Ruotsia pidettiin pohjoismaisissa yhteyksissä pitkään jonkinlaisena omahyväisenä isonaveljenä. Historioitsijoiden ja kirjailijoiden mukaan väestökehitys ja talous ovat kuitenkin muuttaneet vallan tasapainoa. Nyt asiat ovat toisin.

Kirjailija ja historioitsija Herman Lindqvist kuvailee: ”Ilmaiset bussit rahtaavat Malmöhön shoppailunhaluisia tanskalaisia, jotka haluavat hyödyntää heikkoa Ruotsin kruunua. Norjassa ruotsalaiset puhdistavat ja pakkaavat riemumielin kalaa, vaikka norjalaiset itse nyrpistävät sellaiselle nenäänsä. Suomalaisyritykset puolestaan ovat viime vuosina hankkineet omistukseensa isoja osia Ruotsin elinkeinoelämästä.”

”Ruotsalaisten aika Pohjolan kuninkaina on nyt ohi – nyt on pohjoismaisten naapureidemme vuoro olla pöyhkeitä, rikkaita ja luovia", toimittaja Maria Wernhult tiivistää Ruotsin uuden roolin pohjoismaisessa perheessä.

Ruotsin aika luopua harhakäsityksistään

Norja lienee Ruotsille kaikkein läheisin sekä kielellisesti että kulttuurisesti. Kymmenet tuhannet ihmiset ylittävät päivittäin Ruotsin ja Norjan rajan, ja Oslosta on tullut värmlantilaisten lähin suurkaupunki- ja kasvualue. Värmlannin maaherra Eva Eriksson toteaa, että uudessa Euroopassa keskiössä ovat kasvualueet, joille valtionrajat ovat sivuseikka. Hänen mielestään ruotsalaisten on korkea aika päästä eroon norjalaisia koskevista harhakäsityksistään, jollaisiin sortui myös entinen elinkeinoministeri Björn Rosengren kutsuessaan Norjaa viimeiseksi neuvostotasavallaksi – tietämättä, että tv-kamerat kävivät.

Saab koki pahan takaiskun, kun Norja viime vuoden lopulla päätti hankkia amerikkalaisia F-35-hävittäjiä ruotsalaisen Jas 39 Gripenin sijaan. Puolustusministeri Sten Tolgfors oli pettynyt. Hän oli jättänyt Norjalle tarjouksen, jossa hän korosti pohjoismaisen yhteistyön tarvetta, mutta siitä ei siis ollut apua.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Ruotsin ja Norjan väliset kauppahankkeet ovat kariutuneet. Volvon johtaja Pehr G. Gyllenhammar yritti 30 vuotta sitten kehittää maiden välille mittavaa teollista yhteistyötä. Norjalaiset olisivat ostaneet 40 % Volvosta, joka puolestaan olisi saanut osuuden Norjan öljykentistä ja perustanut autotehtaan, jossa olisi valmistettu ympäristömyönteisempiä ajoneuvoja käyttäen norjalaista alumiinia yhtenä tärkeänä raaka-aineena. Ruotsalaisten mielestä norjalaiset olisivat saaneet liian suuren osuuden potista, ja vähitellen koko sopimus kariutui.

Kymmenen vuotta sitten romuttui puolestaan Telian ja Telenorin välinen sopimus muun muassa siitä syystä, että norjalaiset luulivat joutuneensa huijatuiksi, koska lehtitietojen mukaan matkapuhelupuolen pääkonttori olisikin sijoitettu Tukholmaan.

Baltian maita tuettu runsaskätisesti

Ruotsin Baltian-suhteet ovat synnyttäneet finanssikriisin aikana lihavia otsikoita. Baltian maiden taloudet nousivat kukoistukseen lähinnä ruotsalaispankeilta lainatuilla rahoilla. Swedbank, SEB ja Nordea ovat Ruotsin rahoitustarkastuslaitoksen mukaan lainanneet Virolle, Latvialle ja Liettualle 490 miljardia Ruotsin kruunua. Rahat ovat huvenneet keinotteluun ja yksityiseen kulutukseen. Kiinteistöjen arvon romahdettua kupla puhkesi ja Baltian taloudet luhistuivat kuin korttitalot. Ruotsalaiset veronmaksajat maksanevat laskun yhdessä balttien kanssa.

Ruotsalaispankit tarjosivat halpoja luottoja, mikä nosti kiinteistöjen hintoja jopa kymmeniä prosentteja vuodessa. Vaikka Ruotsin pankeilla oli synkkiä kokemuksia 1990-luvun kiinteistökriisistä, ne toistivat vanhat virheensä: paikallisille baltialaisille pankinjohtajille jaeltiin huimia bonuksia, jotka oli sidottu myönnettyjen luottojen määrän kasvuun. Swedbank kasvatti antolainaustaan vielä vuonna 2008, vaikka lainakupla oli jo puhjennut.

Nyt Swedbank on lähettänyt 240 asiantuntijaa Baltiaan huolehtimaan pahimmista ongelmaluotoista. Asiantuntijat perustavat niitä varten erityisiä roskapankkeja pelastaakseen mitä pelastettavissa on.

Ruotsalaisten puolueiden sekä Viron, Latvian ja Liettuan 1980-luvulla idullaan olevien itsenäisyysliikkeiden poliittiset suhteet olivat vuosikausia läheiset. Puolueilla oli suoraa vaihtotoimintaa, ja Tukholman Norrmalmstorgilla järjestettiin niin kutsuttuja maanantaikokouksia, joissa ruotsalaispoliitikot julistivat tukeaan balttilaisille sisarpuolueille. Yhteistyö lisääntyi, kun valtiopäivät päätti vuonna 1995 erityismäärärahasta, jolla tuettiin muun muassa Itä- ja Keski-Euroopan puoluetoimintaa.

Ruotsi oli vuosikausia myös Baltian maiden puolustusvoimien suurin tukija. Ruotsin valtiopäivät ja hallitus olivat päättäneet tuesta, jonka perusajatuksena oli edistää Itämeren alueen turvallisuutta. Ruotsi oli ehtinyt tukea kolmen Baltian maan puolustusvoimia miljardeilla kruunuilla, kun Baltian maat kutsuttiin mukaan puolustusliitto Natoon.

Merkkivuonna puhutaan kielistä

Suomen 200 vuoden takainen ero Ruotsista on saanut osakseen suurta huomiota Ruotsin ja Suomen hallitusten yhteisen hankkeen eli niin sanotun Merkkivuoden ansiosta. Merkkivuoden kohokohtiin kuului Hämeenlinnassa pidetty hallitusten yhteinen kokous. Maiden hallitukset sopivat kokouksessa muun muassa tutkimusyhteistyön lisäämisestä.

Ruotsissa asuu nykyään 440 000 henkilöä, joilla on suomalaiset sukujuuret. Puolet heistä puhuu suomea, josta lähes kymmenen vuotta sitten tuli yksi Ruotsin viidestä vähemmistökielestä. Monet ruotsalaiset eivät kuitenkaan tiedä, mikä ero on suomalaisilla, suomenkielisillä, suomenruotsalaisilla ja ruotsinsuomalaisilla. Ruotsissa vieraileva suomenruotsalainen saa usein kuulla puhuvansa hyvää ruotsia, vaikka ruotsi on hänen äidinkielensä.

Ympäristöpuolueen johtohahmo Maria Wetterstrand vaati Merkkivuoden yhteydessä, että Ruotsin valtio esittää Suomelle julkisen anteeksipyynnön maan suomenkielistä väestöä kohtaan harjoittamastaan sulauttamispolitiikasta. Hän viittaa muun muassa siihen, että Ruotsi halusi hävittää suomenkielisten oman kielen kieltämällä koululaisia puhumasta koulussa muita kieliä kuin ruotsia.

Ruotsi ja Tanska kärhämöivät maahanmuuttajista

Ruotsi on käynyt useimmat sotansa Tanskan kanssa. Kirjailija ja historioitsija Herman Lindqvist kertoo maiden sotineen keskenään vuosisatojen saatossa 36 kertaa. Hän sanoo Skånen, Blekingen ja Hallandin siirtymisen Ruotsille Roskilden rauhassa vuonna 1658 olleen tanskalaisille niin suuri järkytys, etteivät he ole vieläkään kunnolla toipuneet siitä. Juutinrauman silta on kuitenkin lähentänyt ruotsalaisia ja tanskalaisia. Muutama vuosi sillan avaamisen jälkeen tanskalainen päivälehti Politiken kiteytti maiden väliset suhteet näin:

Tanskassa ollaan tanskalaisia, Ruotsissa ollaan parhaita. Henkiset sillat eivät ole yhtä lujia kuin salmen yli rakennettu silta. Naapurusten välisissä kahnauksissa on ollut kyse ennen kaikkea suhtautumisesta maahanmuuttajiin ja maahanmuuttoon. Monet ruotsalaiset pitävät tanskalaisia rasisteina. Tanskalaisilla taas on tapana syyttää ruotsalaisia hurskastelusta ja kaksinaismoraalista. Ruotsalaiset ovat päällisin puolin suvaitsevia, mutta pohjimmiltaan he pitävät omiensa ja itsensä puolta.

Maiden väliltä poistettiin joitakin rajaesteitä Ruotsin toimiessa viime vuonna Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajana. Ruotsissa asuvat työttömät voivat esimerkiksi ottaa vastaan osa-aikatyön Tanskassa ja saada samalla oikeuden täydentävään työttömyystukeen Tanskasta. Tanskassa asuvat mutta Ruotsissa työskentelevät Tanskan kansalaiset voivat nyt ajaa Ruotsissa rekisteröityä työsuhdeautoa Tanskassa sekä työssä että vapaa-ajalla.

Pohjoismaat ovat olleet yhdessä ja erossa. Saattaa olla, että keskinäinen vetovoimamme johtuukin haamukivuista. Göteborgin yliopiston tutkimuksesta ilmenee, että ruotsalaiset kokevat voimakkaasti olevansa pohjoismaalaisia. He tuntevat vahvaa yhteenkuuluvuutta oikeastaan vain muihin pohjoismaalaisiin. Joka viides ruotsalainen sanoo tuntevansa vahvaa yhteenkuuluvuutta tanskalaisten ja norjalaisten kanssa. Kaksi kolmesta tuntee jokseenkin suurta yhteenkuuluvuutta. yhteenkuuluvuuden tunne suomalaisten kanssa on jonkin verran pienempi.

Artikkeli edustaa kirjoittajan omia näkemyksiä.