Tehdyt toimenpiteet

Thomas Larsen

Tungosta Jäämerellä

Arktisen neuvoston toukokuinen huippukokous ja muun muassa USA:n ulkoministerin Hillary Clintonin mukanaolo osoitti, että kilpailu arktisesta alueesta on muuttunut kansainväliseksi suurpolitiikaksi. Grönlanti kuuluu Tanskalle, joten Tanska on mukana neuvostossa ja varustautuu kilpailemaan pohjoisten alueiden öljystä ja kaasusta.

09.06.2011

Arktisen neuvoston Nuukissa pidetyn kokouksen seuraaminen avasi silmät.

Pieneen grönlantilaiskaupunkiin tupsahti yhtäkkiä isojen maiden kuten Yhdysvaltojen, Kanadan ja Venäjän ulkoministereitä ilmaisten pelkällä läsnäolollaan, että arktisella alueella pelataan korkein panoksin.

Hotellihuoneet eivät riittäneet Nuukiin tulvineille poliitikoille, virkamiehille ja valtavalle toimittajajoukolle. Ulkoministeri Hillary Clintonia ja sisäministeri Ken Salazaria seurannut amerikkalaisvaltuuskunta majoitettiin laivaan.

Arktisen neuvoston huippukokoukseen tultiin ikään kuin pyhiinvaellusmatkalle valmistautumaan tulevaisuuteen, jossa ilmastonmuutos sulattaa jäät, pitää uudet merireitit avoimina kesäkuukausien ajan ja tarjoaa öljy-yhtiöille mahdollisuuden öljyn ja kaasun etsintään.

Kanadan pohjoispuolitse kulkevan Luoteisväylän ja Venäjän pohjoispuolitse kulkevan Koillisväylän pysyminen sulana useita kuukausia vuodesta avaa uusia näköaloja meriliikenteelle ja tärkeiden kansainvälisten kaupankäynnin keskusten välisille suorille laivareiteille.

Arktisella alueella on kuitenkin kyse ennen kaikkea öljystä ja kaasusta. Arvioiden mukaan jopa 25 prosenttia maailman toistaiseksi hyödyntämättömistä öljy- ja kaasuvaroista on napapiirin pohjoispuolella, joten kaupalliset intressit ovat mittaamattomat.

Tanskalle oma strategia

Koska Grönlanti kuuluu Tanskalle, Tanska on mukana Arktisessa neuvostossa, ja se aikoo lähivuosina vahvistaa asemiaan tiiviissä yhteistyössä Grönlannin kanssa hyötyäkseen mahdollisimman paljon arktisen alueen mahdollisuuksista.

Ulkoministeriön virkamiehet ovat sorvanneet jo pitkään Tanskan uutta arktista strategiaa. Sitä on valmisteltu kaikessa hiljaisuudessa, mutta toukokuun puolivälissä strategialuonnos vuoti lehdistölle ja julkaistiin Information-lehdessä.

Lehti kertoi, että strategiansa myötä Tanska on täysillä mukana pohjoisnavan omistusta koskevassa taistossa.

"Valtion odotetaan esittävän vaatimuksia viidestä Färsaarten ja Grönlannin lähellä sijaitsevasta alueesta, muun muassa itse pohjoisnavasta", Information lainasi strategian yhtä keskeistä lausetta.

Julkinen keskustelu sai Tanskan ulkoministerin Lene Espersenin reagoimaan ja antamaan lausunnon, jossa hän totesi strategian valmistuvan kesäkuun puolivälissä. Hänen mielestään Tanskan pohjoisnapaa koskevissa vaatimuksissa ei ole mitään ihmeellistä.

– Noudatamme tarkasti yhteisiä kansainvälisiä pelisääntöjä ja ajamme luonnollisesti kaikkia niitä vaatimuksia, joille meillä on hyvät perustelut. Samoin tekevät myös muut arktisen alueen maat. Tanskan odotetaan pystyvän perustelemaan vaatimuksensa muun muassa pohjoisnavan alla olevasta mannerjalustasta. Ministerin mukaan pohjoisnapa ei kuitenkaan ole itsetarkoitus.

Hän kertoi lisäksi, että Tanskan ja Grönlannin vaatimus 200 merimailin talousvyöhykkeen ulkopuolisesta mannerjalustasta, esitetään YK:n merioikeusyleissopimuksen mukaisesti YK:n mannerjalustan rajaamista käsittelevälle kansainväliselle toimikunnalle viimeistään vuonna 2014.

– Viime kädessä Jäämerta koskevat päällekkäiset vaatimukset ratkaistaan osapuolten välisissä neuvotteluissa, Espersen totesi.

Ympäristöväki huolissaan

Julkisuuteen vuotanutta hallituksen arktista strategiaa tutkittiin tarkasti maan rajojen ulkopuolella, mutta Tanskan oppositiopoliitikot suhtautuivat siihen tyynesti.

Tanskan vaatimuksia pidettiin varsin luonnollisina. Kaikki muuthan toimisivat taatusti samoin.

Maailman Luonnonsäätiön (WWF) analyytikko John Nordbo osuikin naulan kantaan todetessaan Informationissa, että "jokainen pyrkii vain saamaan haltuunsa mahdollisimman ison alueen". Hän tarkoitti toisin sanoen sitä, että Tanskan hallitus noudatti vanhaa kauppiastapaa ja perinteistä neuvottelulogiikkaa esittämällä aluksi tiukkoja vaatimuksia, niin että sillä olisi myöhemmin neuvotteluvaraa.

Ympäristöväen näkökulmasta tällainen kehitys on kuitenkin masentavaa ja huolestuttavaa. Ympäristöjärjestöjen asiantuntijat pelkäävät, että arktisen alueen ainutlaatuinen eläimistö ja herkät ekosysteemit jäävät helposti raaka-ainekilvan jalkoihin.

Greenpeace Nordenin pääsihteeri Mads Christensen ilmaisee huolen näin:

– Tanska lähtee tällä strategialla nyt toden teolla mukaan kilpajuoksuun, jonka tarkoituksena on rohmuta mahdollisimman suuria alueita. Näkemyksellinen arktinen strategia pyrkisi sen sijaan yhteiseen ratkaisuun, jolla varmistettaisiin niin arktisen ympäristön kuin maapallon ilmastonkin kipeästi kaipaama arktisen alueen suojelu.

Ihmiset tärkeämpiä kuin jääkarhut

Arktisesta alueesta käytävää kilpailua ja etenkin Tanskan asemaa tässä pelissä on seurannut hyvin tarkkaan Tanskan yleisradion toimittaja ja kirjailija Martin Breum.

Hän on kirjoittanut kiitetyn kirjan "Når isen forsvinder – Danmark som stormagt i Arktis, olien i Grønland og kampen om Nordpolen", joka käsittelee jään sulamista, Tanskan suurvalta-asemaa arktisella alueella, Grönlannin öljyvaroja ja taistelua pohjoisnavasta. Hän toteaa Tanskan lähteneen toden teolla mukaan arktisesta alueesta käytävään kilpaan strategiallaan, jonka tarkoituksena on liittää pohjoisnapa Tanskan valtioon.

Martin Breum myös ennakoi Tanskan noudattavan vastedes aktiivisesti linjaa, jonka mukaan Grönlannin öljy- ja kaasuvarojen hyödyntämisessä otetaan ensisijaisesti huomioon grönlantilaiset ja että Grönlannin hallituksen on yleisesti ottaen itse päätettävä öljyn- ja kaasuntuotannon ympäristömääräyksistä.

Hänen mukaansa tämä on ollut tärkeä voitto grönlantilaisille, jotka ovat painostaneet kiinnittämään enemmän huomiota arktisen alueen väestöön ja jättämään hieman vähemmälle huomiolle "ympäristön, jääkarhut ja ilmastonmuutoksen".

Tanskan strategiassa tietysti edellytetään, että öljyn- ja kaasunporauksissa noudatetaan mahdollisimman tiukkoja turvallisuusmääräyksiä, mutta Breum uskoo Grönlannin talouskehitystarpeiden ajavan yhä selkeämmin niiden edelle. Tämä sopii hyvin yksiin myös kunnianhimoisten öljysuunnitelmien kanssa, joita Grönlanti parastaikaa laatii tiiviissä yhteistyössä kansainvälisten öljy-yhtiöiden kanssa.

Tiedemiehet apuun

Vielä ei tietenkään tiedetä, miten arktinen alue aikanaan jaetaan ja miten suuri osa siitä päätyy Tanskalle ja Grönlannille.

Korostaakseen aluevaatimustensa painoarvoa Tanska aikoo lähettää alueelle retkikuntia selvittämään pohjoisnapavaatimustensa tieteellisiä perusteita.

Pohjoisnavan aluenaapurit Kanada, Tanska, Norja, Venäjä ja Yhdysvallat ovat yhtä mieltä siitä, että arktisen alueen rajoista on sovittava YK:n merioikeusyleissopimuksessa.

Pohjoisnapaa koskevat vaatimukset ratkaistaan siis pitkälti objektiivisilla tieteellisillä todisteilla, ei näyttävillä tempauksilla, kuten kansallisten lippujen pystyttämisellä katoavalle jääpeitteelle tai Jäämeren pohjaan.

Tanskalainen tutkimusretkikunta saa tehtäväkseen selvittää, minkä mantereen jatke merenalainen Lomonosovin harjanne on. Pohjoisnavan alla kulkeva harjanne saattaa olla Grönlannin ja Kanadan – tai myös Venäjän jatke, ja sen vuoksi tutkimustyötä seurataan tiivisti näissä maissa. Tanskalaisten tiedemiesten mukaan Tanskalla on ensi näkemältä puolellaan se etu, että Grönlanti on lähimpänä pohjoisnapaa.

Apuna myös armeija

Tiedemiehet vasta valmistautuvat uusiin tutkimusmatkoihin, mutta armeija on hionut omia suunnitelmiaan jo pitkään, sillä turvallisuuspoliittiset strategit ovat jo kauan nähneet merkkejä siitä, että arktisen alueen tulevaisuus tuo tullessaan ongelmia.

Arktinen alue sai puolustuskomitean raportissa paljonpuhuvasti oman lukunsa, jossa todetaan kansainvälisen kiinnostuksen aluetta kohtaan kasvavan vuoteen 2025 mennessä. Raportissa todetaan lisäksi, että jos oletukset toiminnan vilkastumisesta arktisella alueella osoittautuvat oikeiksi, Tanskalle tulee uusia tehtäviä, jotka liittyvät suvereenisuuden puolustamiseen, läsnäoloon ja valvontaan.

On selvää, että lopullinen arktinen strategia korostaa Tanskan entistä vahvemman sotilaallisen läsnäolon tarvetta arktisella alueella. Tanskalaiset sota-alukset partioivat jo nyt ahkerasti pohjoisilla merialueilla.

Arktisen neuvoston jäsenet ovat vakuuttaneet toisilleen, että rajoista päätetään sivistyneesti kokouspöydän ääressä kansainvälisiä sääntöjä noudattaen, mutta ei liene epäilystäkään siitä, että arktisesta alueesta käytävä kisa on siirtymässä ratkaisevaan vaiheeseen, jossa turvaudutaan sekä politiikkaan, tiedemiehiin että sotilaisiin.

Nuukin kokous tarjosi esimakua tulevasta: Jäämerellä on kohta kova tungos.

Artikkeli edustaa kirjoittajan omia näkemyksiä.

Haku Analys Nordenista