Tehdyt toimenpiteet

Eva Franchell

Taka-oven kautta Natoon

Ruotsalaiset pysyvät sisimmässään aina puolueettomina. Puolueettomuus on osa ruotsalaisten omakuvaa. Mielipidemittauksissa kansan enemmistö tapaa yhä vastustaa liittymistä Natoon.

06.12.2010

Ruotsi on yksinkertaisesti ulkopuolella, ja siitä syystä puolustuksesta ei oikeastaan edes keskustella. Kun asevelvollisuudesta viime kesänä luovuttiin, vanha puolustusorganisaatio muuttui lähinnä inttijuttujen aiheeksi.

Ruotsalaissotilaat olivat lökäpöksyisiä nuorukaisia, jotka hotkivat metsässä hernekeittoa ja solmivat elinikäisiä ystävyyssuhteita. Ruotsin puolustusvoimien tarina on oikeastaan jämähtänyt toisen maailmansodan aikaisiin valmiustilan vuosiin.

Kaikista näistä tarinoista huolimatta Ruotsi on vähitellen luopunut silloisesta puolueettomuudestaan ja alkanut osallistua erilaiseen kansainväliseen puolustusyhteistyöhön.
Se alkoi jo Kansakuntien liiton aikana, jolloin jäsenvaltiot velvoitettiin puolustamaan toisiaan ulkoista hyökkäystä vastaan, toteaa kansainvälisen oikeuden professori Ove Bring puolueettomuutta käsittelevässä kirjassaan.

"Pohjoismaisen puolustusliiton teloitus"

Muutama vuosi toisen maailmansodan päättymisen jälkeen asetettiin pohjoismainen komitea selvittämään pohjoismaisen puolustusliiton mahdollisuutta. Ruotsin ulkoministeri Östen Undén painosti vuonna 1948 Tage Erlanderia pohjoismaiseen puolustusyhteistyöhön. Tage Erlander kirjoitti päiväkirjassaan, että mahdollisessa uudessa maailmanlaajuisessa katastrofissa tarvittaisiin yhtenäistä Pohjolaa, ei samalla lailla hajanaista kuin se oli toisen maailmansodan aikana.

Tämä oli kylmän sodan alkuvaihetta, jolloin itä ja länsi kokosivat rivejään. Kansainvälinen tilanne oli niin jännittynyt, että jopa Ruotsi oli virallisestikin valmis luopumaan puolueettomuusperiaatteistaan.

Jouluaattona 1948 Ruotsin hallitus sai kuitenkin tietää, että Norja ja Tanska neuvottelivat amerikkalaisten kanssa liittymisestä Pohjois-Atlantin puolustussopimukseen.
Muutaman viikon kuluttua pohjoismainen hanke murskattiin Kööpenhaminassa pidetyssä kokouksessa. Tage Erlander kirjoittaa päiväkirjassaan, miten Norjan ulkoministeri Halvard Lange hoiti "pohjoismaisen puolustusliiton teloituksen".

Yhdysvallat havitteli strategisesti tärkeitä Norjan, Islannin, Tanskan ja Grönlannin alueita, ja pohjoismaista yhteistyötä vastusti ennen kaikkea Norja.

Ruotsi napsauttaa sormiaan

Halvard Lange sanoi, ettei Norja voinut tanssia joka kerta, kun Ruotsi napsauttaa sormiaan. Tage Erlander kirjoittaa alistuneena 9. tammikuuta 1949:

"Norja ja sen Ruotsi-kompleksit, jotka pakottavat Norjan hallituksen joskus tekemään mitä merkillisimpiä asioita ja Norjan lehdistön tuon tuostakin julistamaan itsenäisyyttä – onko se sopiva kumppani varovaiselle Ruotsille? Eikö Ruotsin ja Norjan välillä olisi jatkuvaa hankausta näin arkaluontoisen alueen yhteistyössä, mikä tekisi siitä meidän kannaltamme arveluttavaa?"

Hän lisäsi vielä:
"Tilanne on vielä toivottomampi, jos lähdemme eri teille. Silloin Pohjoismaat joutuisivat luultavasti mukaan sotaan heti ensimmäisenä päivänä."

Aikakauslehti Populär Historia on koonnut Tage Erlanderin näiden vuosien päiväkirjamerkintöjä, jotka antavat kuvan yhä syvempään epätoivoon vaipuvasta pääministeristä.

Politiikkaa hallitsi pelko, ja Puolustusvoimien tutkimuslaitoksessa paneuduttiin suoranaiseen ydinasetutkimukseen. Sosiaalidemokraattinen naisjärjestö asettui vuonna 1956 vastustamaan Ruotsin ydinaseohjelmaa, ja vuonna 1958 perustettiin ydinaseen vastainen toimintaryhmä (Aktionsgruppen mot svensk atombomb).

Sosiaalidemokraattien rivit olivat (kuten yleensäkin) hajallaan ydinasekysymyksessä, mutta ydinaseen vastustajat perivät lopulta voiton.

Kylmän sodan aikana Ruotsi pysyi edelleen virallisesti puolueettomana ja liittoutumattomana. Myöhemmin on tosin ilmennyt, että Ruotsi teki yhteistyötä länsivaltojen kanssa sekä toisen maailmansodan että kylmän sodan aikana.

Puolueettomuudesta liittoutumattomuuteen – vai kuinka?

Paljon myöhemmin muurin murruttua sosiaalidemokraatit, keskustapuolue ja kristillisdemokraatit sopivat, että puolueettomuuskäsitteestä luovutaan turvallisuuspolitiikassa. Nyt oltiin enää vain liittoutumattomia.

Voidaan kuitenkin kysyä, kuinka liittoutumatonta oli lähteä mukaan EU:n puolustus- ja turvallisuusyhteistyöhön, jossa Ruotsi tekee yhä tiiviimpää yhteistyötä kaikkien Natoon kuuluvien EU-maiden kanssa.
Asia tuli selväksi Carl Bildtin esittäessä vuonna 2009 ulkopoliittisen selontekonsa. Hän jätti pois liittoutumattomuuden ja totesi lakonisesti, että "Ruotsin turvallisuuspoliittinen linja pysyy".
Nykyään Ruotsin puolustusvoimat pitää Norbottenissa yhteisiä harjoituksia Naton kanssa. Ruotsi käyttää harjoituksissa Naton palvelimia, ja Afganistanissa ruotsalaissotilaat toimivat nykyään Naton päällystön alaisuudessa.

Ruotsin ei tarvitse liittyä Natoon. Se on jo monessa mielessä täysivertainen kumppani, mutta niin kauan kuin se ei ole oikeasti jäsen, sen ei tarvitse pelätä, että kansa sanoo "ei". Nukkuvaa karhua ei haluta herättää.
Ruotsin turvallisuuspoliittisessa keskustelussa on käsitelty viime vuosina oikeastaan vain yhtä asiaa – Afganistania.

Monan viimeinen panostus

Ruotsin toiminta Afganistanissa on kyseenalaistettu, ja syksyllä keskustelu oli niin vilkasta, että se sai tilaa sekä tv-uutisissa että iltapäivälehtien lööpeissä. Lokakuussa kuoli 22-vuotias Kenneth Wallin, kun kotitekoinen pommi räjähti hänen panssariajoneuvonsa alla. Hän oli seitsemäs ruotsalaisuhri Afganistanissa, ja hänen kuolemansa nostatti kiivaan keskustelun Ruotsin läsnäolon puolustajien ja sotilaiden kotiuttamisen kannattajien välillä.

Mona Sahlinin viimeisiä toimenpiteitä oppositiojohtajana oli solmia porvarihallituksen kanssa sopimus, kompromissi, joka periaatteessa noudattaa yleistä kansainvälistä suuntausta sotilaiden kotiuttamisesta vuonna 2014.

Ruotsalaiset ja suomalaiset toimivat yhdessä Afganistanissa, mikä usein jää mainitsematta, mutta sodassa kansallisuuden merkitys korostuu automaattisesti. Varsinkin kun kaatuneet ovat kansakunnan omia poikia.

Ruotsin Afganistanin-toimia kannattavien ja vastustavien välinen linja kulkee suunnilleen sosiaalidemokraattien rintaman keskivaiheilla. Tällä hetkellä emme tiedä, kenestä tulee sosiaalidemokraattien johtaja, mutta on selvää, että seuraavalla puoluejohtajalla on ratkaiseva rooli Ruotsin turvallisuuspolitiikassa.

Tämä johtuu siitä, että hallitseva porvariallianssi on vähemmistössä, ja turvallisuuspolitiikassa tarvitaan laajoja sopimuksia.

Sen enempää maltilliset, sosiaalidemokraatit kuin mediakaan eivät erityisemmin pohdi suuria turvallisuuspoliittisia linjoja, ainoastaan Afganistanin traagisia tapahtumia. Protestiryhmät loistavat poissaolollaan.

Harvat ruotsalaiset ylipäätään tietävät, että Ruotsi on parhaillaan solmimassa sotilassuhteita muihin Pohjoismaihin.
Carl Bildt kuvailee asiaa blogissaan:
"Rakennamme uutta yhteistyötä pystyäksemme vastaamaan paremmin erilaisiin verkkohyökkäyksiin. Yhteistyötä lisätään eri ulkoasiainhallintojen kesken. Keskustelemme yhdessä tiiviisti arktisen alueen tulevista haasteista.

Esimerkiksi ruotsalaisia Gripen-koneita tullaan käyttämään ilmatilan valvontaan Islannissa ensi vuoden alussa pidettävässä Northern Viking -harjoituksessa."

Hänen valitsemansa otsikko on ehkä paljon puhuva: Askel kerrallaan tärkeällä tiellä.
On kulunut yli 60 vuotta siitä, kun Tage Erlander vuodatti päiväkirjalleen pohjoismaista piinaansa. Nyt pohjoismainen yhteistyö on toteutunut. Ruotsi ottaa sitä paitsi vastuulleen koko ajan uusia tehtäviä, niin että uusi ammattiarmeija ja Ruotsin aseteollisuus pysyvät käynnissä.

Ympyrä sulkeutuu

Ruotsi sisältyy esimerkiksi mahdollista Baltian konfliktia koskevaan Naton puolustussuunnitelmaan, toimittaja Mats Engström paljastaa.

Baltian mailla on jo lupaus Naton tuesta siltä varalta, että ne ajautuvat sotilaalliseen selkkaukseen Venäjän kanssa, hän kirjoittaa blogissaan. Ja jos Nato puuttuu Baltian konfliktiin, lentojen, tukialusten ja sairaanhoidon strateginen ratkaisu on Ruotsi.

Puolueeton ja liittoutumaton Ruotsi ei ole ollut sodan jälkeen kertaakaan fyysisesti niin lähellä mahdollista taistelualuetta. Ei ehkä ole kovin kummallista, että Carl Bildt ilmaisi itsensä uusimmassa suuressa linjapuheessaan juuri näin:
"Pidämme myös oman Euroopan kolkkamme vakauden kannalta tärkeänä sitä, että Naton strateginen suunnitelma painottaa selkeästi sopimuksen viidennen artiklan perusluonteista merkitystä."

Ympyrä sulkeutuu keväällä, kun Pohjoismaiden ministerit allekirjoittavat yhteisen turvallisuuspolitiikkansa.

Lopultakin Ruotsi julistaa olevansa valmis ottamaan vastaan ja tarjoamaan sotilaallista apua lähinaapureilleen.

Artikkeli edustaa kirjoittajan omia näkemyksiä.

Ota yhteyttä.

Michael Funch
Sähköposti:

Haku Analys Nordenista