Suomessa pidetään kuntavaalit 26. lokakuuta. Tärkeiden vaaliteemojen oletettiin liittyvän väestön ikääntymiseen ja vanhusten hoitamiseen, ei suinkaan nuorison tilaan. Kauhajoen murhenäytelmä muutti tunnelmat vaalien alla. Suomen täytti tuskansekainen epätoivo jo toisesta joukkomurhasta tavallisessa oppilaitoksessa ja nuorison henkinen tila nousi kansallisten kysymysten kärkeen.

Syksyn mittaan on väistämättä esiin noussut puheenaiheeksi myös meneillään oleva kansainvälinen talouskaaos. Se on toistaiseksi Suomessa vaikuttanut yllättävänkin vähän, mutta monet pelkäävät tilanteen vielä muuttuvan.

Suomi katsoo peiliin

Jo Jokelan kouluampumiset vuosi sitten järkyttivät Suomea syvältä. Sisimmässään moni silti piti tapahtunutta yhden häiriintyneen yksilön tekona, joka olisi periaatteessa voinut sattua missä maassa tahansa. Toisen samanlaisen tapauksen jälkeen tuo selitys ei enää päde. Kansakunta on katsonut peiliin ja yrittänyt ymmärtää, mistä oikein on kyse.

Jokelaa ja Kauhajokea edelsi toisenlainen, mutta myös vaikeasti selitettävä tapaus. Helsingin lähellä Vantaalla vuonna 2002 hiljainen nuori mies oli etsinyt huoneessaan internetistä pommin teko-ohjeet, pakannut räjähteet reppuunsa ja lähtenyt kuljeskelemaan ympäriinsä. Keskellä suurta ostoskeskusta reppu räjähti, surmasi kantajansa ja kuusi sivullista, 80 ihmistä haavoittui. Kukaan ei tiedä, oliko pommin laukeaminen juuri siellä vahinko vai tarkoituksellinen teko. Niin tai näin, että nuorukainen käveli ihmisten keskellä herkkä räjähde selässään.

Yhtäkään varsinaista terroritekoa Suomessa ei ole koettu, ei edes vakavasti otettavaa uhkaa. Poliittinen väkivalta on ollut täysin tuntematonta jo monen sukupolven ajan. Ulkomaalaisvastaisuutta esiintyy arkielämässä aika ajoin, mutta se ei ole kanavoitunut mitenkään organisoituneeksi toiminnaksi. Kuntavaaleissa yksikään puolue ei kalastele ääniä aktiivisella muukalaisvastaisuudella, sillä se ei toimi poliittisena teemana Suomessa.

Kaiken pitäisi olla hyvin, eikä sittenkään ole. Nuorten miesten käsittämättömät teot kumpuavat jostakin suomalaisen yhteiskunnan sisältä, mutta mistä? Kukaan ei osaa kunnolla sanoa, mutta internetin vaikutus ei enää kelpaa selitykseksi. Liiallinen ja vääristynyt netin käyttö on osa tätä ongelmaa, ehkä jopa käyttäytymismallien laukaisija, mutta alkusyy se ei ole.

Syyllisyyttä ei myöskään voi langettaa yksin aselaille, joka Kauhajoen jälkeen on viimein ymmärretty aivan liian löysäksi ja jota aiotaan kiristää käsiaseiden hankkimisen osalta. Perinteinen metsästysharrastus, jonka myötä maaseudulla melkein joka talossa on jokin ase, on jätetty tästä keskustelusta rauhaan.

Nyt on puhuttu ennen muuta yhteisöllisyyden puutteesta, monen nuoren kokemasta yksinäisyydestä, yhteiskunnan suorituskeskeisyydestä ja nuorten mielenterveyshuollon aivan liian vähistä resursseista. Suurella enemmistöllä nuorista menee mainiosti, mutta kuka kuuntelee heitä, jotka oirehtivat pahoinvointiaan tai kätkevät harmit sisäänsä, kunnes ne eivät siellä enää pysy? Suomen väkivalta- ja itsemurhaluvut ovat sitkeästi läntisen Euroopan korkeimpia.

Kuten voi hyvin arvata, tämäntapaisen keskustelun on hyvin vaikea konkretisoitua käytännön teoiksi. Kauhajoen jälkeen lisäksi eri puolilla maata on ollut koulu-uhkailuja, jotka ovat olleet perusteettomia mutta jotka ovat johtaneet koulujen tyhjentämisiin, pelkoihin ja epämääräisiin huhuihin. Kauhajoen tapaus jää näin pitkäksi aikaa vaikuttamaan mielialoihin.

Oma työvoima ei enää riitä

Sinänsä suomalaisnuoret ovat viime vuodet voineet varsin hyvin luottaa siihen, että oma paikka kyllä löytyy – olettaen, että jotakin koulutusta tai ammattitaitoa on hankittuna. Kaikilla ei ole kumpaakaan, sillä osa nuorista putoaa suoraan koulusta syrjäytymiskierteeseen vailla jatkokoulutusta tai työpaikkaa. Heitä ei ehkä ole kovin paljon, mutta kuitenkin tilastoissa erottuva määrä.

Ilman koulutusta jäävien nuorten tulevaisuutta varjostaa se, että työelämän vaatimukset ovat koko ajan koventuneet.

Töiden löytäminen sinällään on helpottunut. Suomen työttömyys räjähti 1990-luvun alun lamassa parinkymmenen prosentin vaiheille ja pysyi pitkään korkealla. Nyt se on kuitenkin laskenut jo noin kuuteen prosenttiin. Alueellisia eroja on paljon, mutta etenkin pääkaupunkiseudulla on käytännössä täystyöllisyys kaikille työkykyisille ja -haluisille.

Tämä tosiasia on tuonut eteen myös selkeän ymmärryksen siitä, että Suomen oma työvoima ei riitä. Eläkkeelle on jo lähivuosina siirtymässä suurempia ikäluokkia kuin nuoremmissa on tulossa tilalle. Tämä seikka on omalta osaltaan vähentänyt pelkoa siitä, että heikentyvä kansainvälinen taloustilanne johtaisi Suomessa työttömyyden nopeaan kasvamiseen. Jos suhdanteet heikkenevät jyrkästi, lyhytaikainen työttömyyden nousu on mahdollinen, mutta tilastot puhuvat pitkäaikaista työttömyyden kasvua vastaan.

Väestö ikääntyy vauhdilla

Suurin demografinen haaste Suomelle on väestön nopea ikääntyminen. Vuodesta 2000 vuoteen 2030 yli 65-vuotiaiden määrä kasvaa Tilastokeskuksen mukaan 78,7 prosenttia. Se taas tarkoittaa, että tulevaisuudessa eläkemenot sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden kysyntä kasvavat jyrkästi ja että työvoiman määrä suhteessa muuhun väestöön vähenee paljon. Yhdeksi ratkaisuksi on nähty ulkomaisen työvoiman määrän kasvattaminen. Lisäksi puhutaan opiskeluajan tiivistämisestä ja työuran pidentämisestä. Mutta silloin kysymykseksi tulee työelämässä jaksaminen, sillä tahti on jo nyt usein kovaa.

Suomi on vasta totuttelemassa ulkomaisen työvoiman tuloon. Se on kuitenkin väistämättä edessä jo Suomen oman väestökehityksen myötä.

Pulmana on, että Suomi ei juuri ole houkutellut maana. Pohjoismaista ei Suomeen ole työntekijöitä ollut koskaan tulossa, vaikka suomalaisia kyllä herkästi on lähtenyt Ruotsiin ja Norjaan. Lisäksi muilla lähialueilla Venäjän suurissa kaupungeissa on vallinnut täystyöllisyys ja Baltian maiden talouskasvu on ollut kiivasta, tähän asti. Tämä on hillinnyt tehokkaasti muuttoliikettä lähialueilta. Lähinnä isoihin projektiluonteisiin rakennustöihin on tullut työntekijöitä Puolasta ja muualta. Muillakin aloilla muutosta on tapahtumassa, mutta hitaasti.

Työvoiman tarpeessa kyse ei ole vain pääkaupunkiseudusta, jossa ulkomaalaisten osuus on nyt suurin. Esimerkiksi Lapin matkailukohteisiin ei Suomesta ole enää hevin löytynyt riittävästi työntekijöitä, ei ainakaan suurimman sesongin aikaan. Sama ongelma on edessä Lappiin mahdollisesti avattavilla kaivoksilla.

Rajanaapurit Kolarin kunta Suomessa ja Pajalan kunta Ruotsissa ovat jo tiivistäneet yhteistyönsä aivan uusiin ulottuvuuksiin. Taustalla on se, että kanadalaisyhtiö aikoo avata alueelle kaivoksen, joka työllistäisi suoraan ainakin 2 000 ihmistä. Niin paljon työvoimaa ei pohjoisesta mitenkään omasta takaa löydy, joten heitä olisi saatava jostain muualta. Kukaan ei tiedä vielä, mistä.

Talouden oma pohja kunnossa

On kuitenkin mahdollista, että maailman talouskriisi jarruttaa sekä matkailua että tämäntapaisia suuria investointeja ja monia muitakin asioita. Väestökehityksen todellisuuteen se ei silti vaikuta. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että julkisella sektorilla ja sosiaali- ja terveyspalveluissa avautuu eläköitymisen myötä lisää työpaikkoja, vaikka yksityisen puolen investoinnit hidastuisivat.

Suomen talouden pohjaa pidetään nyt niin vahvana, että sen pitäisi kestää kansainvälisen talouden kolhuja paremmin kuin useimpien muiden Euroopan maiden. Suomi koki 1990-luvun alussa erittäin syvän laman ja pankkikriisin. Siitä opittiin karvaan kokemuksen kautta sen verran, että isoja riskejä on vältetty. Maan pankit ovat kunnossa ja valtiontalous varsin vahva. Asuntojen hinnatkaan eivät ole paljon liikkuneet.

Koko finanssikriisiä on tähän asti katseltu ikään kuin ulkopuolisena. Kotimaista kriisitunnelma ei ole ollut. Yksikään tutkimuslaitos ei vielä ole ennustanut Suomeen taantumaa, vaan arviot liikkuvat yhden-kahden prosentin talouskasvussa ja nykytasoisessa työttömyydessä. Mutta epävarmuutta on paljon ja siihen liittyy asioita, jotka muille Pohjoismaille eivät yhtä paljon merkitse. Esimerkiksi kauppa Venäjälle on kasvanut niin paljon, että vakavat vaikeudet Venäjän taloudessa tuntuisivat heti Suomessakin.

Hallitus on viestittänyt, että maailman finanssikriisin jatkuessa myös Suomi voi joutua suuntaamaan omaa talouspolitiikkaansa uudella tavalla, ja tilanteet ovat saattaneet muuttua jo tämän tekstin kirjoittamisen ja julkaisemisen välisenä aikana.

Vielä pari vuotta sitten globalisaatiosta puhuttiin melkein joka käänteessä. Nyt koko sana tuntuu kadonneen poliitikkojen puheista, vaikka edessä olevat talousmyrskyt tulevat Suomeen juuri globaalin talouden myötä.

Artikkeli edustaa kirjoittajan omia näkemyksiä.