2010 Sofi Oksanen, Suomi: Puhdistus
Tietoa kirjailijasta
Sofi Oksanen (1977 - ) - Suomi
Sofi Oksanen on Jyväskylässä syntynyt suomalainen romaani- ja näytelmäkirjailija. Hänen äitinsä on virolaissyntyinen diplomi-insinööri ja hänen isänsä suomalainen sähköasentaja. Oksasen esikoisteos Stalinin lehmät ilmestyi vuonna 2003. Hän on saanut useita kirjallisuuspalkintoja, muun muassa Finlandia-palkinnon 2008 ja Runeberg-palkinnon 2009. Sofi Oksasen teoksia on käännetty monille kielille, ja hän saanut myös arvostetun ranskalaisen Prix Femina -palkinnon.
Tietoa palkitusta teoksesta
Puhdistus
Kustantaja:
WSOY
Ilmestymisvuosi:
2008
Puhdistus on Oksasen kolmas romaani ja käsittelee Viron neuvostomiehitystä ja sen seurauksia. Valitettavasti se on myös polttavan ajankohtainen kuvauksillaan Itämeren alueen ihmiskaupasta. Romaani kulkee kahdella aikatasolla, ensinnäkin vuodessa 1992, joka on Viron itsenäistymistä seuraava vuosi, ja 1940-luvulla, jolloin kymmenet tuhannet virolaiset vietiin Siperiaan ja maanviljelys kollektivisoitiin. Eräänä aamuna kesällä 1992 ikääntynyt Aliide Truu löytää pihastaan uupuneen ja hämmentyneen nuoren naisen, Zaran. Zara on houkuteltu lähtemään kotoaan Vladivostokista seksiorjaksi Berliiniin. Hän on onnistunut pakenemaan matkalla Tallinnaan, jossa hänen oli tarkoitus alkaa myydä itseään suomalaisille seksituristeille. Pala palalta, Aliiden nuoruutta valottavien takaumien avulla, paljastuvat tiiviit siteet, joilla naisten kohtalot liittyvät toisiinsa.
Palkintolautakunnan perustelu
Sofi Oksasen Puhdistus-romaani sijoittuu Viroon ja kulkee kahdella aikatasolla, mutta sen aiheet – rakkaus, petos, valta ja avuttomuus – ovat ajattomia. Oksanen kuvaa harvinaisen tarkalla ja kouraisevalla kielellä sitä, miten historia koulii yksilöä ja miten menneisyys on läsnä nykyhetkessä.
Katkelma
Pellavapyyhkeen alta näkyivät tytön sinelmäiset sääret. Sukkahousut olivat himmentäneet jälkiä, mutta nyt sääret ja käsivarret olivat paljaina, kananlihalla ja kylvystä vielä kosteina. Rinnan poikki kulki arpi, joka katosi pyyhkeen sisälle. Aliidea inhotti. Keittiön ovella seisova tyttö näytti puhtaana nuoremmalta, iho oli kuin vastahalkaistun kaneliomenan malto. Hiuksista tippui lattialle vettä. Vastapeseytyneen tytön tuoksu levisi kamariin ja sai Aliiden ikävöimään hetken saunaa, mutta sauna oli palanut vuosi sitten. Hän vältti tytön katsomista, tutki seinällä kulkevia Bergmannin putkia, ne toimivat yhä, kopsutti vihreää putkea ja pyyhkäisi hämähäkin seittejä pois kepillään.
– Tuolla pöydällä on ratamoesanssia. Se auttaa ihoa paranemaan.
(s. 45, Werner Söderström Osakeyhtiö, 2009)
