Osa-aikatöiden ja freelancetöiden yleistyessä työntekijät saattavat joutua tilanteisiin, joissa heitä koskee useamman maan sosiaali-, työ- ja verotuslainsäädäntö samaan aikaan. Tilanteet ovat aina monimutkaisia eikä niihin voida soveltaa vain yhden maan lainsäädäntöä. Sosiaaliturvaetuuksien maksajan määräytyminen riippuu aina lukuisista eri tekijöistä, ja tilanteita pyritään arvioimaan aina yksilön etua ajatellen.

Vapaa liikkumisoikeus ja sosiaaliturva

EU-asetuksen mukaan palkatuilla työntekijöillä ja yrittäjillä, eläkkeensaajilla ja opiskelijoilla sekä näiden perheenjäsenillä on vapaa liikkumisoikeus EU-/ETA-alueella. Henkilöiden käyttäessä vapaata liikkumisoikeutta EU:ssa kuuluvat he yhden valtion sosiaaliturvajärjestelmän piiriin kerrallaan. Samalla henkilöiden edellisessä asuinmaassa hankkimia etuuksia voidaan eksportoida eli maksaa toiseen EU-/ETA-jäsenvaltioon, jos etuuden saaja muuttaa pois etuutta maksavasta valtiosta. Näitä etuuksia ovat mm. eläkkeet, sairaanhoito ja sairausvakuutus, työttömyysturva, tapaturma- ja ammattitautivakuutus sekä perhe-etuudet.

Sosiaaliturvan lisäksi maassa tilapäisesti olevilla työntekijöillä, yrittäjillä sekä heidän perheenjäsenillään on EU-asetuksen mukaan oikeus muihinkin työskentelyvaltion sosiaalisiin etuihin. Tällaisina sosiaalisina etuina pidetään Suomessa mm. kunnan järjestämiä päivähoito- ja koulutuspalveluja sekä vanhusten palveluja. Kuntien on tarvittaessa järjestettävä nämä palvelut.

Asumiseen perustuvat etuudet

Asumiseen perustuvia etuuksia Suomessa ovat kunnallinen terveydenhuolto ja sairauspäiväraha, kansaneläkkeet eli Kansaneläkelaitoksen maksamat vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeet, vanhempainetuudet (äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaa ja -raha) ja muut perhe-etuudet sekä työttömän peruspäiväraha ja työmarkkinatuki. Näiden etuuksien piiriin voi toisesta Pohjoismaasta Suomeen muuttanut päästä pelkän vakituisen asumisen tai Suomessa työskentelyn perusteella.

Nykylainsäädännön mukaan Suomeen toisesta Pohjoismaasta tuleva työntekijä tai yrittäjä kuuluu takautuvasti Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan piiriin vain, jos työskentely kestää vähintään neljä kuukautta. Huomaa siis, että työsuhteen kestäessä Suomessa alle 4 kuukautta, työntekijä ei ole oikeutettu Suomen asumisperusteisten etuuksien saamiseen.

Työskentelyyn perustuvat etuudet

Työskentelyn kautta saatava sosiaalivakuutus oikeuttaa työperusteisiin etuuksiin, jotka maksetaan työskentelyvaltiosta. Näitä etuuksia Suomessa ovat työeläkkeet eli vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeet sekä yksityisten vakuutusyhtiöiden korvausten piiriin kuuluvat ammattitaudit ja tapaturmat.

Verovelvollisuuden määräytyminen

Verotuksen suhteen pääsääntö on, että yleinen verovelvollisuus säilyy siinä maassa, jonka katsotaan olevan henkilön ensisijainen asuinvaltio. Jos henkilö kuitenkin työskentelee yli puolet vuodesta (183 päivää vuodessa tai enemmän) toisessa maassa, voi henkilö olla yleisesti verovelvollinen myös tässä työskentelymaassa.

Yleinen verovelvollisuus tarkoittaa, että henkilö on velvollinen maksamaan veroa sekä kyseisessä maassa saamastaan että muualta saamastaan tulosta. Tällöin henkilön täytyy myös antaa veroilmoitus kyseiseen maahan. Rajoitettu verovelvollisuus taas tarkoittaa, että henkilö on verovelvollinen vain kyseisestä maasta saamastaan tulosta, eikä hänen tarvitse antaa veroilmoitusta vuoden lopussa.

Pohjoismainen verosopimus kieltää ns. kaksoisverotuksen. Tilanteissa, joissa henkilö on yleisesti verovelvollinen kahteen maahan, luopuu toinen maa yleisestä vero-oikeudestaan. Kaivatessasi lisätietoja verotuksesta, katso Haloo Pohjolan sivujen kohta Verotus sekä yhteispohjoismaisen veroportaalin sivut.