Thomas Agerfeldt Olesen

Kuten nimi antaa olettaa, Thomas Agerfeldt Olesenin Weihnachtsoratorium käy jatkuvaa vuoropuhelua Bachin kuulun teoksen kanssa. Bachin tapaan teoksessa on kuoro, resitatiiveja ja koraaleja ja jopa eräänlainen ”evankelista”, jona toimii tenori-pääroolin tulkitsija. Bach-vuoropuhelu vaihtelee ihailevasta irvailevaan ja satiiriseen. Viimeiseen asti pidetään silti kiinni oudon imelästä jouluisuudesta. Se vihjaa Bachin vastaanotosta omana aikanamme ja siitä, voimmeko ylipäätään kuunnella 300 vuotta vanhaa musiikkia modernein korvin.

Teos käy hienostunutta ja lempeää vuoropuhelua, jossa kommentoidaan häpeämättömästi mutta säilytetään silti syvä kunnioitus. Uusvanhoille koraalimelodioille annetaan armottomia happokylpyjä, mutta ne säilyttävät koskemattomuutensa. Välillä kuulija saa kiusauksen tulkita kaiken parodiaksi ”modernin musiikin” iänikuisista kliseistä, koska niitäkin kuullaan monia. Kokonaisuus pysyy silti tasapainossa, koska teoksesta huokuu hieno keinovarojen hallinta ja vaikuttava lyyrisyys. Barokin rytminen energia liukuu vaivatta minimalistiseen suuntaan, ja koraaleissa äidytään fasistisiin huutoihin ja kiljaisuihin. Koko ajan pysytellään silti kiltisti ”jouluoratorion” kaikille tutuissa rajoissa. Tämä hienovarainen tasapaino on tavoitettu tarkalleen.

Suoritus on lyömätön, ja teos kääntää monet kasvonsa kaikkiin maailmankolkkiin kadottamatta silti Bachia näkyvistä.