- ja energiateknologiasta.

Suomi on sitoutunut täyttämään kaikki EU:n ilmastovaatimukset, etsinyt keinoja niiden toteuttamiseen, eikä vähennystavoitteita kyseenalaisteta. Jatkuvaa keskustelua kuitenkin käydään siitä, mikä tässä kokonaisuudessa on ydinvoiman rooli.

Hallituksella on pöydällään jo peräti kolme hakemusta uuden ydinvoimalan rakentamiseksi Suomeen ja vuoden mittaan on päätettävä, kuka luvan saa ja minne. Nämä hankkeet on pantu alulle kauan ennen nykyistä talouskäännettä, joka ei ydinvoimakeskusteluun ole toistaiseksi juuri vaikuttanut.

Suomen ilmastopolitiikka on tähän asti seuraillut EU:n linjauksia. Parhaillaan laaditaan ilmasto- ja energiapoliittista tulevaisuusselontekoa, jossa on määrä pohtia keinoja päästä jo 80 prosentin päästövähennyksiin vuoteen 2050 mennessä. Selonteon sisältöä ei vielä ole julkistettu, mutta eduskuntaan se on tulossa toukokuussa. Ennakkotietojen mukaan ilmastosuunnitelmissa annetaan paljon painoa energiatehokkuuden parantamiseen.

Artikkeli edustaa kirjoittajan omia näkemyksiä.