Tietoa sosiaali- ja terveyspolitiikan ministerineuvostosta
Sosiaali- ja terveysalan pohjoismainen yhteistyö nojautuu yhteisiin arvoihin, jotka ovat pohjoismaisen hyvinvointimallin perusta. Kyse on periaatteista, joiden mukaan kaikilla kansalaisilla tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet sosiaaliseen solidaarisuuteen ja yleiseen sosiaaliturvaan. Konkreettisesti tämä ilmenee kaikkien kansalaisten sosiaalisina oikeuksina.
Yhteistyö keskittyy neljään pääalueeseen:
- rajaesteiden raivaaminen Pohjoismaiden välisen liikkuvuuden lisäämiseksi
- pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan kehittäminen eurooppalaisesta näkökulmasta
- Pohjoismaiden ja niiden lähialueiden välisen yhteistyön kehittäminen
- kokemusten ja kansallisen tiedon vaihto.
Pohjoismaiden hallitusten sosiaali- ja terveyssektorin yhteistyötä johtavat sosiaali- ja terveysministerit, jotka muodostavat sosiaali- ja terveyspolitiikan ministerineuvoston.
Ministerineuvostolla on vähintään yksi vuotuinen kokous. Siinä käydään keskusteluja ja tehdään yhteisiä päätöksiä alueilla, joilla pohjoismainen yhteistyö tuottaa suuremman hyödyn kuin mihin maat yksinään pystyisivät. Tätä kutsutaan pohjoismaiseksi hyödyksi.
Sosiaali- ja terveyspolitiikan virkamieskomitea (ÄK-S), joka koostuu kaikkien maiden ja itsehallintoalueiden edustajista, kokoontuu vähintään kolme kertaa vuodessa. Se johtaa käytännön työtä ja valmistelee ministerikokoukset.
Pohjoismaiden ministerineuvoston Kööpenhaminan-sihteeristöllä on operatiivinen vastuu pohjoismaisen hallitusyhteistyön päivittäisestä toiminnasta.
Sihteeristössä on osaaminen ja hyvinvointi -osasto (KV), joka valmistelee sosiaali- ja terveyspolitiikan ministerineuvoston ja sosiaali- ja terveyspolitiikan virkamieskomitean käsittelemät asiat.
Sihteeristö myös vastaa ministerineuvoston ja virkamieskomitean tekemien päätösten täytäntöönpanosta.
Sosiaali- ja terveysalalla on useita laitoksia ja yhteistyöelimiä, joita sosiaali- ja terveyspolitiikan ministerineuvosto rahoittaa.
Ne auttavat saavuttamaan sektorin poliittisia tavoitteita omilla toiminta-alueillaan.
Laitokset ovat
Yhteistyöelimet ovat
- Pohjoismainen vammaispoliittinen neuvosto (NHR)
- Pohjoismainen hammasmateriaalin koestuslaitos (NIOM)
- Pohjoismainen sosiaalitilastokomitea (NOSOSKO)
- Pohjoismainen lääkintätilastokomitea (NOMESKO).
Sosiaali- ja terveyspolitiikan ministerineuvosto päätti 2.–3. kesäkuuta 2008 pitämässään kokouksessa perustaa Pohjoismainen hyvinvointikeskus -nimisen uuden pohjoismaisen laitoksen, jonka pääpaikka on Tukholmassa.
Ministerit halusivat näin keskittää pohjoismaiset resurssit ja vahvistaa hyvinvointialaa.
Uusi laitos muodostettiin yhdistämällä seuraavat sosiaalialan laitokset: Pohjoismainen vammaisasiain yhteistyöelin (NSH) – mukaan lukien Pohjoismainen apuvälineiden kehittämiskeskus (NUH) –, Pohjoismainen koulutusohjelma sosiaalihuollon kehittämiseksi (NOPUS), Pohjoismainen kuurosokeiden henkilöstön koulutuskeskus (NUD) ja Pohjoismainen päihdetutkimuskeskus (NAD).
Pohjoismainen hyvinvointikeskus aloitti toimintansa 1. tammikuuta 2009.
Tavoite ja visiot
Pohjoismaisen sosiaali- ja terveyspoliittisen yhteistyön poliittisena kehyksenä on vuonna 2006 voimaan tullut yhteistyöohjelma. Ohjelmaa täydennetään vuosittain toimintasuunnitelmilla.
Painopistealueet ja tulokset
MR-S on painottanut voimakkaasti globalisaation kannalta tärkeitä yhteistyöalueita ja valinnut pohjoismaisen sosiaali- ja terveyspoliittisen yhteistyön ydinalueeksi hyvinvointi-innovoinnin. Päätös tehtiin ministerikokouksessa kesäkuussa 2007.
Huomio kohdistetaan siihen, miten Pohjoismaat voivat kehittää hyvinvointimalliaan globaalissa kilpailutaloudessa ja pitää samalla kiinni vuorovaikutuksen tuomasta vahvuudesta.
Globalisaation haasteita ja mahdollisuuksia koskeva yhteistyö keskittyy kolmelle alueelle:
- demografinen muutos ja muita heikommassa asemassa olevien ryhmien syrjäytymisen ehkäiseminen
- sosiaali- ja terveydenhuoltoalan laadun kehittäminen
- Pohjoismaiden lähialueiden kanssa tehtävä yhteistyö, jossa keskitytään ihmiskaupan torjumiseen.
Sektorin työn tärkeänä osana on hankemäärärahojen kohdennettu ja tavoitteellinen käyttö. Hankemäärärahat keskitetään kansanterveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen, päihteiden – erityisesti huumeiden – käytön ehkäisyyn ja naapurimaiden kanssa tehtävään yhteistyöhön.
Vuoden 2009 hankemäärärahat keskitettiin sosiaali- ja terveysalan laadun kehittämiseen erityisesti mielenterveysalalla.
