Aloitetaan Latviasta, maasta joka vapautui vasta vuonna 1991 kommunismin luhistuttua. Maa oli ollut täysin riippuvainen vanhasta Neuvostoliitosta, eikä sillä ollut oikeastaan mitään edellytyksiä kehittyä nykyaikaiseksi valtioksi.

Latviasta ja koko Baltiasta olisi voinut tulla Euroopan kolkka, jonka talous pysyy pystyssä vierastyöläisten kotiin lähettämien rahojen turvin.

Niin ei kuitenkaan käynyt.

Latvia käänsi katseensa länteen ja otti vastaan kaikki saatavilla olevat nykyajan neuvot, etenkin Ruotsista. Se otti käyttöön tasaveron, poisti tullit ja tasapainotti budjetin. Valuutta sidottiin Saksan markkaan.

Markkinatalouden Shangri-La

Latviasta tuli oikea malliesimerkki; näin hyvin pärjäävät maat, jotka suuntautuvat läntiseen markkinatalouteen. Kansalaiset lähtivät mukaan, totta kai. He alkoivat hankkia asuntoja, autoja ja muita kestohyödykkeitä. Tarpeet olivat pohjattomat rautaesiripun takana vietettyjen vuosien jälkeen. Ruotsalaiset pankit seurasivat kannoilla. Swedbank ja SEB sijoittuivat nopeasti tähän uuteen Shangri-Lahan, jossa mikään ei tuntunut mahdottomalta. Ne myönsivät lainoja ja omistivat pian 60 prosenttia Latvian pankkimarkkinoista.

Latvialaisten elintaso kohosi nopeasti. Se oli ollut 42 prosenttia EU:n keskitasosta vuonna 2000, mutta vuonna 2008 jo 62 prosenttia. Kansa osti, ja Latvian valtio käytti rahaa lähes yhtä holtittomasti.

Euforia lisääntyi, ja kohta alkoi kuohua. Palkkataso kohosi 20–30 prosenttia vuonna 2007, ja pankkien antolainaus yksityisille puolestaan oli lähes 50–70 prosenttia.

Rahaa oli ja kansalaiset shoppailivat innolla, mutta kulutus oli huomattavasti suurempaa kuin tuotanto.

Vaihtotaseen alijäämä oli nyt 25 prosenttia BKT:sta. Suurin osa kulutettiin sitä paitsi itse; vienti-into oli vähäistä, eikä ulkomailta siis virrannut maahan tarpeeksi valuuttaa. Rahanpuutehan lieveni helposti ottamalla lainaa ruotsalaispankeilta, jotka nyt kilpailivat keskenään epävarmoista lainanottajista. Latvian televisiossa pyöri Swedbankin mainos, jossa perhe porasi öljyä kotona olohuoneessa. Asunto nähtiin siis varsinaisena öljylähteenä, koska sen saattoi kiinnittää. Talous kulki turbovaihteella ja maailmanlaajuinen finanssikriisi laukaisi pommin.

Säästöpaketti vaikuttaa kaikkiin latvialaisiin

Sijoittajat alkoivat kaikota, Latviasta oli tullut hankala maa ja koko Baltiasta riskialue. Raha virtasi ulos ja Latvia ajautui akuuttiin valuuttakriisiin. BKT laski viime vuonna 20 prosenttia. Budjetin alijäämä kasvoi rajusti, ja pankkikriisin iskiessä ruotsalaispankit olivat ehtineet myöntää Baltian maissa luottoja yhteensä 432 miljardia Ruotsin kruunua (yli 44 miljardia euroa).

Ruotsin keskuspankki oli varoittanut Baltian maiden ylikuumenemisesta jo vuonna 2005. Keskuspankki teki vuosi sen jälkeen ensimmäisen stressitestin, joka osoitti, että Baltian maiden kriisi heikentäisi sekä Swedbankia että SEBia. Ruotsalaispankkien ei voi väittää kuunnelleen varoituksia. Siitä ovat todisteena Riian keskeneräiset luurankotalot. Jos haluaa tutustua lähemmin ruotsalais-latvialaiseen romahdukseen, voi vilkaista lizings.lv-sivustoa. Se on Swedbankin sivusto, jossa myydään takavarikoituja loistoautoja, sellaisia merkkejä kuin Lamborghini, Mercedes, Bentley, BMW, Porsche ja Lexus. Joitakin autoista on tuskin edes ajettu sisään, ne on vain ostettu.

Ihmiset joutuvat myymään autonsa, mutta seuraukset ovat Latviassa tietenkin paljon vakavammat. Ruotsi on muun muassa varannut IMF:n kautta 7,5 miljardia kruunua (noin 770 miljoonaa euroa) hätälainaksi Latvialle. Latvian kanssa on myös sovittu, että Ruotsi voi antaa Latvialle 500 miljoonan euron lainan Latvian lateja vastaan. Baltian maille tarkoitettuihin lainoihin Ruotsin valtio on varannut yhteensä 23 miljardia kruunua (noin 2,35 miljardia euroa). Swedbank, SEB ja Nordea taas ovat varanneet yhteensä 15 miljardia (yli 1,5 miljardia euroa). Suurin riski on siis ruotsalaisilla veronmaksajilla.

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF oli aluksi sitä mieltä, että ainoat ratkaisut ovat devalvaatio ja euron käyttöönotto , mutta EU torjui ajatuksen. Unionin jäsenyys edellyttää, että valtiontalous on kunnossa. Ruotsin hallitus on myös lobannut voimakkaasti Latvian devalvaatiota vastaan, koska se aiheuttaisi Ruotsille tappioita. Latvialaiset pakotetaan sen sijaan tuskalliselle säästökuurille. Hyvinvointi puolittuu, kouluja ja sairaaloita suljetaan. Eläkkeitä ja lapsilisiä supistetaan rajusti, samoin palkkoja. Työttömyys kasvaa, ja monet menettävät kotinsa. Säästöohjelma koskettaa kaikkia latvialaisia, ei pelkästään niitä, jotka ostivat asunnon ja Bemarin.

Koti-Ruotsissa kevytmielisiä pankkeja on kohdeltu jokseenkin hellävaroen. Kun euromaat päättivät toimenpideohjelmastaan, myös Ruotsin valtio ryhtyi kriisitoimenpiteisiin, joihin sisältyivät talletussuoja ja pikaisten tukitoimien mahdollisuus. Vaikka pankit olivatkin kärsineet suurtappionsa Baltian maissa, Ruotsin oli turvattava pankkien tulevaisuus.

Bonukset pois – vai?

Valtiovarainministeri Anders Borg vaati tukea mahdollisesti hakevilta pankeilta selkeästi ainakin yhtä asiaa: bonukset pois. Borg teki bonuksista niin ison numeron, että häntä siteerattiin mediassa eri puolilla Eurooppaa. SEB lakkauttikin bonusjärjestelmänsä, mutta yritti sen sijaan korottaa toimitusjohtajansa Annika Falkengrenin kiinteää vuosipalkkaa kahdella miljoonalla kruunulla (yli 200 000 eurolla). Tästä nousi aikamoinen meteli, ja pelätessään pankin jäävän tukiohjelman ulkopuolelle Falkengren joutui lopulta kieltäytymään palkankorotuksesta ja tyytymään entiseen seitsemän miljoonan kruunun (runsaat 700 000 euroa) vuosipalkkaansa.

Swedbank – Riian hilpeiden aikojen kumppani ja kilpailija – on säilyttänyt bonusohjelmansa, mutta ainoastaan tytäryhtiössään Swedbank Marketsissa. Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että ruotsalaispankit selvisivät Baltian-seikkailustaan kutakuinkin ehjin nahoin. Ne ovat jo alkaneet korottaa ääntään, ja kun finanssivalvonta syksyllä esitteli uudet bonussäännöt, pankkimaailma yltyi hurjiin vastalauseisiin. Äänekkäimmin protestoi kenties SEBin omistavan Wallenbergin mahtiyhtiö Investorin toimitusjohtaja Börje Eklund. Selkään puukotusta, hän sanoi ja varoitti, että pankit saattavat nyt siirtyä ulkomaille.

Näin jälkikäteen lausunto kuulostaa melko kummalliselta. Pankithan siirtyvät jo nyt minne ikinä haluavat, esimerkiksi Latviaan.

Swedbank ja SEB toimivat edelleen Latviassa pitämättä siitä sen isompaa ääntä. Kun Latvian hallitus vähän aikaa sitten erosi, kumpikin pankki suhtautui asiaan tyynesti.

Myös markkinoiden suhtautuminen oli korostetun rauhallista. Kaikki tietävät, että pankit odottavat sopivaa hetkeä ja uusia voittomahdollisuuksia, kun latvialaiset jonakin päivänä saavat rakennettua talonsa valmiiksi. Ensin heidän on kuitenkin kestettävä kylmä kylpy, jolta ruotsalaiset välttyivät. Ruotsalaiset selvisivät säikähdyksellä naapurimaan devalvoinnista ja mahdollisista seurauksista – supistuksista ja työttömyydestä, joita devalvointi olisi voinut aiheuttaa Ruotsin työmarkkinoilla.

Oma suu lähinnä

Maailmanlaajuinen kriisi on kuitenkin vaikuttanut Ruotsiin ja ennen kaikkea Ruotsin autoteollisuuteen. Ruotsi pitää kakkossijaa Euroopan nuorisotyöttömyydessä. Kriisi näkyy myös julkishallinnossa, jossa leikkauksia on tehty niin terveydenhuollossa, koulussa kuin hoiva-alallakin. Sairausloma- ja työttömyyskorvauksia on muutettu, ja toimeentulotuen saajien määrä on kasvanut.

Ruotsin hallituskoalitio ei olisi mitenkään selviytynyt, jos Latvia kaiken huipuksi olisi devalvoinut. Ei ole siis ihme, että Anders Borg on taistellut sinnikkäästi estääkseen Latvian valuutan devalvoinnin. Toisen kuolema toisen leipä, niin kuin sananlaskussa sanotaan. Kun Latvia vapautui, ruotsalaiset pankit jonottivat päästäkseen osallisiksi ihmeestä. Ne eivät tulleet tuolloin ajatelleeksi, että juuri vapautensa saaneet latvialaiset eivät olleet koskaan kokeneet vastaavanlaista avokätisyyttä. Heillä oli kapitalismikäyttöistä itsesuojeluvaistoa ehkä vähemmän kuin muilla.

Suhdanteiden kääntyessä Ruotsissa nousuun latvialaiset sinnittelevät karun säästöohjelmansa kanssa. Vaikka kumpikin maa on EU:ssa, kriisi osoittaa, että jokaisella on aina oma suu lähinnä.

Artikkeli edustaa kirjoittajan omia näkemyksiä.