Arktisen alueen ilmastonmuutos tutustuttaa Tanskan pian uusiin naapureihin, jotka tutkivat kasvavalla innolla uusien laivaväylien ja raaka-aineiden mahdollisuuksia. Jääpeitteen kutistuminen nopeuttaa tätä kehitystä.

Tanskalaisten on odottamatta valmistauduttava solmimaan uusia naapuruussuhteita kaukaisilla arktisilla alueilla. Nykyään useimmat tanskalaiset pitävät luonnollisesti lähinaapureinaan Ruotsia ja Norjaa.

Vaikka tanskalaisia ei miellytäkään se, että ruotsalaiset kritisoivat Tanskan ulkomaalais- ja kotouttamispolitiikkaa, ja vaikka he eivät aina kykenekään peittämään kateuttaan, jota Norjan pulleat öljyrahastot heissä herättävät, he kuitenkin pitävät pohjoismaisista naapureistaan.

Seuraavaksi ajatukset kääntyvät suureen eteläiseen naapuriin Saksaan, joka on perinteisesti herättänyt sekavia tunteita, mutta joka on silti tärkeä naapuri ja kauppakumppani.

Puolan ja erityisesti Baltian maiden mainitseminen saa monet tanskalaiset muistelemaan 1990-lukua, jolloin Tanskalla oli tärkeä tehtävä balttien uuden vapauden tunnustajana vuosikymmeniä jatkuneen vanhan neuvostovallan jälkeen.

Idän jykevän karhun Venäjän aggressiivinen ulkopolitiikka ja tempoilevat öljyn- ja kaasuntoimitukset puolestaan herättävät levottomuutta.

Hyvin harva tanskalainen sisällyttää arktiseen alueeseen uuden naapuruuden – tai vihollisuuden – käsitettä. Vaikka nämä kaukaiset alueet eivät herätäkään kansalaisissa kovin suurta kiinnostusta, ne ovat olleet jo pitkään turvallisuuspoliittisten strategien ja kansankäräjien turvallisuuspoliittisten tiedottajien huomion kohteena.

Arktisen alueen uudet haasteet

Kansankäräjien suuri poliittinen enemmistö pääsi alkukesällä yksimielisyyteen Tanskan puolustuksen tulevaisuutta koskevasta laajasta suunnitelmasta. Ennen kuin poliitikot puolustusministeri Søren Gaden johdolla saivat sovittua Tanskan puolustuksesta, asiantuntijoista koostuva erityinen puolustuskomitea oli laatinut raportin, jossa kuvattiin yksityiskohtaisesti Tanskan puolustuksen lähitulevaisuuden keskeisiä turvallisuuspoliittisia haasteita.

Puolustuskomitean raportista Dansk forsvar – Globalt engagement ilmenee selvästi, että asiantuntijat olettavat kansainvälisen kiinnostuksen arktiseen alueeseen kasvavan vuoteen 2025 mennessä. Raportissa sanotaan:

”Maapallon lämpeneminen sulattaa napajäätikköä, mikä luo uusia mahdollisuuksia raaka-aineiden hyödyntämiseen ja uusien laivaväylien avaamiseen. Toiminnan kiihtyminen alueella muuttaa alueen geostrategista dynamiikkaa ja merkitystä.”

Puolustuskomitean konkreettisissa suosituksissa todetaan, että Grönlannin ja sen ympäristön laivaliikenne ja toiminnan taso etenkin merellä lisääntyy aikaa myöten. Tämä puolestaan vaikuttaa alueen puolustukseen.

Puolustuskomitea ehdottaakin, että Grönlannin ja sen lähistön meriympäristöstä laadittaisiin pikimmiten kunnollinen riskianalyysi. Komitea haluaa myös tutkituttaa mahdollisuudet alueen valvonnan tehostamiseen lyhyellä aikavälillä. Lopuksi komitea ehdottaa, että puolustuksen tulevat tehtävät arktisella alueella analysoitaisiin tarkasti ja samalla pohdittaisiin, kannattaako siltä osin tiivistää yhteistyötä muiden Pohjoismaiden, Yhdysvaltojen tai Kanadan kanssa.

Arktiset nopean toiminnan joukot

Puolustuskomitea julkisti raporttinsa 26. maaliskuuta. Muutaman kuukauden kuluttua, 24. kesäkuuta, harvinaisen suuri enemmistö – hallituspuolueet Venstre ja konservatiivinen kansanpuolue sekä niiden tukipuolue Tanskan kansanpuolue, sosiaalidemokraatit, sosialistinen kansanpuolue, Det Radikale Venstre ja liberaalinen allianssi – pääsivät yksimielisyyteen puolustuksen kehittämistä koskevasta laajasta sopimuksesta vuosiksi 2010–2014.

Puolustussopimuksessa tärkeimmällä sijalla on luonnollisesti Tanskan toiminta monissa maailman tämänhetkisissä kriisipesäkkeissä, erityisesti Afganistanissa. Tämä ei ole mikään ihme, sillä varsinaisilla sotatoimialueilla toteutettavat operaatiot ovat puolustusvoimille äärimmäisen vaativia niin miehistön, varustuksen kuin selvän rahankin osalta.

Kaikille sopimuspuolueille oli siksi ratkaisevan tärkeää varmistaa, että Afganistaniin lähetettävillä tanskalaissotilailla on kunnollinen koulutus ja asianmukaiset varusteet, niin että he voivat toimia parhaalla mahdollisella tavalla hengenvaarallisilla alueilla ja pitää tappiot mahdollisimman pieninä.

Sopimustekstistä kuitenkin ilmenee, että poliitikot ovat kohdistaneet huomionsa arktiseen alueeseen, jossa Tanskaa saattavat odottaa vähemmän sydämelliset naapuruussuhteet esimerkiksi Kanadan ja varsinkin Venäjän kanssa.

Sopimuksessa todetaan sama kuin puolustuskomitean raportissa, eli että toiminnan lisääntyminen arktisella alueella muuttaa alueen geostrategista merkitystä ja tuottaa Tanskan puolustukselle monia uusia tehtäviä. Tämän vuoksi esitetään useita konkreettisia aloitteita: Nykyisen puolustuskapasiteetin puitteissa perustetaan arktiset nopean toiminnan joukot, jotka voidaan tilanteen niin vaatiessa koota kaikkien arktista kapasiteettia omaavien aselajien yksiköistä. Joukkojen tulisi yleisesti parantaa tanskalaisten toimivaltaa alueella ja ne voitaisiin sijoittaa Grönlantiin tai kansainvälisiin tehtäviin arktiselle alueelle. Grönlannin ja sen lähiseutujen meriympäristöstä laaditaan riskianalyysi, jossa pohditaan laajasti puolustuksen tulevia tehtäviä arktisella alueella. Tässä yhteydessä tutkitaan, kannattaako Tanskan tiivistää yhteistyötään muun muassa alueen valvonnan osalta muiden Pohjoismaiden, Yhdysvaltojen, Kanadan, Venäjän ja Ison-Britannian kanssa. Lisäksi selvitetään, voidaanko Grönlannissa ottaa käyttöön entistä parempi meriliikenteen valvontajärjestelmä.

Valvonnan tehostaminen antaisi puolustukselle paremman tilannekuvan Grönlannista, mikä helpottaisi operatiivisen kapasiteetin sijoittamista tarkoituksenmukaisella tavalla, kuten asiakirjassa todetaan.

Analysoitaessa arktisen alueen tulevia tehtäviä voidaan harkita myös hävittäjäkoneiden käyttämistä alueen valvonnassa ja suvereeniuden ylläpitämisessä. On tutkittava valvontalentojen mahdollista lisäämistä ja analysoitava, voidaanko osa valvontalennoilla nykyisin hoidettavista tehtävistä ratkaista pitkällä aikavälillä miehittämättömien järjestelmien ja satelliittivalvonnan avulla.

Naapureita vai vihollisia?

Toistaiseksi ei ole mitään varmuutta siitä, millaiseksi arktisen alueen tilanne kehittyy ja miten aggressiivisesti maat valvovat turvallisuuspoliittisia ja kaupallisia etujaan kaukana kotoa.

Varmaa on kuitenkin, että kaikki odottavat naapuruuden saavan kaukana pohjoisessa aivan uuden merkityksen ja että tie naapuruudesta vihollisuuteen voi lyhentyä samaa tahtia kuin aikaisemmin jään peittämästä maaperästä pystytään kaivamaan raaka-aineita.

Tanska haluaa olla myös arktisella alueella mukana vahvistamassa kansainvälisiä järjestöjä, jotka pystyvät saamaan aikaan monenkeskisiä ratkaisuja. Tämä onkin keskeinen kohta sekä puolustuskomitean analyyseissa että Tanskan puolustuksen tulevaisuutta koskevassa sopimuksessa.

Globaalin maailman uhat ja haasteet ovat aivan liian mutkikkaita yhden maan ratkaistavaksi – varsinkin jos maa on niin pieni kuin Tanska.

Tulevaisuudessa tarvitaan monenkeskisiä ratkaisuja enemmän kuin koskaan ennen. Samasta syystä tanskalaispoliitikot pyrkivät määrätietoisesti vahvistamaan yhteistyötä globaalin turvallisuuden kannalta kaikkein tärkeimmissä kansainvälisissä elimissä, etenkin YK:ssa, Natossa, EU:ssa ja Etyjissä.

Arktisen alueen kehitys ja naapuruussuhteet mahtavien voimien kanssa kaukana pohjoisessa vain korostavat tämän ulko- ja turvallisuuspoliittisen perusstrategian merkitystä.

Artikkeli edustaa kirjoittajan omia näkemyksiä.