Pohjoismaiden luonto, ympäristö ja ilmasto

Nordic Council of Ministers
Photographer
Oddleiv Apneseth
Pitkiä rantoja, tiheitä metsiä sekä tuntureita, niittyjä ja jokilaaksoja. Pohjolan ainutlaatuinen luonto ulottuu pohjoisen arktisilta ja subarktisilta alueilta etelän lauhkeille alueille. Leudon ilmaston mahdollistaa osittain Golfvirta, mutta Pohjolaa kuten muutakin maailmaa uhkaavat ilmastonmuutos ja väestönkasvun kielteiset ympäristövaikutukset.

Niitä saattaa joutua etsimään kauan, kunnes yhtäkkiä onnistaa. Siinä niitä on puoliksi sammalen kätköissä: kauniita ja tuoksuvia kantarelleja. Sanko on jo ennestään täynnä mustikoita, ja mutkasta löytyy vielä pari komeaa tattia. Talvenvaraa kartuttavat loppukesän ja syksyn metsäretket ovat monien pohjoismaalaisten arvostama vapaa-ajanharrastus. Pohjolan luonto on suuri ruoka-aitta, joka on tulvillaan herkullisia kasveja, joki- ja järvikaloja sekä hirven, saksanhirven ja villisian kaltaisia riistaeläimiä.

Monelle pohjoismaalaiselle luonnonläheisyys on itsestään selvä asia, vaikka arki kuluisikin keskellä suurkaupunkia. Luontoelämykset ovatkin useimmissa Pohjolan kaupungeissa käden ulottuvilla. Pulahtaminen meressä, syksyinen marjastus ja sienestys, hiihtoretket vitivalkoisina kimaltavilla hangilla sekä kevään ensimmäisten valkovuokkojen poimiminen ovat monelle vuodenkierron olennaisia osia.

Pohjolan luonto on kaunis ja ainutlaatuinen, mutta myös herkkä. Varsinkin napapiirin pohjoispuolella kasvit kasvavat hyvin verkkaisesti, ja kun ihminen kajoaa luontoon, palautuminen on hidasta tai jopa mahdotonta. Pohjolan tiheään asutuilla seuduilla ja varsinkin Tanskassa on vain vähän luonnontilaisia alueita.

Ilmastonmuutos uhkana

Koko maapallon ilmasto on muuttumassa lämpenemisen vuoksi. Varsinkin napaseutujen odotetaan kokevan kovia, ja Grönlannissa on jo nyt nähtävissä selkeitä merkkejä siitä, että luonto ja ympäristö ovat ahtaalla. Eläinten elinympäristöjä häviää, ja ihmiset joutuvat sopeutumaan luonnonoloissa tapahtuviin moniin muutoksiin sekä niiden taloudellis-kulttuurisiin vaikutuksiin.

Rankkasateista ja vedenpinnan noususta johtuvien tulvien yleistyminen kuormittaa jo nyt joki- ja rannikkoalueiden infrastruktuuria ja rakennuksia koko Pohjolassa, ja tämä luo taloudellisia paineita.

Napapiirin pohjoispuolella muutokset etenevät nopeammin kuin muualla maailmassa. Arktiksella vuotuinen keskilämpötila on noussut viime vuosikymmenten aikana noin kaksi kertaa enemmän kuin alemmilla leveysasteilla. Jäätiköt ja merijää sulavat odotettua nopeammin, ja Pohjoismaiden hallitukset ottavat kehityksen hyvin vakavasti.

Meriympäristö ahtaalla

Pohjolaa ympäröi etelässä Itämeri ja pohjoisessa Jäämeri. Meri on ollut aina viikinkiajalta lähtien Pohjolan väestölle tärkeä kulkuväylä ja ravinnon lähde. Suurin osa pohjoismaalaisista elää rannikon läheisyydessä, ja monille merellisyys on tärkeä osa elämänlaatua. Meren elinvoimaisuuden vaaliminen ja suojeleminen on siten erittäin tärkeää kaikille Pohjoismaille. 

Maat pyrkivät aktiivisesti varmistamaan meren luonnonvarojen kestävän hoidon ja torjumaan ympäristölle haitallisia vieraslajeja. Merten ekosysteemit ovat uhattuina vaarallisten aineiden päästöjen ja laivaliikenteen vuoksi. Esimerkiksi Itämerta uhkaavat voimakkaat leväkasvustot, joten typen ja fosforin määrää pyritään vähentämään.

Toisena esimerkkinä on haitallisten vieraslajien, kuten kuningasravun, uhka. Se valtaa nopeasti ja aggressiivisesti kotoperäisten lajien elinympäristöjä pitkin Norjan rannikkoa.

Meriympäristötyötä tehdään tiiviissä vuorovaikutuksessa EU:n ja YK:n kaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa, ja työhön sisältyy kansainvälisiin merisopimuksiin liittyvien aloitteiden teko.

Kansallispuistot ja koskematon luonto

Yhä useampi kasvi- ja eläinlaji on uhanalainen, ja lajien taantumisesta tai jopa sukupuutosta saadaan esimerkkejä ympäri maailmaa. Näin on myös Pohjolassa. Pohjoismaiden hallitukset ovat siksi päättäneet perustaa kansallispuistoja, joissa luonto pääsee kehittymään ilman ihmisen vaikutusta. Kansallispuistoja on nyt jopa tiheään asutussa Tanskassa, ja luonnon monimuotoisuuden suojelu ja säilyttäminen on ylipäätään välttämätöntä.

Matkailijat eri puolilta maailmaa tulevat Pohjolaan ainutlaatuisen luonnon perässä. Heitä houkuttelevat Tanskan hiekkarannat, Norjan vuonot ja tunturit, Grönlannin jäävuoret, Ruotsin metsät ja Suomen tuhannet järvet.

Tämä on myönteistä, mutta luontoelämysten kysynnän kasvu aiheuttaa myös kuormitusta, ja kasvavista ihmismääristä voi tulla suoranainen uhka. Matkailun kuormittamiin vetovoimaisiin luontokohteisiin viitataan käsitteellä ”people pollution”. Pohjoismaissa pyritäänkin monin paikoin aktiivisesti suojelemaan luontoa ja ympäristöä ja jopa välttymään massaturismilta kokonaan.

Terveys ja ympäristö

Pohjoismaiden ministerineuvosto perusti vuonna 1989 Joutsenmerkin, joka on nykyisin tuttu käytännössä kaikille pohjoismaalaisille. Merkki myönnetään tuotteille, joiden ympäristökuormitus on vähäisintä kulloisessakin tuoteryhmässä.

Pohjoismailla on pitkät perinteet ympäristöyhteistyöstä, ja Joutsenmerkin perustaminen on tästä vain yksi esimerkki. Pohjoismaat ovat jo pitkään tiedostaneet, että ympäristöasioita ei voi käsitellä erikseen, vaan ne on nähtävä osana globaalia kokonaisuutta. Esimerkkinä tästä on Pohjoismaiden yhteistyö arktisen alueen luonnon ja ympäristön suojelemiseksi.

Ympäristöongelmilla – kuten haitallisilla aineilla ja kemikaaleilla – on usein myös kansanterveydellisiä vaikutuksia.

Pohjoismaisen kemikaaliyhteistyön kunnianhimoisena tavoitteena onkin se, että markkinoilla olevissa tuotteissa ei enää vuonna 2020 ole ympäristölle ja kansanterveydelle vaarallisia kemikaaleja. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan muun muassa lisää tietoa nyt käytössä olevista kemikaaleista, joten kehitteillä on entistä parempia tietokantoja ja menetelmiä vaarallisten aineiden kartoittamiseksi. Tuloksia on määrä hyödyntää sekä Pohjoismaissa että EU:n ja YK:n kaltaisilla kansainvälisillä foorumeilla.

Hengitysilman saastepitoisuudet eivät myöskään saa ylittää ympäristölle ja kansanterveydelle vahingollista tasoa.  Tämä edellyttää sitä, että teollisuus, suurkaupungit ja liikennesektori vähentävät haitallisia hiukkaspäästöjään. Pohjoismaat tekevät yhteistyötä myös tällä saralla, ja luonnon, ympäristön sekä kansanterveyden suhdetta tutkitaan yli maarajojen.

Huomio vastuullisuuteen

Pohjoismaiden tavoitteena on olla edelläkävijäalue työssä, jossa kehitetään puhdasta ja resurssitehokasta tuotantoa ja kestävää kulutusta.  Tavaroiden ja palveluiden koko elinkaaren aina tuotannosta jätteeksi pitää olla sellainen, että ympäristö ja terveys eivät vahingoitu.

”Jäte on rahaa” -iskulauseesta on tullut monen pohjoismaisen teollisuudenalan ydinajattelua, ja jätteiden uusiokäyttöä ja kierrätystä pidetään sekä vastuullisena että kannattavana toimintatapana. Koko Pohjolassa edistetään lisäksi sitä, että julkinen ja yksityinen sektori ottaisivat ympäristönäkökohdat huomioon hankinnoissaan.

Pohjoismaat pyrkivät täyttämään ilmastosopimuksen pitkäaikaistavoitteen, jonka mukaan ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet vakautetaan tasolle, jolla voidaan estää ihmisen toiminnasta johtuvat lisävaikutukset maapallon ilmastoon. Tavoitteen edistämiseksi tehdään yhteistyötä varsinkin muiden Itämeren alueen maiden kanssa.

Pohjoismaiden ministerineuvoston Visio 2030

Toimintasuunnitelmassa kuvataan toimia, joilla Pohjoismaiden ministerineuvosto pyrkii saavuttamaan vision tavoitteet kolmella strategisella painopistealueella: vihreä Pohjola, kilpailukykyinen Pohjola ja sosiaalisesti kestävä Pohjola. Painopistealueisiin liittyy 12 tavoitetta. Strategiset painopistealueet ja tavoitteet ohjaavat Pohjoismaiden ministerineuvoston kaikkea toimintaa seuraavien neljän vuoden ajan. Toimintasuunnitelma on jaettu tavoitteiden mukaisesti 12 osaan.