Ruotsin pääministeri Olof Palme totesi Pohjoismaiden neuvoston Kööpenhaminan-istunnossa helmikuussa 1971:

"Pohjoismaisen yhteistyön tietä menestykseen reunustavat surkeat epäonnistumiset."

Siinä missä Nordek-hankkeen kariutuminen oli herättänyt närää, oltiin Pohjoismaiden ministerineuvoston perustamiseen voittopuolisesti tyytyväisiä.

Eri alojen pohjoismaisia ministerikokouksia oli alettu pitää jo kauan ennen ministerineuvoston perustamista vuonna 1971.

Taloudellisen yhteistyön tiivistämistä koskevien neuvottelujen pohjalta oli jo vuonna 1960 perustettu alan pysyvä ministerikomitea. Sen alaisuudessa toimi yhteistyövaliokunta, jonka jäseninä oli kolme virkamiestä kustakin maasta.

Vastaavanlaista keskinäistä yhteistyötä tekivät vuodesta 1961 lähtien (sopimuksen nojalla vuodesta 1968 lähtien) myös Pohjoismaiden kehitysapuministerit, joiden alaisuudessa toimi niin ikään virkamiesvaliokunta.

Muilla aloilla hallitustason pohjoismaista yhteistyötä tehtiin epävirallisissa konferensseissa.

Vuonna 1971 perustettiin Pohjoismaiden ministerineuvosto ja saatiin sen kokoonpanoa, osaamista ja vastuualueita koskevat säännökset.

Vuodelta 1962 peräisin olevaa Helsingin sopimusta tarkistettiin ja ministerineuvosto sisällytettiin siihen Pohjoismaiden hallitusten virallisena yhteistyöelimenä. Samalla hyväksyttiin myös joukko eri sektoreiden toimintaohjelmia.