1977 Bo Carpelan, Suomi: I de mörka rummen, i de ljusa

Bo Carpelan on suomenruotsalainen kirjailija, jonka tuotanto koostuu pääosin runoudesta, mutta hän kirjoitti myös romaaneja, näytelmiä, lastenkirjoja ja librettoja. Lisäksi hän työskenteli kriitikkona ja kääntäjänä. Hän syntyi ja varttui Helsingissä, teki väitöskirjan Gunnar Björlingistä ja työskenteli Helsingin kaupunginkirjaston pääkirjastonhoitajana. Carpelan palasi aina elämän suuriin kysymyksiin, inhimillisiin heikkouksiin, väärinymmärryksiin ja ihmisen riittämättömyyteen. Aluksi hänen tyylinsä oli juhlavan modernistinen, mutta myöhemmin hän kehitti tiiviin, niukkasanaisen ilmaisun kautta eeppisesti runsaamman kielen.

I de mörka rummen, i de ljusa -runokokoelmassa Carpelan vaeltaa omissa kokemuksissaan – hän oli viisissäkymmenissä kokoelman ilmestyessä – ja havaitsee niiden olevan erottamattomia häntä ympäröivästä maailmasta. Tarkoin ja täsmällisin sanoin hän kuljettaa lukijaa elämänsä maiseman halki, askel askeleelta hän avaa perheensä historiaa, joka muuttuu jatkuvasti kuin valo, tuuli ja pilvet. Runokokoelmassa ulkoisen ja sisäisen maailman rajat murtuvat, ja kirjailija toteaa, että halutessaan muistaa, puhua ja kirjoittaa hänellä on käytössään vain huoneensa – toiset niistä pimeitä, toiset valoisia.

I de mörka rummen, i de ljusa

Kustantaja: Schildts Kustannus Oy 

Ilmestymisvuosi: 1976

Bo Carpelan onnistuu selkeällä ja jäntevällä lyriikalla ilmaisemaan sisäisen ja ulkoisen todellisuuden välistä vuorovaikutusta, jossa vuorottelevat kuolevaisuuden tiedostaminen ja elämäntunne.