Tehdyt toimenpiteet

Ólafur Stephensen

Onko naisten työpanoksen hyödyntämisestä säädettävä lailla?

Islannissa on vähän naisia suuryritysten johdossa. Maan 15 suurimman yrityksen hallituksissa istuu yhteensä 87 jäsentä, joista naisia on ainoastaan 2,3 prosenttia. Tämä on herättänyt runsaasti keskustelua naisten asemasta Islannin elinkeinoelämässä. Islannin elinkeinoministeri on kehottanut yrityksiä lisäämään naisten osuutta hallituksissaan. Arvostelijoiden mielestä ministeri ei tee tarpeeksi asian hyväksi, ja jotkut vaativatkin, että tasa-arvosta säädetään lailla.

23.03.2005

Islannissa, kuten ilmeisesti muissakin Pohjoismaissa, on viime aikoina keskusteltu vilkkaasti naisten vallasta elinkeinoelämässä ja heidän osuudestaan suurimpien yritysten johdossa. Suurin osa keskustelijoista näyttää olevan yhtä mieltä siitä, että tilanne on täysin kestämätön, koska islantilaisen suuryrityksen johtaja on niin harvoin nainen. Silti naisten määrä elinkeinoelämän korkeimmassa johdossa kasvaa hitaasti, joidenkin mielestä suorastaan uskomattoman hitaasti.

Keskustelua on käyty erityisesti siitä, ymmärretäänkö elinkeinoelämässä, kuinka välttämätöntä on hyödyntää paremmin naisten resursseja, vai onko poliitikkojen pakko säätää laki, jolla varmistetaan naisten asema elinkeinoelämässä. Norjassa ja Ruotsissa näin luultavasti tehdäänkin.

Naisjohtajien osuus islantilaisissa suuryrityksissä kasvoi hiljattain kertaheitolla kokonaiset sata prosenttia, kun 33-vuotias insinööri Ragnhildur Geirsdóttir valittiin johtajaksi FL Groupiin, johon kuuluu esimerkiksi kansainvälinen lentoyhtiö Icelandair. Ennen tätä ainoa naisjohtaja oli Rannveig Rist. Hän johtaa kanadalaisen alumiinijätti Alcanin Islannin-tehdasta ÍSALia. Rist on edelleen ainoa nainen islantilaisen suuryrityksen hallituksen puheenjohtajana. Hän on toiminut tässä tehtävässä muutaman vuoden Islannin puhelinlaitoksessa.

Vähän naisia johtajina

Jos halutaan tarkastella ainoastaan Islannin elinkeinoelämän suurimpia yrityksiä, on järkevää ottaa lähtökohdaksi ne 15 yritystä, joiden osakekurssin perusteella lasketaan Islannin pörssin ICEX-15-indeksi. Kun näiden yritysten yhtiökokouskierros päättyi viime keväänä, kävi ilmi, että naisten määrä yritysten hallituksissa oli vähentynyt. Hallituksissa istui yhteensä 87 jäsentä, joista kaksi eli 2,3 prosenttia oli naisia, kun taas miehiä oli 85 eli 97,7 prosenttia. Naisten osuus oli tänä vuonna pienin sitten vuoden 2000. Vuonna 2004 hallitusten jäsenistä oli naisia 5,3 prosenttia.

Kuva on lähes sama, kun tarkastellaan Nordic 500 -tutkimuksen tuloksia, jotka julkaistiin viime vuoden joulukuussa. Tutkimus kattoi 500 Pohjoismaiden suurinta yritystä, joista ainoastaan 14 oli islantilaisia. Pörssiyhtiöissä naisten osuus hallitusten jäsenistä oli Islannissa noin viisi prosenttia. Vastaava osuus oli Tanskassa ja Suomessa vajaat 15 prosenttia, Ruotsissa 19 prosenttia ja Norjassa vajaat 25 prosenttia. Tässä yhteydessä on muistettava, että kaikki islantilaiset pörssiyhtiöt eivät olleet mukana tutkimuksessa. Kun tarkastellaan kaikkia 44 islantilaista pörssiyhtiötä, käy ilmi, että naisten osuus hallitusten jäsenistä oli ainoastaan 3,4 prosenttia.

Nordic 500 -tutkimuksen tulokset osoittivat myös, että naisten asema oli huomattavasti parempi yritysten toimivassa johdossa. Islantilaisten yritysten toimivassa johdossa naisia oli noin 15 prosenttia, joka on suunnilleen sama osuus kuin Ruotsissa. Vastaava osuus oli Norjassa ja Suomessa noin 12 prosenttia ja Tanskassa noin kuusi prosenttia.

Tutkimustulosten tulkitsijat eivät ole yksimielisiä siitä, mikä selittää naisten suuren osuuden yritysten toimivassa johdossa verrattuna naisten vähäisyyteen islantilaisten yritysten hallituksissa. On houkuttelevaa selittää tilanne sillä, että otettaessa johtajia palvelukseen painotetaan erityisesti kokemusta, pätevyyttä ja koulutusta. Sen sijaan yrityksen hallituksen jäseniä valittaessa ratkaisevassa asemassa ovat henkilökohtaiset suhteet. Hallitukseen valitaan esimerkiksi metsästys- ja kalakavereita, oman klubin jäseniä ja vanhoja koulutovereita. Teollisuus- ja elinkeinoministeri Valgerður Sverrisdóttir muotoili asian kohteliaasti sanoessaan selityksen piilevän siinä, että pääoma on ennen kaikkea miesten käsissä. He eivät etsi hallituksen jäseniä vahvan mutta yksipuolisen verkostonsa ulkopuolelta.

Elinkeinoministeri painostaa

Ministeri Valgerður Sverrisdóttir on aloittanut taistelun naisten määrän lisäämiseksi Islannin elinkeinoelämän vaikutusvaltaisissa tehtävissä. Hän ei kuitenkaan halua mennä yhtä pitkälle kuin ministeri Ansgar Gabrielsen Norjassa ja ministeri Mona Sahlin Ruotsissa ja uhkailla yrityksiä suoranaisesti lain säätämisellä, jos ne eivät saavuta tavoitteita sukupuolten välisten erojen tasoittamisessa johtotehtävissä.

Ministeri toteaa viime vuonna teollisuus- ja elinkeinoministeriölle asettamissaan tavoitteissa, että hän harkitsee, tulisiko ottaa käyttöön säännöt sukupuolten edustajien osuudesta islantilaisten yritysten hallituksissa. Säännöillä pyrittäisiin nimenomaan lisäämään naisten osuutta. Ministeri on kuitenkin siitä lähtien toiminut samanhenkisesti kuin brittiläinen kollegansa Patricia Hewitt ja pitänyt lähtökohtanaan yritysten neuvomista ja kehottamista.

Ministeri lähetti viime kuussa 80–90 maan suurimmalle yritykselle kirjeen, jossa hän kehotti keskustelemaan rakentavasti naisten asemasta yritysten hallituksissa. Hän kertoi Morgunblaðið-sanomalehdelle, että kirjeessä esitettiin ystävällinen pyyntö, ei suinkaan uhkausta tulevasta lainsäädännöstä, sillä olisi toivottavaa selviytyä ilman uutta lainsäädäntöä. Hän ei kuitenkaan halunnut sanoa, miten hän suhtautuisi siihen, että pyyntö ei kanna hedelmää.

Lisäksi ministeri on asettanut komitean, joka edistää naisten nimittämistä Islannin elinkeinoelämän johtopaikoille. Komitea on keskustellut epävirallisesti yritysjohtajien kanssa Islannin kauppakamarin toimitusjohtaja Þór Sigfússonin johdolla ja kehottanut yrityksiä antamaan useammille naisille mahdollisuuden ja samalla hyödyntämään mahdollisuuksia, joita yrityksille koituu raivattaessa tietä naisille. Toimintatavan kannattajat viittaavat siihen, että on yritysten omien etujen mukaista lisätä naisten määrää vaikutusvaltaisissa tehtävissä. Siten voidaan hyödyntää naisten koulutusta ja kykyjä, jotka saattavat muuten mennä hukkaan.

Muutkin kuin Islannin hallitus painostavat elinkeinoelämää lisäämään naisten määrää yritysten hallituksissa. On syntynyt naisten ruohonjuuritason ryhmiä, jotka ovat ehdottaneet yksityisten yritysten palvelukseen korkeasti koulutettuja naisia, joilla on runsaasti kokemusta johtotehtävistä.

Tuloksia on alkanut näkyä, mutta toivottoman hitaasti. Pörssiyhtiöiden yhtiökokouskierros on nyt yli puolivälissä, ja suurimpia yrityksiä tarkastellessa huomaa, että naisten määrä hallituksissa on noussut kolmessa yrityksessä. Yhden naisen lisää ovat saaneet liikepankki Landbankinn, kuljetusyhtiö Samskip ja elintarvikeyhtiö Bakkavör Group.

Elinkeinoministeriäkin painostetaan

Monien, erityisesti vasemmiston edustajien, mielestä asiaan ei panosteta riittävästi. Reykjavíkin pormestari Steinunn Valdís Óskarsdóttir kirjoitti viime kuussa melko tiukkasävyisen artikkelin, jossa hän mainitsi, että julkinen sektori on selvinnyt yksityistä sektoria huomattavasti paremmin naisten määrän lisäämisessä vaikutusvaltaisissa tehtävissä. Pormestari halusi itsekin tuoda esille sen, että Reykjavíkin kaupungin korkeimman johdon sukupuolijakauma on tasainen. Hän myös totesi, että maan hallituksen olisi nyt pyyhittävä pois kaikki epäilykset ja kerrottava, kuinka se aikoo saada elinkeinoelämän paneutumaan riittävästi tasa-arvokysymykseen.

”Kaikilla korkeasti koulutetuilla ja pätevillä naisilla, jotka ovat nyt ilmoittaneet olevansa valmiit siirtymään johtotehtäviin, on oikeus saada vastaus”, kirjoitti pormestari ja jatkoi: ”Elinkeinoelämässä on mahdollista päästä tuloksiin, mutta tässä asiassa tarvitaan muutakin kuin pyyntö- tai kehotuskirjeitä.”

Islannin kansankäräjillä sosiaalidemokraatteja edustava Þórunn Sveinbjarnardóttir käytti samaa sävyä kysyessään kansankäräjillä ministeri Valgerður Sverrisdóttirilta, onko tämä ajatellut soveltaa Norjan hallituksen menetelmiä lisätäkseen naisten määrää yritysten hallituksissa. Hän ei pitänyt ministerin vastauksesta. ”Mitä elinkeinoministeri aikoo tehdä, jos ilmenee, että elinkeinoelämä ei lainkaan piittaa hänen pyynnöistään ja myönteisestä tuestaan? Tehoaako pään silittely ja lievä uhkailu Islannin elinkeinoelämän korkeimpiin johtajiin? Avaako se heidän silmänsä näkemään ympärillään olevat naiset?” kysyy sama kansankäräjien jäsen artikkelissa, jonka hän on julkaissut Internet-sivuillaan.

Jos tämänvuotisen yhtiökokouskierroksen jälkeen tulokseksi jää, että islantilaisten yritysten hallituksissa istuu edelleen alle kymmenen prosenttia naisia, on selvää, että paineet lisätä naisten osuutta lainsäädännön avulla kasvavat huomattavasti.

Artikkeli edustaa kirjoittajan omia näkemyksiä.

Ota yhteyttä.

Michael Funch
Sähköposti:

Haku Analys Nordenista