Norjalaispoliitikot puhuvat arktisesta alueesta melkeinpä enemmän kuin EU:sta. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että Norjan suhde EU:hun on poliittisesti tulenarka, mutta myös siitä, että kaikki puolueet pitävät pohjoisia alueita Norjan lähivuosien ”tärkeimpänä strategisena panostusalueena”. Venäjän ja Kanadan kalistellessa sapeleitaan arktisella alueella Norjan viranomaiset pitävät kiinni käsityksestään, että pohjoisten alueiden luonnonvaroista ja herruudesta ei synny taistelua.

Kanada järjesti elokuun loppupuolella kaikkien aikojen suurimman arktisen sotaharjoituksen, jota seurasivat sekä pääministeri että melkoinen joukko tiedotusvälineiden edustajia. Oli selvääkin selvempää, että harjoitus oli Kanadan vastaus Venäjän vilkastuneeseen toimintaan pohjoisilla alueilla Kuten tiedämme, venäläinen sukellusvene pystytti viime vuonna Venäjän lipun merenpohjaan Pohjoisnavan alle, ja viime vuosina alueella on lennellyt myös venäläisiä lentokoneita huomattavasti aikaisempaa enemmän.

Tieto Kanadan sotaharjoituksesta kulkeutui Norjaankin, mutta se ei kirvoittanut yhtä lihavia otsikoita kuin venäläisen sukellusveneen kapteenin merenpohjaan pystyttämä lippu. Suurvaltojen pullistelu on noteerattu Norjan tiedotusvälineissä, mutta useimmat tuntuvat tyytyvän Norjan viranomaisten vakuutteluihin siitä, että arktisella alueella ei käydä kilpajuoksua ja että varsinkin Venäjän sapelinkalistelun taustalla ovat sisäpoliittiset syyt.

Katse pohjoiseen

Norjan hallitus ei kuitenkaan ole passiivinen pohjoisten alueiden politiikassaan. Päinvastoin – suuntautuminen pohjoiseen on ollut viime vuosina Norjan ulkopolitiikan selkeä ykkösprioriteetti. Tähän on monia syitä. Tärkeimmät turvallisuuspoliittiset intressimme ovat pohjoisessa, jossa myös ilmastonmuutos näkyy kaikkein selkeimmin, pohjoisessa on runsaasti öljyä, kaasua ja kalaa, ja jäiden sulaminen saattaa avata uusia laivaväyliä.

Norja kuitenkin valvoo etujaan hieman toisella tapaa kuin Kanada ja Venäjä. Se panostaa kovasti erilaisiin yhteistyöfoorumeihin kuten Arktiseen neuvostoon ja Barentsin neuvostoon. Euroopan ja Yhdysvaltainhuippupoliitikkoja viedään vuoron perään Huippuvuorille; näyttävin oli Hillary Clintonin muutaman vuoden takainen vierailu Ulkoministeri Støre ei yleensä päästä käsistään yhtään tilaisuutta mainita pohjoiset alueet. Hän korostaa joka kerta yhteistyötä ja mahdollisuuksia sen sijaan, että murehtisi ongelmia, joita puutteellisesti säädellyn alueen arvokkaat luonnonvarat tai uudet laivaväylät saattavat synnyttää.

Tämän hyvin pehmeän lähestymistavan rinnalla Norja käyttäytyy virallisessa edunvalvonnassaan täsmälleen samalla tavalla kuin muutkin arktisen alueen maat. Olemme toimittaneet uusia tietoja kansainväliselle komitealle, joka määrittää eri maiden mannerjalustan rajat, ja pidämme järkähtämättä kiinni kiistanalaisesta oikeudestamme soveltaa Norjan lakeja Huippuvuorten ulkopuolella harjoitettavaan kalastukseen. Myös puolustusvoimien ja rannikkovartioston budjeteissa otetaan huomioon toiminnan jonkinasteinen kiihtyminen pohjoisilla alueilla.

Norjalaiset kalastustarkastajat kaapattiin

Norjan perinteinen tapa korostaa suvereeniuttaan on aiheuttanut aika ajoin kärhämää Norjan ja Venäjän välisessä yhteistyössä Erityisen vakava välikohtaus sattui neljä vuotta sitten, jolloin venäläinen troolari yksinkertaisesti kaappasi kaksi norjalaista kalastustarkastajaa. Sää oli kuulemma ainoa asia, joka esti Norjaa ampumasta varoituslaukauksia venäläiskalastajia kohti. Vaikka tilanne olikin äärimmäisen jännittynyt, selvisi nopeasti, ettei Venäjän viranomaisilla ollut halua ajautua suurkonfliktiin Norjan kanssa. Kalastajat saivat Venäjällä vallinneen yleisen mielipiteen vaatiman tuen, mutta ei yhtään enempää. Tämän tapahtuman jälkeen on käynyt selväksi, että Venäjän viranomaiset kokevat hyötyvänsä Norjan kalavarojen hoidosta. Esimerkiksi viimevuotisen Georgian-kriisin vuoksi Nato boikotoi Venäjää, mutta Norjan ja Venäjän kalastusyhteistyö jatkui ennallaan.

Suurin osa Norjan ja Venäjän pohjoisten alueiden yhteistyöstä sujuu samaan malliin. Se etenee omalla painollaan ja jokseenkin irrallaan suurpolitiikasta. Kylmän sodan päättymisen jälkeen Luoteis-Venäjä ja Pohjois-Norja ovat solmineet vuosittain uusia suhteita. Aivan Venäjän rajan tuntumassa sijaitsevassa Kirkkoniemessä on nykyään niin paljon venäläisiä, että monet katukyltit ovat kaksikielisiä.

Suhteita luodaan niin isoissa kuin pienissäkin yhteyksissä. Suurin hanke – uusi junarata – elää toistaiseksi vain piirustuspöydällä. Myös merenkulun ja öljykaupan toimijat rakentavat paljolti tulevaisuuden varaan. Kaikki haluavat kokeilla onneaan uudessa Pomor-kaupassa – käsite on peräisin 1800-luvulta, jolloin Pohjois-Norjan ja Luoteis-Venäjän välillä oli merkittävää laivaliikennettä ja kaupankäyntiä. Uudet kauppakuviot ovat kuitenkin huomattavasti globaalimpia. Sulan Koillisväylän kautta kulkeva Kiinan ja Euroopan välinen laivaliikenne tarjoaa uusia mahdollisuuksia joillekin nykyisten Barents-hankkeiden toimijoille.

Kun toiveet ovat korkealla, pudotuskin tekee kipeää. Kuluneen vuoden aikana monet ovat alkaneet epäillä Koillisväylän käyttökelpoisuutta. Isot rahtialukset säästäisivät epäilemättä paljon aikaa ja rahaa purjehtimalla etelän sijasta pohjoiseen, mutta ilmastonmuutoksen on oltava todella valtava, jotta väylä pysyisi varmasti sulana ympäri vuoden Jäävuorivaara on suuri, ja vakuutusmaksut saattavat ahmaista sen, mitä polttoaineessa ja ajassa säästetään.

Stokhmanin kaasukenttä

Kaikkein suurin karikko on kuitenkin Stokhman – Barentsinmeren valtava kaasukenttä, jonka laajennukseen StatoilHydron on ollut tarkoitus osallistua. Öljynhinta ja Venäjän talous ovat kuitenkin nyt sillä mallilla, ettei kenttää ehkä laajennetakaan aivan suunniteltuun tahtiin. Se olisi katkera pala sekä Norjan suurimmalle öljy-yhtiölle että monille Pohjois-Norjan yrityksille. Niiden laajentumis- ja hengissäpysymissuunnitelmat ovat perustuneet osittain siihen, että ne pääsevät mukaan Venäjän kaasuseikkailuun.

Jos öljynhinta kohoaa ja Venäjä ryhtyy laajentamaan Stokhmania, Norjan mukaanpääsy ei silti ole varma Norjan ja Venäjän tämänhetkisten suhteiden suurin solmu liittyy norjalaisen teleoperaattorin Telenorin ja venäläisen Alfa-yhtiön siviilioikeudelliseen kiistaan. Norjan näkökulmasta Venäjän viranomaiset yrittävät oman oikeuslaitoksensa avulla takavarikoida Telenorin houkuttavan osuuden teleyhtiö Vimpelcomista.

Ellei kiista ratkea, monien norjalaisten mielestä valtion omistaman StatoilHydron on parempi olla lisäämättä Venäjä-yhteistyötään. Saattaa käydä niin, että Norjan viranomaiset eivät yksinkertaisesti uskalla panostaa naapurimaahan.

Myös Murmanskin kuvernöörin muutama kuukausi sitten saamat potkut on nähtävä tässä valossa. Virallisesti hänet erotettiin sisäpoliittisista syistä, mutta julkisuuteen vuotanut syy liittyi Norjaan. Lisääntyvässä Barents-yhteistyössä vuosia aktiivisesti toiminutta kuvernööriä syytettiin ”ulkomailla vehtaamisesta” ja Venäjän pohjoisten intressien laiminlyömisestä. Selkokielellä sanottuna hän vietti mieluummin laatuaikaa monien yhteistyössä mukana olevien norjalaisten kanssa kuin huolehti omasta väestään.

Vaikka kuvernöörin lähtöpassit johtuivatkin oletettavasti siitä, että hän oli tukenut vaaleissa Putinin arvostelijaa, tämänkaltaiset tapahtumat herättävät levottomuutta Norjassa. Norjan ulkopoliitikot ja ulkopolitiikan tutkijat keskustelevat kiihkeästi Venäjän tulevaisuuden tiestä ja Norjan ratkaisuista. Teemmekö edelleen mahdollisimman paljon yhteistyötä vai suhtaudummeko tiukemmin ja varauksellisemmin norjalais-venäläisten suhteiden kehittämiseen?

Toistaiseksi jatkamme entiseen malliin: solmimme uusia suhteita, mutta mieluiten paikallisesti Pohjois-Norjan ja Luoteis-Venäjän kesken. Siihen tarvitaan paikallista tahtoa.

Suhteille ei tehnyt hyvää se, että venäläiset rajavartijat kuskasivat kesällä Norjan rajalle bussillisen turvapaikanhakijoita. He jättivät ihmiset rajalle passeineen ja venäläisine asiakirjoineen – ilmeisesti siinä toivossa, että ongelma näin poistuisi Venäjältä.

Turvapaikanhakijoiden ennätyksellisen suuri määrä on kuuma vaalikysymys Norjassa, eikä turvapaikanhakijoiden dumppaaminen rajalle tehnyt hyvää Norjan ja Venäjän välisille yhteistyösuhteille. Totuuden nimissä mainittakoon, että kyse on toistaiseksi vain kertailmiöstä, jollaiseksi se luultavasti jääkin. Pääasiallisesti näyttää siltä, että Venäjää kiinnostaa edelleenkin pitää yllä hyviä suhteita läntisimpään pohjoiseen naapuriinsa.

Artikkeli edustaa kirjoittajan omia näkemyksiä.