Pohjoismaisen meriympäristöyhteistyön tavoitetasoa nostetaan
De nordiske klima- og miljøministrene nyter svanemerket kake på miljøministermøtet i anledning Svanemerkets 30-årsjubileum. Fra venstre: Krista Mikkonen, Finland, Gudmundur Ingi Gudbrandsson, Island, Lea Wermelin, Danmark, Helgi Abrahamsen, Færøyene, Ola Elvestuen, Norge og Isabella Lövin, Sverige.
Pohjoismaiden ympäristö- ja ilmastoministerikokouksessa nautittiin joutsenmerkittyä kakkua Joutsenmerkin 30-vuotisjuhlien kunniaksi. Kuvassa vasemmalta: Krista Mikkonen, Suomi, Guðmundur Ingi Guðbrandsson, Islanti, Lea Wermelin, Tanska, Helgi Abrahamsen, Färsaaret, Ola Elvestuen, Norja ja Isabella Lövin, Ruotsi.
Pohjola on merien ympäröimä, joten meriympäristön suojelu on Pohjoismaiden yhteinen etu.
Pohjolan merialueet erityisen haavoittuvia
Meristä saadaan ravintoa ja uusiutuvaa energiaa, ja lisäksi ne auttavat jarruttamaan ilmastonmuutosta sitomalla lämpöä ja hiilidioksidia. Samalla tiedetään, että ilmastonmuutos ja happamoituminen vaikuttavat perustavasti merten tilaan. Erityisen haavoittuvia ovat Pohjolan ja Arktiksen merialueet.
YK:n ilmastopaneelin (IPCC) viimeisin erikoisraportti puhuu selvää kieltä merten ja kryosfäärin (jäätiköt, vesien jääpeitteet, lumi maassa ja jään päällä, ilmakehän jäätyneet hiukkaset) tilasta: Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät meressä jo nyt, ja niillä voi olla vakavia seurauksia, elleivät maailman maat ryhdy välittömiin toimiin.
Pohjoismaista tiedonvaihtoa
Ilmaston lämpenemistä ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia on yhä mahdollista jarruttaa, mutta se vaatii maailmanyhteisöltä huomattavia ja nopeita toimenpiteitä.
– Maailman meret kytkeytyvät toisiinsa, joten meneillään olevien muutosten tehokas jarruttaminen edellyttää alueyhteistyön lisäämistä. Muutosten tunnistamiseksi on myös valvottava meriympäristön tilaa. Pohjoismaisen tiedonvaihdon ja keskinäisen koordinoinnin lisääminen tehostaa työtä, säästää voimavaroja ja parantaa kykyämme ryhtyä tarvittaviin toimiin, sanoo Islannin ympäristö- ja luonnonvaraministeri Guðmundur Ingi Guðbrandsson.
Ministerien julkilausuma
Norjan ympäristö- ja ilmastoministeri Ola Elvestuen on tehnyt aloitteen pohjoismaisen meri- ja ilmastoyhteistyön lisäämisestä, ja Pohjoismaiden ministerit allekirjoittivat keskiviikon ministerikokouksessa sitä koskevan uuden julkilausuman. Meri – ja etenkin muovista johtuva meren saastuminen – on myös Pohjoismaiden ministerineuvoston tämänvuotisen puheenjohtajamaan Islannin painopistealueena.
Ympäristö- ja ilmastoministerit ilmaisevat julkilausumassa syvän huolensa YK:n viimeisimmän erikoisraportin löydöksistä. Samalla he vaativat tavoitetason nostamista ilmastoon ja kestävään merenhoitoon liittyvässä kansainvälisessä yhteistyössä.
Meri hiilinieluna
Ministerit korostavat myös, että meritoimialojen kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä ja merestä saatavan uusiutuvan energian käyttöä edistettävä. Lisäksi ministerit tähdentävät meren ekosysteemien vaalimista, koska ne toimivat luontaisina hiilinieluina. Ministerien mukaan yhtenäisten merensuojelualueiden perustaminen ja ekosysteemiin perustuva merenhoito ovat tärkeitä edellytyksiä sille, että meriekosysteemien kestokykyä voidaan vahvistaa ilmastonmuutoksen ja happamoitumisen vaikutuksia vastaan.
Ilmastoyhteistyö ja kiertotalous osaratkaisuina
Tavoitteissa onnistuminen edellyttää muun muassa sitä, että maailman maat saavat leikattua kasvihuonekaasupäästöjään. Pohjoismaat ovatkin tehneet kolme tärkeää poliittista avausta, jotka keskittyvät nimenomaan ilmastoon. Niistä ensimmäinen on Pohjoismaiden pääministerien tammikuussa 2019 allekirjoittama Pohjoismaiden hiilineutraaliutta koskeva julkilausuma. Toinen on pohjoismaisen yhteistyön uusi visio, jonka mukaan Pohjolasta tulee maailman kestävin alue, ja kolmas Pohjoismaiden pääministerien ja Nordic CEOs for a Sustainable Future -aloitteen yhdessä hyväksymä julkilausuma ilmastotoimista ja kestävän kehityksen tavoitteista.
Keskiviikon ministerikokous keskittyi osittain näiden kolmen asiakirjan perusteelliseen ja käytännönläheiseen seurantaan.
Lisäksi ympäristö- ja ilmastoministerit pohtivat kiertotalouden roolia ilmasto-ongelman osaratkaisuna ja sen mahdollisia taloudellisia hyötyjä. Ministerit päättivät lopuksi käynnistää selvityksen, jossa arvioidaan kiertotalouden potentiaalia ja sen hyödyntämisen edellyttämiä toimia.
