Pienet ja avoimet taloudet ovat kuitenkin alttiita kansainvälisille suhdannevaihteluille, kuten vuoden 2008 kriisi jälleen kerran osoitti. Tällä kertaa koeteltiin varsinkin Islantia, mutta esimerkiksi Suomi ja Ruotsi kokivat syvät talouskriisit 1990-luvun alussa, ja Norjassakin oli tuolloin pankkikriisi. Tanska koki 1980-luvulla vakavan rakenteellisen kriisin, joka johti laajaan, "perunakuuriksi" kutsuttuun kriisiohjelmaan. 1990-luvun kriisi poiki myös monia rakennemuutoksia Ruotsin ja Suomen taloudessa, ja Islannissa on nyt meneillään kivulias muutosprosessi vuoden 2008 romahduksen jälkeen.

Yhtäläisyyksiä – mutta myös eroja

Pohjoismaat teollistuivat myöhään mutta nopeasti. Varhainen teollistuminen perustui usein maiden rikkaiden luonnonvarojen hyödyntämiseen. Suomessa ja Ruotsissa viennin kasvun mahdollistivat lähinnä metsät, ja Ruotsissa oli lisäksi suuria malmiesiintymiä vauhdittamassa varhaista talouskasvua. Maailman vanhimpana yhä toimivana yrityksenä pidetään ruotsalaista Stora Kopparbergiä, joka on nykyisin osa Stora Ensoa. Yrityksen juuret yltävät 1200-luvulle.

Norja on hyödyntänyt monilukuisia vesiputouksiaan laajassa voimantuotannossa, mutta Norjan taloudesta on tullut vahva myös Pohjanmeren öljyesiintymien vuoksi. Norjalla ja Islannilla on lisäksi ollut laaja kalastuselinkeino. Tanskan talouskehitys perustui suurelta osin viljavaan maatalousmaahan, minkä vuoksi maatalous ja elintarviketeollisuus ovat olleet keskeisiä maan taloudelle.

Pohjoismaiden rakennemuutos on kuitenkin ollut nopeaa, ja nykytekniikkaan perustuva teollisuus sekä palvelusektorin yritykset ovat laajentuneet voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Pohjoismaita pidetään erittäin innovatiivisina; Nokian ja Ericssonin kaltaiset yritykset ovatkin nykyään maailman johtavia nimiä tieto- ja viestintätekniikassa.

Myös ulkomainen omistus on kasvanut Pohjoismaissa viime vuosikymmeninä, mikä on pääasiassa vaikuttanut suotuisasti Pohjoismaiden talouksiin ja ennen kaikkea uusille kasvusektoreille laajentumiseen. Vaikka Pohjoismaiden selviäminen tulevaisuuden globaalissa toimintaympäristössä on aiheuttanut huolta, ne ovat aiempaan tapaan sopeutuneet tehokkaasti ja hyödyntäneet globalisaation tuomat edut.

Erilaisia EU-kantoja

Pohjoismaat ovat suhtautuneet eri tavoin Euroopan yhdentymiseen. Norja ja Islanti ovat jättäytyneet kokonaan EU:n ulkopuolelle, mutta ne ovat Euroopan talousalueen Etan jäseniä. Suomi, Ruotsi ja Tanska taas ovat kaikki EU:n jäseniä, mutta vain Suomi on liittynyt euroalueeseen.

Vaikka Pohjoismaat ovat osittain suhtautuneet eri tavoin yhdentymisprosessiin, niiden keskinäiset suhteet ovat tiivistyneet viime vuosikymmeninä. Yhdentymisprosessi ja globalisaatio näkyvät usein alueellisen taloudellisen toiminnan kasvuna. Pohjoismaiden elinkeinoelämä yhdentyikin nopeasti kahden tai useamman maan suuryritysten välisten yrityskauppojen ja fuusioiden myötä. Paras esimerkki tästä lienee pohjoismainen pankkikonserni Nordea, mutta myös Arla, Stora Enso, Tieto, TeliaSonera ja Sampo-pankin ostanut Den Danske Bank ovat esimerkkejä pohjoismaisista yhteenliittymistä.

Koska myös maiden välinen kaupankäynti on ollut laajaa, Pohjoismaat mielletään usein laajentuneiksi kotimarkkinoiksi. Mailla on silti ollut jo aiemminkin merkittävää taloudellista vuorovaikutusta. Tämä on johtunut osin taloudellisista ja rakenteellisista tekijöistä, mutta myös samankaltaisista institutionaalisista rakenteista sekä historiallisesta, kulttuurisesta ja kielellisestä yhteenkuuluvuudesta.

Hyvinvointivaltio talouskehityksen veturina

Pohjoismailla on myös ollut varsin samankaltaiset institutionaaliset kehityskulut. Valtiolla ja julkisella sektorilla on ollut merkittävä rooli kaikkien Pohjoismaiden taloudessa, lähinnä infrastruktuuri-, koulutus-, tutkimus- ja hyvinvointi-investointien ansiosta. Vaikka kaikissa maissa on ollut kova verotus, hyvinvointivaltiota on pidetty yhtenä talouskehityksen vetureista.

Hyvinvointivaltiosta on ollut hyötyä paitsi koko väestölle myös taloudelle. Julkinen sektori ja hyvinvointipalvelut ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että mailla on hyvin koulutettua työvoimaa ja että työvoimaan osallistuminen on suurta. Vakaan kansalaisyhteiskunnan, vahvan demokraattisen perinteen ja tehokkaan säännöstön vuoksi Pohjoismaissa on kasvanut huomattava sosiaalinen pääoma, joka on yksi maiden talouksien tärkeimmistä kulmakivistä.