Pohjoismaiden neuvoston ja Pohjoismaiden ministerineuvoston tulee yhdessä pyrkiä yhteispohjoismaisiin ratkaisuihin, jotka poikivat selkeitä myönteisiä vaikutuksia eli pohjoismaista hyötyä maiden kansalaisille. Pohjoismaiden neuvosto huolehtii omasta velvoitteestaan ensisijaisesti tekemällä ehdotuksia ja kohdistamalla painetta Pohjoismaiden hallituksiin.

Parlamentaarikot ja ministerit kohtaavat kaksi kertaa vuodessa ainutlaatuisissa istunnoissa käydäkseen välttämätöntä poliittista vuoropuhelua pohjoismaisista asioista. Varsinainen istunto pidetään syksyllä ja teemaistunto keväällä.

Pohjoismaiden neuvosto on virallisen pohjoismaisen yhteistyön parlamentaarinen elin. Neuvostossa on poliitikkoja kaikkien Pohjoismaiden parlamenteista sekä Ahvenanmaan, Färsaarten ja Grönlannin parlamentaarisista elimistä.

Pohjoismaiden neuvosto perustettiin vuonna 1952, koska Pohjoismaiden välisen yhteistyön parantamista pidettiin tärkeänä toisen maailmansodan jälkeen. Neuvoston työn alkuvaiheen tärkeistä tuloksista voidaan mainita Pohjoismaiden kansalaisten passivapaus ja oikeus asua naapurimaissa.

Pohjoismaiden neuvoston tekemät päätökset lähetetään Pohjoismaiden ministerineuvostolle ja Pohjoismaiden hallituksille, jotka päättävät niiden toteuttamisesta.

Neuvoston parlamentaarikot asettavat hallitukset tarvittaessa vastuuseen päätösten toteutuksen laiminlyönnistä ja tuovat yhteistyöongelmia ministerien tietoon. Tämä tapahtuu muun muassa vilkkaissa ja avoimissa keskusteluissa, joita käydään neuvoston varsinaisessa istunnossa syksyllä.

Keskusteluja käydään paitsi eri alojen ministerien kanssa myös pohjoismaisten yhteistyöministerien kyselytunnilla, ja tunnelma saattaa välillä kiehahtaa. Esimerkiksi vuoden 2007 istunnossa parlamentaarikot kritisoivat sitä, että Suomen, Ruotsin ja Norjan ulkoministerit pitivät ulkoministerikokouksen ilman Tanskan ja Islannin ministereitä.

Parlamentaarikkojen päiväjärjestyksen kärjessä ovat parin viime vuoden ajan olleet globalisaatio, ilmastoasiat sekä Pohjoismaiden välisen vapaan liikkuvuuden esteet.

Painetta globalisaatiotyöhön

Pienten kansojen on vaikeaa pitää yksin puoliaan alati kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa. Pohjoismaiden selviämiskeinot ovatkin nykyisin pohjoismaisen yhteistyön tärkein kysymys.

Pohjoismaiden neuvosto järjesti vuonna 2006 globalisaatiokysymyksiin keskittyneen huippukokouksen, joka antoi lähtölaukauksen hallitusten globalisaatioyhteistyön tiivistämiselle. Nykyisin hallitukset järjestävät vuosittain globalisaatiokonferensseja.

Pohjoismaiden parlamentaarikot kohdistavat jatkossakin painetta hallituksiin keskusteluilla sekä aloitteilla, jotka liittyvät ennen muuta tutkimukseen, kehitykseen ja innovointiin.

Pohjoismaiden neuvosto on asettanut globalisaatiotyölle parlamentaarisen painostusryhmän, ja neuvosto haluaa nykyistä näkyvämmän roolin hallitusten vuotuisissa globalisaatiokonferensseissa.

Ilmasto kohtalonkysymyksenä

Pohjoismaiden parlamentaarikkoja ovat jo pitkään kiinnostaneet ilmastoasiat ja kasvihuonekaasujen vähentäminen energiantuotannon kasvaessa.

Pohjoismaiden neuvosto on hyväksynyt viime vuosina useita aiheeseen liittyviä ehdotuksia, joista mainittakoon pohjoismainen ympäristöautosopimus, biopolttoainevisio, julkisen sektorin energiatehokkuuden parantaminen, entistä kunnianhimoisempien energiatavoitteiden asettaminen, päästöjen lisäleikkaukset sekä kehitysavulla toteutettava ilmastonmuutokseen sopeutuminen kaikkein köyhimmissä maissa.

Pohjoismaiden neuvoston vuoden 2007 istunnossa järjestettiin erityinen ilmastohuippukokous, johon osallistuivat sekä pääministerit että ympäristöministerit.

Parlamentaarikkojen päiväjärjestyksessä ovat myös ilmastomyönteisen liikennepolitiikan pohjoismainen toimintasuunnitelma, päästöoikeuksien ostaminen Pohjoismaiden neuvoston kokousmatkoille ja Arktiksen ilmastonmuutoksen pohjoismainen seurantajärjestelmä.

Ilmasto-ongelmat ovat mitä suurimmassa määrin kansainvälisiä, joten Pohjoismaiden neuvoston ilmastoyhteistyössä keskitytään Kööpenhaminassa vuonna 2009 pidettävään YK:n ilmastokokoukseen.

Ilmastosopimusta koskevien välttämättömien päätösten lisäksi Pohjoismaiden neuvosto haluaa keskusteluja ja päätöksiä, jotka koskevat kansainvälisen foorumin perustamista tulevien ilmastokonfliktien käsittelemiseksi sekä ilmastopakolaisiin liittyvää globaalia valmiutta.

Pohjoismaiden neuvosto ehdottaa, että ennen ilmastokokousta ja sen aikana järjestettäisiin lukuisia kansalaistapahtumia esimerkiksi kouluissa ja yhdessä energia-asiantuntijoiden kanssa.

Kyytiä vapaan liikkuvuuden esteille

Pohjoismaiden neuvosto ponnistelee yhä jalostaakseen varhaisen pohjoismaisen yhteistyön tärkeintä tulosta – Pohjoismaiden kansalaisten oikeutta asua, työskennellä, opiskella ja harjoittaa yritystoimintaa vapaasti toisessa Pohjoismaassa.

Neuvosto on jo saanut läpi vaatimuksensa pohjoismaisen rajaestefoorumin perustamisesta. Foorumin tehtävänä on auttaa ihmisiä, jotka ovat kohdanneet esimerkiksi vero-ongelmia muutettuaan Pohjoismaasta toiseen tai sukkuloidessaan niiden välillä.

Neuvoston aloitteesta toteutetaan lisäksi selvitys Pohjoismaiden elintarviketeollisuuden kaupanesteistä ja rajaesteistä.

Nyt käydään keskusteluja pohjoismaisen poliisiyhteistyön lisäämisestä sekä yhteisestä terveydenhoitosektorista, jossa vakavasti sairailla olisi vapaat valinnanmahdollisuudet. Pohdittavana on niin ikään erikoislääkärikoulutuksen yhdenmukaistaminen ja hintapainetta luovan yhteispohjoismaisen lääkehankintaorganisaation perustaminen.

Yhteistyötä myös Itämeren itäpuolella

Pohjoismaiden neuvosto tekee yhteistyötä Viron, Latvian ja Liettuan kanssa Baltian yleiskokouksen välityksellä mutta myös muilla foorumeilla, kuten Itämeren parlamentaarikkokonferenssissa.

Konkreettisista yhteistyöprojekteista voidaan mainita ilmastoa hyödyttävän energiayhteistyön lisääminen.

Pohjoismaiden ja Baltian maiden yhteisenä tavoitteena on Itämeren meriympäristön suojelu. Rehevöitymisen vähentämistä ja öljypäästöjen ehkäisemistä onkin edistetty monilla konkreettisilla toimenpide-ehdotuksilla.

Pohjoismaiden neuvosto edistää aktiivisesti myös Luoteis-Venäjän kanssa tehtävää yhteistyötä Pohjois-Euroopan vakauden ja kasvun lisäämiseksi. Työn yhtenä välineenä on parlamentaarikkovaihto, joka on tuonut 1990-luvun puolivälin jälkeen parisataa venäläisparlamentaarikkoa Pohjoismaihin tutustumaan täkäläiseen parlamentaariseen työhön.

Pohjoismaiden neuvosto katsoo, että pohjoismaisen toimiston perustaminen Minskiin helpottaisi yhteistyöprojektien toteuttamista myös Valko-Venäjän kanssa.