Islantilaisesta Halldór Ásgrímssonista tuli 1. tammikuuta 2007 Pohjoismaiden ministerineuvoston uusi pääsihteeri. Ásgrímsson on vaikuttanut pitkän poliittisen uransa aikana merkittävästi siihen, että Islannista on kehittynyt avoin, hyvinvoiva ja kansainvälistynyt yhteiskunta. Nyt hän toteaa, että Pohjoismaiden on pakko katsoa globalisaatiota silmiin ja mitellä sen kanssa voimiaan yhdessä. Uusi pääsihteeri ei lupaa vallankumouksellisia uudistuksia Pohjoismaiden ministerineuvoston toimintaan, vaan sanoo uskovansa jatkuvuuteen.

Merimies – tilintarkastaja – poliitikko

"Juureni ovat vanhassa islantilaisessa yhteiskunnassa", Halldór Ásgrimsson kertoo. Ásgrímsson työskenteli nuorena perinteisissä maa- ja kalatalousammateissa, mutta valitsi jo varhain perinteistä poikkeavan urakehityksen. "Ryhdyin kalastajaksi 14-vuotiaana, koska merimiehen ammatti kiinnosti minua eniten. Olin kuitenkin aina merisairas, joten päädyin muihin hommiin", Ásgrimsson kertoo.

Ásgrimsson ryhtyi opiskelemaan yritystaloutta Islannin yliopistossa Reykjavikissa ja suoritti valtion hyväksymän tilintarkastajan tutkinnon jo 23-vuotiaana. Tämän jälkeen hän täydensi opintojaan ulkomailla, muun muassa Bergenissä ja Kööpenhaminassa. Opiskeltuaan ja asuttuaan kahdessa muussa Pohjoismaassa hän palasi kotiin vuonna 1973 ja suuntasi kurssin kohti politiikkaa.

30 vuotta politiikassa

Islannissa pidettiin yleiskäräjä- eli parlamenttivaalit vuonna 1974, ja Ásgrimssonille tarjottiin ehdokkuutta Edustuspuolueen listalla Østfjordenen vaalipiirissä. Hän ryhtyikin ehdokkaaksi, ja päätöksellä oli huomattavat seuraukset. Ásgrimsson istui parlamentissa vuodesta 1974 vuoteen 2006, ja väliin mahtui vain yhden vuoden tauko. Hän oli siis yleiskäräjäedustajana yli kolme vuosikymmentä ja toimi ministerin tehtävissä lähes 20 vuotta – viimeksi pääministerinä.

Poliittisen uransa loppupuolella Ásgrimsson asettui ehdolle vallan keskuksessa, eli pääkaupunki Reykjavikissa. Tämä liittyi hänen pyrkimyksiinsä muuttaa Edistyspuolue maanviljelijä- ja maaseutupuolueesta nykyaikaiseksi liberaalipuolueeksi, jota kannatetaan pääkaupungissa yhtä paljon kuin Islannin haja-asutusalueilla.

Oltuaan pääministerinä vähän alle kaksi vuotta Ásgrimsson päätti vetäytyä tehtävistään. Hän kertoi itse, että päätös oli ollut nopea ja hänelle epätavallinen. Ásgrimsson ilmoitti, että hänen täytyi kantaa vastuu Edustuspuolueen huonosta vaalimenestyksestä toukokuun kunnallisvaaleissa. Islannissa ei ole ollut montakaan tällaista tapausta, jossa puoluejohtaja on vetäytynyt vaalitappion jälkeen etulinjasta ilman painostusta. Halusiko hän kenties näyttää esimerkkiä muille islantilaispoliitikoille?

"Ei, en halunnut vaikuttaa muihin", Ásgrimsson sanoo. "Katsoin, että olin tehnyt hienon poliittisen uran ja saavuttanut paljon useilla eri aloilla. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että nyt oli minun aikani lähteä – oli muutoksen aika."

Kansainvälinen tilanne ja pohjoismainen perinne

Ásgrimsson on nordisti ja vakuuttunut aatteestaan. "Me kasvoimme lukemalla islantilaisia saagoja, muun muassa Norjan kuninkaiden saagoja ja Proosa-Eddaa. Niistä huomaa selvästi, miten varhain pohjoismainen yhteiskunta syntyi ja miten tiiviitä Pohjoismaiden suhteet olivat jo kauan ennen vuonna 1000, mutta myös sen jälkeen. Tämä oli Islannin historian kukoistusaikaa – paljolti pohjoismaisten yhteyksien ansiosta. Olen sitä mieltä, että tämä perinne on meidän islantilaisten suurin rikkaus ja että meidän tulee vaalia sitä. Me olemme suuressa kiitollisuudenvelassa muille Pohjoismaille siitä, että ne olivat valmiit tunnustamaan Islannin tasavertaiseksi kumppanikseen, vaikka Islanti on selvästi pienin kaikista Pohjoismaista ja antaa siten vähiten taloudellista tukea pohjoismaiselle yhteistyölle.

Nyt meistä on tullut osa suurta maailmaa ja sen hyötyjä sekä haittoja. Tämä on selviytymiskamppailua, sillä kilpailu on kovaa. Nykytilanteen suurin ero aikaisempaan nähden on se, että globalisaatio on itse asiassa tehnyt kaikista Pohjoismaista pieniä maita. Kokoerot eivät enää merkitse yhtä paljon kuin muutama vuosikymmen sitten. Sillä ei ole enää niin suurta merkitystä, onko jossain maassa 500 000, viisi miljoonaa tai kymmenen miljoonaa asukasta, sillä me olemme kaikki pieniä maita. Meidän on ehdottomasti pidettävä yhtä. Vain kymmenen vuotta sitten monet väittivät, että pohjoismainen yhteistyö oli aikansa elänyt ja että ainoastaan eurooppalaisella yhteistyöllä oli merkitystä. Olinkin hyvin iloinen siitä, että Pohjoismaiden neuvoston vuoden 2006 istunnossa vallitsi suuri yksimielisyys pohjoismaisen yhteistyön vahvistamisesta."

Tiiviimpää pohjoismaista EU-yhteistyötä

Ásgrímsson on puoltanut Islannin politiikassa voimakkaasti EU-jäsenyyden tuomista päiväjärjestykseen. Miten pohjoismaiseen yhteistyöhön vaikuttaisi hänen mielestään se, jos kaikki Pohjoismaat olisivat EU:n jäseniä?

"Pohjoismainen yhteistyö vahvistuisi ilman muuta. Pohjoismailla olisi silloin yhteinen perusta ja yhtäläiset vaikutusmahdollisuudet Euroopassa, mikä tiivistäisi myös pohjoismaista yhteistyötä. Olen ollut mukana tässä yhteistyössä koko poliittisen urani ajan, ja onkin selviö, että Islanti ja Norja ovat jossain määrin ulkona eurooppalaisesta yhteistyöstä. Pohjoismainen yhteistyö on meille kaikkein tehokkain vaikutuskanava. Me emme saa mitään asioita läpi EU:ssa ilman pohjoismaisten jäsenmaiden apua ja heidän kanssaan tehtävää tiivistä yhteistyötä."

Uusia haasteita

Ásgrímsson odottaa innokkaana Pohjoismaiden ministerineuvoston pääsihteeriyden tuomia uusia haasteita: "Saan nyt mahdollisuuden toimia poliittisella kentällä, josta olen ollut koko ajan hyvin kiinnostunut. Olen iloinen tekemästäni päätöksestä ja saamastani hyvästä vastaanotosta."

Kun Ásgrímssonilta kysytään uuden työn tavoitteista, hän vastaa varovasti:

"En ole koskaan ollut kumouksellinen, vaan olen aina uskonut jatkuvuuteen. Ajattelenkin jatkaa toiminnan kehittämistä vanhalta pohjalta. Keskeisistä linjauksista vastaavat tietysti maiden hallitukset, ja pääministerit ovat päättäneet, että Pohjoismaat vahvistavat ja lisäävät kansainvälistymiseen liittyvää yhteistyötään esimerkiksi koulutuksen, tutkimuksen ja uuden tekniikan saralla sekä muilla aloilla, jotka vaikuttavat maiden kilpailukykyyn. Tämä on minusta erittäin järkevää."

Ásgrímssonin mukaan yhteistyössä on lukuisia suuria kysymyksiä, jotka vaativat toimenpiteitä. Hän mainitsee esimerkkeinä ympäristöasiat ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumisen. "Naapurialueiden kanssa tehtävä yhteistyö on niin ikään etusijalla ministerineuvoston päiväjärjestyksessä. Tärkeintä on Baltian maiden ja Luoteis-Venäjän kanssa tehtävä yhteistyö. Baltian maat ovat päässeet uskomattoman pitkälle lyhyessä ajassa, ja uskonkin sen osittain johtuvan varsinkin Pohjoismaiden kanssa tehdystä tiiviistä yhteistyöstä. Tämä yhteistyö on täysin ainutlaatuista. Olen esimerkiksi vakuuttunut siitä, että jos Balkanilla olisi tehty vastaavaa yhteistyötä, sikäläinen tilanne olisi ollut täysin toisenlainen. Venäjä-suhteet ovat myös erittäin tärkeitä, ja haluan panostaa niihin vahvasti."

Arktisen yhteistyön mahdollisuudet

Ásgrímsson pitää tärkeänä myös Luoteis-Pohjolan alueyhteistyötä, jossa ovat mukana Grönlanti, Islanti, Färsaaret ja Pohjois-Norja. "Tämä yhteistyö on tiiviisti kytköksissä pohjoisten alueiden yhteistyöhön, jota tehdään Arktisessa neuvostossa, Barentsin neuvostossa ja EU:n pohjoisen ulottuvuuden puitteissa. Olen ollut jo usean vuoden ajan kiinnostunut pohjoisnavan ympärysmaiden välisestä yhteistyöstä, ja mielestäni siihen tulee panostaa kunnolla. Yhteistyö on tärkeää varsinkin luonnonvarojen hyödyntämisen ja ympäristöongelmien kannalta. Venäjän ja Yhdysvaltojen kanssa tehtävän yhteistyön tiivistämiseen on hyvät mahdollisuudet, ja taas saamme huomata, että pienten maiden välisestä yhteistyöstä tulee vieläkin tärkeämpää, jos se tuodaan osaksi jotakin suurempaa kokonaisuutta. Aivan samoin kuin pohjoismaista yhteistyötä hyödynnetään Eurooppa-yhteistyössä, sitä voidaan hyödyntää myös suhteessa Venäjään ja Yhdysvaltoihin."

Ásgrímsson on hyvin huolissaan ilmastoasioista ja niistä vaikutuksista, joita kasvihuoneilmiöllä voi olla pohjoisten alueiden herkkään luontoon. "Jos saataisiin aikaan sopimus, jolla pyrittäisiin verotuksellisin ja muin keinoin saamaan kaduille polttoaineita säästäviä autoja, se olisi jo suurempi edistysaskel kuin Kioton sopimus. Yhdysvallat ei osallistu tähän yhteistyöhön, eivätkä myöskään suuret Aasian maat, kuten Intia ja Kiina. Jos kuitenkin onnistumme kehittämään uutta tekniikkaa, kuten polttoaineita säästäviä autoja, lentokoneita ja laivoja sekä uusia energianlähteitä, pystymme saavuttamaan huomattavia tuloksia. Olen sitä mieltä, että Pohjoismaiden pitää olla suunnannäyttäjiä tällä saralla."

Vahvempia yhdessä

Halldór Ásgrímsson ei usko, että Pohjoismaiden perusarvot – kuten toisten auttaminen, hyvinvointi, tasa-arvo ja kansallisen kulttuurin vaaliminen – häviävät, vaikka maat panostavat kilpailukykynsä parantamiseen globalisaation puristuksissa. "Päinvastoin. Globalisaatio on tosiasia, ja uskon, että Pohjoismaat ovat paljon vahvempia maailmalla, jos ne tekevät yhteistyötä. Jos maat eivät tee yhteistyötä, ne erkanevat toisistaan ja pohjoismaiset arvot kärsivät. Meidän on kehitettävä toimintaamme tosiasioiden valossa. Tulevaisuutta on tarkasteltava realiteettien pohjalta, ja se onnistuu paljon paremmin yhdessä kuin yksinään."

Tietoa Halldór Ásgrímssonista

Syntynyt Vopnafjörðurissa 8. syyskuuta 1947

Valtion hyväksymä tilintarkastaja Islannin yliopistosta vuonna 1970, jatko-opintoja Bergenin ja Kööpenhaminan kauppakorkeakouluissa vuosina 1971–1973

Islannin yliopiston kaupan ja liiketalouden laitoksen lehtori vuosina 1973–1975

Islannin yleiskäräjien jäsen vuosina 1974–1978 ja 1979–2006

Kalastusministeri vuosina 1983–1991, oikeus- ja kirkollisministeri 1988–1989, ulkoministeri 1995–2004, pääministeri 2004–2006, pohjoismainen yhteistyöministeri 1985–1987 ja 1995–1999

Edistyspuolueen puheenjohtaja vuosina 1994–2006, sitä ennen varapuheenjohtaja vuodesta 1980 lähtien

Vuosia Pohjoismaiden neuvoston Islannin-valtuuskunnan jäsenenä ja sen puheenjohtajana vuosina 1982–1983 ja 1993–1995

Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajiston jäsen vuosina 1981–1983 ja 1991–1995

Pohjoismaiden neuvoston keskiryhmän puheenjohtaja vuosina 1992–1995

Naimisissa lääkärin sihteerinä työskentelevän Sigurjóna Sigurðardóttirin kanssa, kolme tytärtä