Yhä itsetietoisempi ja aggressiivisempi Venäjä huolestuttaa entistä enemmän tanskalaispoliitikkoja, jotka ovat seuranneet jännittyneinä hyökkäystä Georgiaan. He olivat jo aiemmin todenneet, että venäläiset eivät kaihda käyttää painostus- ja valtakeinona vankkaa otettaan Euroopan energiahuollosta.

Venäläisten tunkeutuminen Georgiaan kärjisti entisestään tanskalaisten kuvaa yhä itsetietoisemmasta ja aggressiivisemmasta Venäjästä. Erityisesti tämä koskee tanskalaisia poliitikkoja, jotka huolissaan seuraavat suuren maan kehitystä.

Ulkoministeri Per Stig Møller totesi Georgian pääkaupungin pommittamisesta tiedon saatuaan: ”Kuvat sotatoimista, tuhosta ja pakolaisista ovat hirvittäviä. Olimme toivoneet kaiken sellaisen kuuluvan menneisyyteen eikä nyky- Eurooppaan”.

Tanskan ulkoministerinä aiemmin toistakymmentä vuotta toiminut Uffe Ellemann-Jensen kommentoi Venäjän maahantunkeutumista vielä kovemmin sanoin. Hän varoitti Berlingske Tidende -lehdessä syyskuun puolivälissä julkaistussa analyysissaan hyvin tiukkaan sävyyn siitä, että muutkin maat, esimerkiksi Ukraina, voivat joutua Venäjän vihamielisten toimien kohteeksi. Uffe Ellemann-Jensen arvosteli myös EU:ta siitä, ettei se halua viestittää Ukrainalle yksiselitteisesti, että maa on ehdolla EU:n jäseneksi ja että se on tervetullut mukaan heti, kun jäsenyysvaatimukset on täytetty.

Ellemann-Jensenin mukaan EU:n tulisi valaa Ukrainaan toivoa, sillä maasta saattaa tulla seuraava uhri, etenkin kun vahvasti venäläisenemmistöisellä Krimin niemimaalla kytee konflikti ja venäläiset aivan ilmeisesti pitävät Sevastopolin laivastosatamaa venäläisten omaisuutena, vaikka se on vain vuokrattu Venäjän Mustanmeren-laivaston käyttöön.

Samassa artikkelissa hän kritisoi EU:ta siitä, että se on tyytynyt vain sanomaan ”Hyi, hävetkää!” Hän viittasi siihen, että Ukrainan presidentti vetosi Kööpenhaminan-vierailullaan voimakkaasti EU:n tukeen. Presidentin mukaan EU:n tulee olla majakka, joka osoittaa Ukrainalle, kuljettavatko tuulet ukrainalaisia oikeaan suuntaan.

Analyysinsa lopuksi Ellemann-Jensen käytti samaa kielikuvaa ja päätteli: ”Tuuli on nyt voimistunut myrskyksi. Eikä majakka loista vielä. Näin syntyy uhka siitä, että Moskovassa tämä mielletään rohkaisuksi käyttäytyä edelleenkin aivan kuin Venäjän naapuruussuhteisiin pätisivät aivan omat säännöt.”

Jännitteet tuntuvat Tanskassa

Venäjän menettely synnyttää luonnollisesti jännitteitä ja huolta ennen kaikkea lähinaapureissa, jotka ovat suurimmassa vaarassa joutua Venäjän valtapolitiikan uhreiksi. Myös yhä useampien tanskalaispoliitikoiden huoli kasvaa Venäjän valtapullistelun vuoksi.

Tanska on monesti törmännyt suurpoliittisiin toimiin, joita venäläiset ovat käynnistäneet useilla rintamilla oman vaikutusvaltansa korostamiseksi ja muun maailman taltuttamiseksi.

Vuodenvaihteen jälkeen Tanskan ilmatilan tuntumassa on lentänyt tavallista enemmän venäläisiä sotilaskoneita, jotka ovat laukaisseet ilmavoimien käännytysvalmiuden, niin että tanskalaiset F-16-hävittäjät on jouduttu komentamaan ilmaan karkottamaan venäläiskoneita ja ottamaan niistä kuvia asian dokumentoimiseksi.

Turvallisuuspolitiikan tutkijoiden mukaan tämä selittyy sillä, että venäläiset haluavat vilkkaalla lentotoiminnallaan – eikä vain Tanskan lähellä, vaan ylipäätään – osoittaa tyytymättömyytensä suunniteltuun ohjuskilpeen.

Käännytettyjen koneiden lukumäärän lisäännyttyä yksi Tanskan arvostetuimmista turvallisuuspoliittisista asiantuntijoista, Mikkel Vedby Rasmussen Tanskan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tutkimuslaitoksesta totesi kuitenkin, ettei Tanskan turvallisuus ollut uhattuna. Hänen mielestään ”naapureita ei kuitenkaan voi kohdella sillä tavalla” kuin venäläiset tekevät. Hän lisäsi, että venäläisistä kertoo paljon se, että ”he määrittävät suhteensa muuhun maailmaan sotilasvoiman kautta”.

Lisäksi Tanska on ollut mukana mutkikkaassa pelissä, joka koskee rajanvetoa Pohjoisnavalla ja näin ollen myös muun muassa alueen öljyesiintymien hallintaa. Rajoista kiistelee viisi maata: USA, Kanada, Norja, Tanska ja Venäjä. Venäläiset pystyttivät lippunsa Pohjoisnavalle näkyvänä merkkinä siitä, että he aikovat jatkaa tiukkaa taistelua alueen luonnonvaroista. Paine on kasvanut, koska näiden äärimmäisen autioiden ja hankalakulkuisten alueiden luonnonvaroihin ei ole aikaisemmin päästy käsiksi jään takia, mutta ilmastonmuutoksen myötä esimerkiksi öljynporausmahdollisuuksien tutkiminen on muuttunut realistiseksi. Jään sulaminen helpottaa myös liikkumista ja mahdollistaa uudet laivareitit, jotka voivat lyhentää matkaa Euroopasta Kiinaan tai Japaniin tuhansia kilometrejä.

Uudet laivareitit ja etenkin energiantuotantomahdollisuudet aiheuttavat lähivuosina aivan varmasti turvallisuuspoliittisia jännitteitä ja murroksia, ja tällöin suhde venäläisiin nousee taas hyvin voimakkaasti esille.

Venäläiset kiertävät kaasuhanoja

Tanskalaisia poliitikkoja huolestutti jo entuudestaan venäläisten raudanluja ote maan omista valtavista öljy- ja kaasuvaroista – ja etenkin venäläisten halu käyttää luonnonvaroja turvallisuuspolitiikkansa välineenä.

He seurasivat erittäin huolissaan sivusta, kun Vladimir Putin käytti maansa luonnonvaroja Ukrainan painostamiseen. Kaasusodassaan venäläiset nostivat Ukrainaan myymänsä kaasun hinnan moninkertaiseksi, mutta hinnankorotus ei koskenut Valko-Venäjää, Georgiaa eikä Armeniaa. Ukraina kieltäytyi maksamasta vaadittua hintaa, jolloin Venäjän valtion omistama Gazprom-kaasuyhtiö sulki Ukrainaan johtavan kaasuputken. Hyvin suuri osa Venäjän Eurooppaan viemästä kaasusta kulkee Ukrainan kautta, ja boikotin sivuvaikutuksena monien EU-maiden kaasunsaanti kutistui huomattavasti. Kaasukiista loppui lyhyeen, mutta se avasi EU-maiden silmät. Ongelmana on kuitenkin se, että EU-maiden riippuvuus Venäjän kaasusta ja öljystä ei suinkaan pienene, vaan päinvastoin kasvaa lähivuosina.

Pääministeri Anders Fogh Rasmussen on korostanut monissa puheissaan ja esityksissään, että myös turvallisuuspoliittisista syistä on äärimmäisen tärkeää vähentää riippuvuutta tuontienergiasta panostamalla massiivisesti uusiutuvan energian kehittämiseen. Tällä hetkellä Tanska kuuluu niihin etuoikeutettuihin EU-maihin, jotka saavat kaasua ja öljyä Pohjanmerestä, mutta näiden varojen ehtyessä ja porauksen vaikeutuessa myös Tanskan riippuvuus Venäjän toimituksista kasvaa – mikä ei ole erityisen houkutteleva tulevaisuudennäkymä.

Venäjän pelko

Turvallisuuspolitiikan asiantuntijat ovat jo kauan sitten todenneet, että riippuvuuden lisääntymisellä on ollut seurauksensa. Heidän mukaansa Eurooppa on jo nyt niin riippuvainen Venäjän öljystä ja kaasusta, ettei EU voi sallia välien kiristymistä Kremlin kanssa. Silloinkin kun venäläiset käyttävät raakaa sotilasvoimaa naapurimaitaan kohtaan, kuten nyt Georgiassa, EU:n on tyydyttävä laimeisiin kannanottoihin – kuten Uffe Ellemann-Jensen mainitsi analyysissaan.

Kaikkein avoimimmin EU:n pulman on myöntänyt Italian kiistelty pääministeri Silvio Berlusconi. Venäläisten hyökättyä Georgiaan hän väänsi Euroopan pulmatilanteen rautalangasta sanoen: ”Venäjällä on ydinase, joka kykenee tappamaan maailman väestön kymmenkertaisesti. Sen talous kasvaa 7–8 prosenttia vuodessa, ja maalla on valtavat öljy- ja kaasuvarat.”

Lisäksi Euroopalla – ja USA:lla – on tietysti muitakin painavia syitä välttää Venäjä-kiistan kärjistymistä. Venäjän talouden kehitys tekee Venäjän-viennistä houkuttelevaa, ja toiveikkaat eurooppalaiset poliitikot panostavat sen vuoksi siihen, että keskinäisen kaupankäynnin kasvu lisäisi molemminpuolista riippuvuutta ja vakauttaisi kehitystä. Lisäksi turvallisuuspolitiikan asiantuntijat korostavat, että lännen on yleisesti pyrittävä kansainvälisessä suurpolitiikassa mahdollisimman toimivaan vuorovaikutukseen venäläisten kanssa, esimerkiksi kun yritetään jarruttaa Iranin ydinasepyrkimyksiä ja luotaessa vastapaino kasvavalle ja yhä itsetietoisemmalle Kiinalle.

Karhun käytös herättää lyhyesti sanottuna huolta – mutta kukaan ei välittäisi ryhtyä karhunkaatoon.

Artikkeli edustaa kirjoittajan omia näkemyksiä.