1984 Göran Tunström, Ruotsi: Juloratoriet

Göran Tunström kasvoi Värmlannin Sunnessa, paikkakunnalla, josta tuli kirjailijalle enemmän kuin paikka johon palata – se kehittyi ajan myötä olemassaolon synonyymiksi. Isä oli pappi ja kuoli äkillisesti sydänkohtaukseen. Menetys vaikutti Tunströmin koko kirjailijanuraan, ja se oli musta aukko, jota hänen kaikki taiteellinen toimintansa kiersi. Toistuva piirre hänen kertomuksissaan on hämmästynyt, lämmin inhimillinen läheisyys. Hänen tuotannossaan on aina elävänä lapsen herkkä läsnäolo.

Jouluoratorio lähtee liikkeelle katastrofista: lehmälauma talloo kuoliaaksi kertojan isoäidin, joka on menossa kirkkoon laulamaan. Tapahtumasta yli pääseminen on niin vaikeaa, että jäljelle jääneet tulevat ryhtyneeksi tekoihin, jotka lopulta kulminoituvat taiteilijuuteen eräänlaisena vastauksena, tai ainakin yrityksenä löytää elämänasenne. Romaanissa koko ajan soiva Bachin Jouluoratorio konkretisoi taiteen elämänmoodin, joka on kontrapunktina inhimillisen elämän kärsimykselle, yksinäisyydelle ja eksyneelle kaipaukselle. Bachista löytyy vastapaino kuolemalle; Jouluoratorion aloituskuoro ja alkusoitto enkelimäisine trumpetteineen julistavat kuoleman vastakohtaa: Riemuitkaa! Iloitkaa!

Juloratoriet (Jouluoratorio)

Kustantaja: Albert Bonniers Förlag -kustantamo 

Ilmestymisvuosi: 1983

Palkintolautakunta päätti ehdolle asetettujen teosten esittelyn ja äänestyksen jälkeen myöntää vuoden 1984 kirjallisuuspalkinnon ruotsalaiselle kirjailijalle Göran Tunströmille romaanista Jouluoratorio, jossa hän kietoo yhteen ihmiskohtaloita kuin kuoroteoksen ääniä ja havainnollistaa sitä, miten kaaoksesta voidaan luoda uusi maailma.